Tässä melko suttuinen kuva tämänpäivän tuotoksesta. Oikeasti luonnossa paremman näköinen... Tyttösen naamakin näyttää olevan aika suttuinen :)
Mekon malli siis bongattu helenaisen blogista ja muokattu omaan tarpeeseen. :)
-hanna-
maanantai 29. marraskuuta 2010
pakkaspäivä
Olipas reipas lukema mittarissa aamutuimaan kun koululaiset kipaisivat koulukyyteihinsä. -25!
Ei ollut äidillä mitään sitä vastaan että sai mennä lämpöisen palleroisen viereen jatkamaan hetkeksi vielä unia. Kotiäidin luksusta. Saa olla kateellinen. :)
Tänään täällä on ompelukone hurissut!!! Ompelin valkoisesta joustofroteen ja velourin sekoituksesta (joka entisessä elämässään on ollut Sinikka-tädin patjanpäällinen ) mekkosen jollaisen näin helenaisen blogissa pienen tylleröisen päällä . Valitettavasti en osaa laittaa linkkiä, neuvoja otetaan vastaan...
Tuli ihan kiva, pientä tuotekehittelyä tosin tarvisi tehdä.En kovin usein harrasta ilman kaavoja tekemistä mutta nyt oli se kuuluisa PAKKO saada edes jotakin ommella ja helpottihan tuo akuuteimpaan tarpeeseen. :)
Kuvia pitäisi laittaa kamerasta koneelle niin saisin niitä tännekkin.Tosin nyt on niin harmaata ja pimeää että meidän peruskameralla ei tahdo sisällä ainakaan saada kunnon kuvia.
Opaskierrokset kutsuvat, palaamisiin
-hanna-
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
opastetut kierrokset
Joskus on aika ankeaa kun aukaisee vaikka pyyhekaapin oven ja siellä(kin) on kaaos. Tänään olen huomannut että meillä on oikeastaan kaikki tavara täällä talossa väärissä paikoissa. Olenkin päättänyt ensi viikolla aloittaa täällä opastetut kiertokäynnit kaikille asukkaille.
Nimittäin muistan oikein hyvin kun alkuviikosta annoin jollekin talon teineistä ;) käteen nipun luutuiksi luokiteltavia, pestyjä, taiteltuja liinoja ja sanoin ihan selvällä suomenkielellä että "vie nämä siivouskomeron hyllylle."
hah.Tänään kaivellessani kaameaa pyyhekaappia löysin ne kurjat luutut tungettuna tyynyliinojen ja leivinliinojen kanssa samalle hyllylle..ja ei, meillä ei ole yhdistetty liinavaate- ja siivouskomero.
Toisinaan kun olen informoinut märkien hanskojensa kanssa tuskailevaa koululaista viemään ne kuivumaan-ne löytyvät pyykin seasta jossa ovat iloisesti kostuttaneet koko laarin!
Meillä on kaikilla muksuilla oma naulakko jossa lukee kunkin nimi. Jollain salaperäisellä logiikalla kuitenkin takit ja toppahousut ovat aina sen tyypin naulakossa joka laittaisi omansa omaan naulakkoon!
Onko vika siis luetun vai kuullun ymmärtämisessä? Molemmissa-ja siksi juuri ajattelin huomenna maanantain kunniaksi pitää nämä opastetut kävelykierrokset.
-tässä vasemmalla on siivouskomero.tuohon keskimmäiseen komeroon meillä laitetaan pyyhkeet ja tyynyliinat-alimmaisella hyllyllä on isoja pyyhkeitä.
-tähän kuivauskaappiin voit laittaa märät kenkäsi ja hanskasi yms ja jos olet jo ylittänyt 150 cm saat sen ihan itse päällekkin...
-tähän pyykkikoriin laitetaan LIKAISIA vaatteita
-tästä nappulasta sammutetaan valot... jne.
lisäksi aion laatia opaskylttejä kaikkein pahimpiin ongelmakohtiin.
-reput pois keskilattialta!
-sulje ovi! myös vessan!
saa nähdä toimiiko.Joku tolkku tähän kaaokseen on nyt vaan tultava.
----
tänään tyttöset laittoivat jouluvaloja, joitakin koristeita ja tunnelmoivat joululaulujen kera kynttilänvalossa.
lisäksi innostuimme tekemään iltapalaksi hapankorppurullia. odottelemme iskää töistä ja sitten herkuttelemme.ensimmäisen adventin kunniaksi. :)
-hanna-
kotiinpaluu
Illan mittaisen irtioton jälkeen oli niin ihana ottaa hihkuva ja pomppivainen neitokainen syliin ja rutistaa...miten sitä olikin jo niin ikävä? On sitä vaan niin kiinni tuossa pienimmässä-henkinen napanuora varmaan vielä pitkään.Ja mukava niin.
Siihen se sitten nukahti onnelliseen uneen kun äiti tuli kotiin.Mieltäylentäviä äitinäolon hetkiä.Pientä nukkuvaa lasta sylissä pidellessä tuntee että siinä on se kaikki maailman viisaus. Aale Tynni on mielestäni pukenut sen kauniisti sanoiksi näin:
"Sivelen armaita kasvojasi, poskesi pientä omenaa,
siroja, kirkkaita kulmiasi, tukkaasi silkinruskeaa,
nenääsi pientä ja lystikästä-sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi, rakkaani pieni,
löysin kirkkaan ja selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Ylpeät veljeni sanovat siitä
että ei kykyni paljoon riitä-
pieni ja arkipäiväinen.
Mutta en lakkaa hymyilemästä!
Luovu en viisaudestani tästä
jonka syvästi ymmärrän.
Olen vain suojeleva syli,
kasva kauas äitisi yli-äitisi tietämättömän."
Näitä tunnelmia pitäisi saada säilöttyä purkkiin ja nuuhkaista kun tulee se paha päivä jolloin mikään ei oikein onnistu äitinäolemisessa(kaan).
Käsityörintamalla vain hirveästi suunnitelmia.Ensi viikolla pitäisi polkaista joulujuhlavaateteollisuus käyntiin ja pukinkonttikin kaipaisi ompelijaa. :)
Huomenna sunnuntaina naisten messut-olisi kiva ehtiä piipahtaa.
-hanna-
lauantai 27. marraskuuta 2010
lintumökkiaddiktio
Ompeluharrastuksessa on useita alalajeja joihin voi hurahtaa. Joku saattaa hurahtaa tilkkutöihin, joku toinen on löytänyt ompelun syvimmän olemuksen konekirjonnasta ja kolmas kenties nauttii eniten kun saa saumurilla surautella nopsasti valmistuvia trikoo-tai collarivaatteita.
Viime vuonna minä hurahdin. Hurrrr vain ja niin sitä mentiin. Oikeastaan tästä voi syyttää geenejä-äitinikin on aikoinaan hurahtanut tähän samaiseen touhuun, nimittäin applikoimiseen.
En tiedä onko tästä enää paluuta....mutta mukavaa se ainakin on! kaikki iiiiiihanat tilkut pitää säästää kun niistähän voi applikoida jonkun iiiiihanan pienen jutun johonkin iiiiihanaan lint-
ja siinä se taas tuli.Lintumökkeihin voi käyttää kaikki ne ihanimmat tilkut. Jostain syystä kun alan suunnitella ompeluksia, paitaa, tunikaa, liivihametta tai mitä tahansa-ja piirtelen mahdollisia apliksia niin aina kynä piirtää lintumökin. Ihan itsekseen. Onkohan tämä vakavaa? Onko olemassa joku sellainen tiedekunta joka selittäisi tämän lintumökki-ilmiön minun elämässäni?
Kuvassa on jo käytössä kulunut ja käyttäjälleen kovin mieluisa collegeliivari.Tilkut pääosin mummun aarrekopasta.Kaava omaa suunnittelua ;)
Tosipuheessa ihan kaikki luonnokset (lintumökkiaiheiset ja muutkaan) eivät ole päätyneet valmiiksi vaatteiksi. Aika moneen ompelukseen on kuitenkin jonkunlainen kuva ilmestynyt. Toppahousuihinkin. :)
-hanna-
torstai 25. marraskuuta 2010
Tässä vielä vähän syksyfiiliksiä.Sain ommeltua syksyn aikana pari takkia.Tässä kuvassa vihreämustakuvioinen Tampellan vanhasta verhokankaasta ommeltu välikausitakki. Takin vuorena on musta core-tex vuorikangas ja vielä lämpimyyttä tuomassa ohut fleecepeitto :).
Mustat leveät kanttaukset ja piippamallinen huppu. Tosi pirteä ja raikas, niinkuin omistajansakin, iloinen Essi 4v.(tosin ihan pian 5 vee.)
pikkusisko-Helmillä on joskus aikaisemmin edellisenä kesänä ommeltu takki jossa on hyödynnetty vanha aikuisten kokoa oleva vohvelikankainen kylpytakki.takki oli tosin semmoista lyhyttä mallia joten kangasta oli aika niukasti.Sekin on ollut kyllä paljon pidetty ja tykätty takki. :)
Kaulaliinat on ommeltu mari-trikoiden jämäpaloista.
Marraskuu alkaa olla pian lopuillaan. Ilmassa on jo nuuhkittavissa joulun tuoksua-ja aistittavissa muutenkin joulun pilkahduksia. Mukavaa!
Tontut ovat saaneet käydä yhtenään meidän porraspielessä hakemassa kirjelappusia joihin on ihanilla isoilla tikkukirjaimilla kirjoitettu kaikki maailman parhaat lahjat. Niinkuin vaikka SUKAHOUSUT.
Lapset tekevät joulusta Joulun. :)
Tänään on ollut jotenkin vaikeakulkuinen ja takkuinen maasto tuolla ompelukoneen lähellä. Olen yrittänyt lähestyä eri taktiikoilla mutta toistaiseksi epäonnistunut. Hiipiminen oli toivotonta. Ryntäys-tekniikalla pääsin lähemmäksi mutta ei, ei sekään ollut tarpeeksi radikaalia.
Luovutin. Väliin ehti aina puuronkeitto, imurointi, pyykkikoneen kutsuhuudot, leivänmurut konttaajan kurkussa tai se vanha kunnon: "pyyhkimään".
Haaveilen ompelevani joulujuhlamekkosia. Tarveharkintaa tässä kohti käyttämättä...
-hanna-
Uusi aloitus
nyt tämä täti päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja toteuttaa tämän haaveensa bloggaamisesta.
nyt on otettava haavi kauniiseen käteen ;) ja vain alkaa elämään todeksi tätä haavetta!
Olen viime aikoina löytänyt itseni yhä useammin tuttujen ja puolituttujen ihmisten blogeista kurkkimasta ja ajatellut että miten mukavaa kun he viitsivät kertoa päiviensä kulusta, arkisista tekemisistään ja juhlahetkistään! Näin kotiäitinä arjen jakaminen on tärkeää. On niin mieletöntä kun jonkun ehkä tuntemattomankin ihmisen elämästä löytyy samoja pikku juttuja jotka ovat myös täällä meillä milloin ilona milloin huolena. Jotain selittämättömän yhteisöllistä tässä kyllä on.
-----
Tämän pitkähkön päivitystauon aikana täällä meillä on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista, osin tätä hitautta selittävääkin.
Tuli kesä, josta me vielä pitkään puhumme haikeana ja kaivaten.. rakas pappa, minun isäni, jätti meidät kirkkaana kesäkuun iltana.
Meillä kaikilla on vielä niin iso ikävä.
Se pieni ihminen joka noissa ensimmäisissä kuvissa nukkuu ihanaa vastasyntyneen unta ei ole enää niinkään pieni!
Ihana, pehmoinen ja joka paikkaan ehtiväinen tytöntyllerö pikku-Hildasta on kasvanut tässä kesän ja syksyn aikana!
Käsityörintamalla on ollut hiljaista. valmiitakin tuotoksia kyllä löytyy...ainakin vanhoja julkaisemattomia ;) -pitäisi vain saada teknistä tukea näiden kuvajuttujen kanssa!
-hanna-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)