perjantai 26. huhtikuuta 2013

turhuusompelus (ja toinen tosi tarpeellinen)

Niin, turhuutta mutta ah niin mukavaa. Kässäkerhon yksi kevään aikana tehty kirjomus, tutustumista häviävään materiaaliin , sen käyttöön vapaaompelussa/konekirjonnassa ja sen MUOTOILUUN. Ihan disainia, uskokaa pois. :)

Opettajamme oli jostain kaivellut ällisteltäväksemme  kuvia tällä tekniikalla tehdyistä kulhoista, ja mehän sitten innostuimme...tai jotkut olivat innostuneet niin että sillä kurssikerralla kun näitä piti alkaa opettelemaan ja tekemään, oli heillä jo useampia tehtyjä kuppeja....vaikka niin taitaa käydä lähes jokaisella kurssikerralla...että seuraavan kerran aikomukset on jo toteutettu kun inspiraatio on iskenyt ja siitähän ei muuten saa rauhaa.

Mutta niitä kuppeja. Häviävä materiaali on kuitumaista, ohuehkon paperin kaltaista "kangasta" joka liukenee veteen. Sille voi kirjoa kukkia, perhosia, enkeleitä...erilaisia hahmoja ja oikeastaan en keksi mitä sille ei olisi tuollakaan kurssilla tehty. Mutta ennen en ollut törmännyt näihin kuppeihin...

Omani tein seuraavasti:
hahmottelin lyijykynällä kaksinkertaiselle häviävälle kankaalle ympyrän, lautasta apuna käyttäen,(halkaisija noin 20 cm) ja aloin hurruuttamaan ympyröitä. Koneessa siis vapaaompeluasetukset, syöttäjät alaslaskettuina ja parsintajalka paikoillaan. Tein tosin ensin kulholle pohjan jonka teko ei mennyt aivan niinkuin strömsössä mutta ehkä JOS joskus teen toisen niin piirränpä siihenkin sitten ympyrän ettei tule soikio. Ja että pitäisi muistaa laittaa kiinnittäviä ompeleita..mutta sitten tein mielipuuhaani, ympyröitä vapaasti kirjoen. (ehkä se kertoo jotain minusta että tykkään tehdä kaikkea pyöreää..koukerot ja pyörylät ovat vain niin terapeuttisia. )

Hurruuttelin erikokoisia ympyröitä sen piirtämäni ympyrän täyteen siten että ne tarttuvat toisiinsa. Piirretyn ympyrän reunaan tein puoliympyröitä. Siitä tuli kulhon ulkoreuna. Vähän epäilevänä vein ompelukseni sitten vesihanan alle, kastelin se haalealla vedellä ja laitoin sen liukkaan ja limaisentuntuisen lötkylän kelmulla päällystetyn jälkiruokakulhon päälle kuivumaan..vähän asettelin enimpiä kurttuja suoriksi ja painelin reunoja tiivimmiin sitä soppakulhoa vasten.Soppakulho kelmuineen siis ylösalaisin.

Aamulla se oli kuiva. Ja tsadaa! Siitä tuli sievä pieni pitsikulho! Lankapitsiympyröitä. Oikeinkin hyvä vaikkapa höyhenien säilytykseen! Ajatelkaa että olen näinkin vanhaksi ehtinyt ennenkuin sain juuri oikeanlaisen kulhon höyhenien esilläpitämiseen!






Mielenkiintoinen kokeilu kyllä oli. Mutta olisittepa nähneet niiden naisten kupit ja kulhot! Astiastot. Kulhoissa kukkivat ruusut ja metsätähdet...mustikat hehkuivat sinisinä ja jotkut oli kirjottu noin kahdellakymmenellä erilaisella  vihreän sävyisellä langalla  mielettömiksi ruohokulhoiksi. Joka kokoa. (saatattepa nähdäkin nuo kulhot...kesällä...mutta siitä myöhemmin lisää.)

Ja sitten harsovärjäyksiä. Reaktiiviväreillä keltaista ja harmaata, pari pitsiliinaa samoihin liemiin lillumaan ja tulipas oikeastaan aika ihanat. Pitsiliinaharsot pääsevät paraatipaikalle suojaamaan pienen unia  ja pitsiliinattomat muuten vain täyttämään tehtäväänsä...mikäs se nyt harson tehtävä sitten onkaan. :)


PS. tämä yökyöpelipostaus vähän niinkuin tilattuna  sille yhdelle toiselle yökyöpelille, ole hyvä. :)

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

luontopäiväkirjaa

Naapuripitäjässä oli viikonloppuna hurjat tulvat. Joki jäidenlähtöineen aiheutti melkoista vahinkoa jokivarren taloissa...kurjaa. Pahimmin kastuneiden talojen seinistä tiilien välistä vesi valui ihan norona ulos,pihoilla olleet autot olivat jäälohkareiden kolhimia ja kasvihuoneita, leikkimökkejä ja muita pienempiä piharakennelmia keikkui jääkasojen päällä kummallisissa paikoissa.

Kävimme katsomassa ja kuvaamassa. Vähänlaisesti tyttären  kameraa käytelleenä ei mitään mestariotoksia.
Veden voima on valtava. Jäälohkareiden koko yllätti. Ihme että ei mitään henkilövahinkoja sattunut.








Merenrannassa jäät ovat vielä rauhallisia. Iltaruskon aikaan maisema on unenomainen, värit kuin satukirjasta.
Laskevan auringon värjäämä pilvi kuin siipi, heijastaa sävyjä jäähän ja puun siluetti, tuulen muovaama vinous siinä ja minun sieluni silmissä tämä muuttui jo ompelukseksi.

Kevät on kaunista! Ja kevään äänetkin  niin monenkirjavia. Yhtenä iltana istuin ulkosaunan portailla -sauna oli niin kuuma että saunominen onnistui vallan mainiosti ovi auki ulkona istuen- ja kuuntelin kevään ääniä. Hanhet kaklattivat matkamuistojaan melkoisella metelillä. Ilmeisesti oli ollut vaiheikas matka? Joutsenet kajauttelivat torviaan ja olivat huomattavasti juhlallisemmalla tuulella, kurkien ääntelystä ei oikein ottanut selvää että olivatko riemuissaan kotiin  tulosta vai yrittivätkö ajaa pois koko muun seurueen.

Kuovitkin jo ovat palanneet näille kulmille. Töyhtöhyypät tepastelevat tärkeinä pellonreunoilla  ja omasta keväästä puuttuukin enää vain västäräkki ja peipponen. :)

Ja tärkeimpänä puuttuu se yksi pieni ihme joka vie nyt äidiltä yöunet, aiheuttaa lukuisia asennonvaihtoja pitkin öitä ja jolla on kevyet ja iloiset jalat.
Muutama viikko vielä ja ne varpaat ovat tässä.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Yksi pikkuinen tyttö

Se kertoo juttuja.
Sen jutut on siitä mahtavia kun jutun alussa
ei voi koskaan tietää
mihin se juttu päättyy.
Sillä on eskari, pinkki.
Sen eskarissa on kaikkia kivoja kavereita niinkuin Assi ja Teemu.

Se kertoo että sen eskarissa oli kissa jolla oli punaiset kumpparit,
 ei pinkit, kun niitä on vaan pienillä tytöillä.
Sen eskarissa kaikki ovat kans kolme vuotta
eikä sinne saa tulla isot.
Sen eskarissa on aina jauhelihaa ja makaronia, eikä koskaan ketsuppia.

Sen mielestä isosisko ei voi auttaa 
sille housuja jalkaan kun se ei ole sillätavalla ajatellut.
Mekkoja se laittaa päälle monta kerrallaan
ja vaihtaa niitä tunnin välein
mutta se onkin hinsessa.
Ja hinsessoilla on aina jalassa konnarit.

Sen jutuissa vilahtelee semmoisia sanoja kuin 
todellakin,
ei voi käsittää,
ja että ihan mahdotonta.
Siellä missä se kulkee kuuluu 
laulua, lähinnä peppipitkätossua
ja jotain omakeksimää-niinkuin vaikka 
vannipavanninvaa.
Sen jäljiltä  kuuluu myös  kikatusta, iloista tirskettä
josta tietää että nyt se on piilossa ja säikyttelee ohikulkevia 
jotka tietysti hirmusti kaameasti kiljaisevat ja 
ai että se on sitten hykerryttävää.

Välillä se piirtää paperin täyteen nykeröitä.
Ja seinäänkin, jos sattuu olemaan semmoisella päällä
että alahuuli putoaa muutaman sentin tavallista alemmas.

Silloin sen kantapäät tömisevät 
ja kädet ovat puuskassa
ja sitä ärsyttää.
Silloin se sanoo että
 menkääpoiskaikki
ja entykkääkenestäkäänikinä.
Silloin sitä pitää puristaa ja kysyä että saako tankata.
Yleensä saa.

Se järjestää kimaltavia hetkiä arkisiin puuhiin
kun se leipoo ja nuolee taikinakuppia
istuu pöydänkulmalla katsomassa
kun puuro kiehuu
ja sekoittaakin se joskus
se lukee tesvilleriä ja sanoo että 
"äiti älä pelkää nää ei oo totta"
kun se ui hiekkalaatikossa
kylvettää pehmosammakkoakin
ja ihmettelee hurjasti miten jalat voi olla märät 
kun sillä kerta oli pinkit kumpparit.

Se on iloinen pieni tyttö ja 
se kertoo että 
sen on joulupukki tuonut meille 
kun me oltiin oltu niin kiltisti.
Ja että kun se istui tontun sylissä 
niin tontulla  soi taskussa puhelin.

Sen päivät täyttyvät mukavista leikeistä
niinkuin vaikka 
kenkäkauppa,
rapapuuron keitto
ja pyykkikasaan sukeltaminen.
Se ihailee hienoja matoja pihalla ja 
tuo niitä pesuhuoneen lattialle
lämmittelemään.
Sen taskuissa on käpyjä
ja se haluaa 
että meille tulisi pinkki vauva.

Joskus se tiskaa niin 
että koko työpöytä lainehtii
mutta se on kyllä hyvä kuivaamaan.
Se hakee kylppäristä pyyhkeen 
ja vaan yhden mukin pudottaa siinä
kuivaillessaan.
Mutta ei se mitään haittaa,
niin se sanoo.
Se tykkää painella 
pyykkikoneen nappeja ja joskus 
kone ei oikein tiedä miten pesisi.

Iltaisin  se vähän joskus riehuu, 
hyppelee sohvalla ja tekee temppuja.
Sitten se nykertyy kainaloon,hymyilee, 
 huokaisee kevyesti
ja nukkuu.

Kyllä sen kanssa päivät kuluvat mukavasti
ja ne ovat täynnä rakkautta.


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

kevään taikaa

Tervehdys täältä Huvikummun ja Ryysyrannan risteytymän maisemista!  Pesuhuoneessa on aistihavaintojen perusteella  märän koiran hajuinen ilmanraikastin, kurakampetta riittää omiksi ja naapurin tarpeiksi,keittiön pöydällä on hevonen (barbiekokoa) ja kiiltävät hileballerinat ovat kirjahyllyssä.

Ompeluhuoneeseen ei mahdu sekaan,kurssipäivän jälkeinen matkalaukkukaaos ja ompelufiiliksissä levitellyt ihanuudet... puhdasta pyykkkiä  Himalajan korkuinen kasa,  kuistilla majaileva  talvivaatesekamelska, luistinten ja monojen  lisäksi välikausi- ja kesäkamppeet. Crocksitkin joku yltiöoptimisti kesäntuskissaan on kaivellut  villasukkien ja kumisaappaiden kaveriksi.

Pihalla puolen parkkipaikan kokoinen RAPAKKO, ääritäydet ja pelottavat ojat, joen solina  ja siinä vauhdilla nouseva vesi, pottupeltoa muistuttava pihatie ja tulvan odotus.

Teinien tennarikuume, kevättakkiprobleemat ja rahapula.Krooninen tuulihousuvaje, kurahousupuutokset ja reikäiset kumisaappaat, hanskapolitiikka ja kevyemmät pipot. Pipotehdas.

Kevät? Kyllä! Joutsenet, kanadanhanhet ja kurjet. Lintujen äänet. Tuoksuvat kuulaat illat, hangen alta paljastuvat krookuksen alut, kevään valo.

Ja taikuri.

torstai 11. huhtikuuta 2013

välineurheilua



Onhan se koneompelukin välillä vähän välineurheilua.  Joskus on kiva hankkia uusia juttuja täydentämään ompelukoneen varustusta...alunperin menin ompelukonekauppaan toisenlaista paininjalkaa hakemaan mutta kun niitä ei ollut ja bongasin toisen vähintään ! yhtä  mielenkiintoisen niin sehän sitten otti ja lähti mukaan.

Alapuolella  siis kuva siitä koneen mukana vakiona  olevasta parsintahärpäkkeestä jolla olen tähänastiset kirjomustyöt surruuttanut. Oikeinkin hyvä. Kuva ei niinkään hyvä.  



Sitten se uusi hankinta vanhan kaverina...


Kuvat aika huonoja, ei näy kunnolla se ero...mutta ero on huima! Tässä uudessa näkyvyys ompelutyöhön on moninkertainen, nyt ei tarvitse arvailla mihinpäin koukero on menossa. :)

Virkistävää. Kaikenlaisia kokeiluja on ollut sitten ihan pakko tehdä.
Kukkapäitä, lankapitsikulhokin...

Ja muutamia pikkuvaatteita.
Kuvaamista (ja käyttäjää ) odottelevat. :)

perjantai 5. huhtikuuta 2013

mihinkäs koira karvoistaan...

tai seepra raidoistaan. :)

Raitatrikoosurautuksia. Poolokaulukselliset tunikamittaiset ja taskulliset! raitapaidat. Sivutaskut ovat kivat. Pientä mittavirhettä tosin pienemmän taskunsuussa, mutta eihän se iso vaiva ole aina auttaa tyllerön käsi taskuun ja pois?

Kaavan pohjana vanhahkon Ottobren teekannutunika. Muistaakseni. Vähän pidennettynä ja hippusen kavennettuna.