keskiviikko 31. elokuuta 2011

plääh-postaus

Joskus sitä miettii miten parhaiten kuvaisi omaa sisäistä tunnetilaansa....silloin kun satamiljoonaa hommaa on jonosssa, aikataulu pettää ja kaikki on kaaoksessa. Hyvä tuuli ei löydy vaikka kaivelisi lapiolla, ja huumorinkukka on muuttunut ironian ja sarkasmin piikkiseksi kukan irvikuvaksi. Päässä risteilee vain stressaantuneita ajatuksia, ja kuitenkaan ei oikein voi kaataa koko likaämpäriä kenekään niskaan kun ei tämä kaikki oikein ole kenenkään syy? Plääh.


Tämä on aika hyvä kuvaus...tyyppikin on tarpeeksi piikkinen ja  pää täynnä surinaa. Onko teillä koskaan tämmöisiä päiviä?

---

Osasyynsä tähän surinaan ja piikkisyyteen on täällä riehuvalla raivausoperaatiolla. Roinaa, roinaa ja roinaa. Ja ai niin, roinaa. Vaatehuonepommi on saatettu päätökseen, ompeluhuonepommi samoin ja huoneenvaihtoselkkaus on tilanteessa 2-3. Jospa se tästä vielä iloksi muuttuisi! :)

Pommeja riittää.En taida viitsiä listata, huumorinkukka kaivautuu entistä syvemmälle routaiseen maahan.
Tähän touhuun ensiapu ei enää riitä, tehohoidon tarve on ilmeinen. Ainoa mikä voisi autttaa olisi noin 100 lisäneliön hankkiminen,ja saman verran varastotilaa. :)

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa! (sanonta joka on alivaltiosihteerin mukaan "vastoinkäymisiä uhmaava  sankarillinen päättäväisyyskiteytys Pihtiputaalta.Kuvakielistä ilmaisua käytetään yleensä aivan muissa tilanteissa kuin isoäitien talviliikunnan yhteydessä.")

-hanna-

tiistai 30. elokuuta 2011

syksypuuhia

Monena vuonna olemme suunnitelleet istuttavamme lisää marjapensaita. Herukoiden poimiminen on ehkä kätevintä marjastamista mitä tiedän...ei tarvitse järjestää aikaa marjareissuille metsiin kun voi mennä koko poppoolla pihapuskiin kyykkimään ja jutella samalla mukavia. Ötökkäarmeijaakaan ei sillä tavalla näy kuin mustikkametsässä.
Ihan uudenkin ulottuvuuden löysimme marjapensaista tänä syksynä!  Helppoudesta ja vaivattomuudesta huolimatta jostain kumman syystä mitään tungosta ei marjapuskilla ole ollut-joten siellä on päällikkötaso saanut viettää iltahetkiä ihan rauhallisissa merkeissä keskustellen ja herukoita syöden ja poimien. :) Hulinaan ja huiskeeseen uupuneet korvat saivat siinä samalla lepoa, jutut voitiin kertoa ilman miljoonaa keskeytystä ja tulihan siinä raitista ilmaa ja lisäksi vielä pensaat tyhjenivät marjoista! Muu kansa touhusi sisällä omiaan ja vahti pientä tehosekoitinta.

Nyt kun oivalsimme tämän uuden marjapensas-funktion niin istutimme uudet vähän kauemmas pihapiiristä, tallin kupeeseen. :)






Tehosekoitinta tarvittiin kuitenkin istutuspuuhassa, ehdottomasti. :)

Sitten vähän pomminpurkuraporttia.
-ompeluhuone on muuttanut yläkertaan-toistaiseksi muutto on kesken ja kaaos sen mukainen....isohkoja kasseja kummelikankaita on menossa kierrätykseen tai loppusijoitukseen pihan perälle. (joitakin aarteita muuttoraivauksen yhteydssä löytyi ja ne nyt kyllä kummittelevat niin että ihanpakko saada huoneprojekti valmiiksi ja päästä toteuttamaan ideoita!)
-vaatehuone-pommi on loppusuoralla. joitakin laatikoita ja viikkauksia vaille valmis.(ehkä HIEMAN optimistinen kuvaus aiheesta mutta menköön)

näin meillä.miten teillä? :)

-hanna-

maanantai 29. elokuuta 2011

juhlallinen viikonloppu!

Pitkähkön päivitystauon jälkeen onkin nyt luvassa ähkypostaus-niin monenlaista tapahtumaa ja ajatusta, elämystä ja tunnelmaa mahtui kuluneeseen viikonloppuun.

Loppuviikko meni reissua suunnitellessa joten edellisen postauksen pomminpurkuoperaatio on aika lailla alkutekijöissään...hyvä syy pitää aina olla, eikö vain? :) Täytynee kuitenkin jatkaa sitä(kin) kampanjaa heti maanantai-aamun valjettua. :)  Vielä kuitenkin on hyvä hetki viipyillä viikonlopun fiiliksissä.

Perjantai-illan saimme olla pienen ihanan serkkuvauvan kastejuhlassa.





Pienen ihmisen juhla.Koko perheen juhla, ystävien ja sukulaisten iloinen ja lämmin kokoontuminen.Päähenkilö on niin ihmeellinen ja ihana.   

"niin valkoinen oksa,
niin sininen taivas,
niin kirkas lumi
ja vihreä puu,
ja valkoinen pilvi
ja kimaltava meri.
Lapseni, sait nimesi, 
ja kirkkaamman vielä."

Elokuun viimeisenä lauantai-iltana Kokkolan seudulla juhlitaan Venetsialaisia. Ne ovat vanhastaan olleet mökkikauden päättäjäiset-silloin poltetaan kokkoja ja sytytellään lyhtyjä ja soihtuja mökeillä ja ihan kaupunkipihoissakin. (kokkoja ehkä kuitenkin vain mökeillä :)) Nykyvuosina ne ovat muuttuneet ajan hengen mukaan  :) enemmän karnevaalihenkisiksi-kaupungissa on ohjelmatarjontaa ihan joka makuun, ikään ja mieltymykseen. Me vietimme kuitenkin ihan perinteistä venetsialaisiltaa. :) Pimeässä ja ihmeellisen lämpimässä! elokuun yössä nautimme soihduista, pikkupaukkujen rätinästä, sytyttelimme pilkkopimeällä rannalla omat rakettimme ja paukutimme muutamat papattipaketit--ja sitten suuntasimme virallista puolenyön ilotulitusta katselemaan. Olihan se komeaa räiskettä! 



Yövyimme serkkulassa  ja säpinää riitti-pikkuihmiset kirmailivat sisään ja ulos, ylös ja alas niin että heikompikuntoista hirvitti. :) Tämä äiti-ihminen sai ihmeesti uutta virtaa sisustuspuuhiin kun sai olla vieraana tuossa kauniissa kodissa! Piristävää kyllä olla joskus ihan yökylässä-tosin nukuttu ei paljon-mutta muulla tavoin piristyttiin ja virkistyttiin :) Pienet serkukset ottivat kaiken hyödyn ja huvin  talteen toisistaan ja nousivat aamuisin jo 6.15 tepastelemaan ja touhuilemaan---äidit ehkä olisivat jonkun tunnin tarvinneet enemmän unta... :D


   



Paljon puhumista, lasten äänien lomassa aikuisten asioita. Iloisia ja surullisia yksityiskohtia, pienistä asioista nauttimista, onnea, muistelua, hervotonta huumorinkukkaa ja hihitystä. Käsitöitä ja sisustamista, suunnittelua ja kaatuneiden maitojen luutuamista.  :)

Sunnuntaipäivän ohjelmassa oli hurjat synttärikemut, kolmen ja viiden vuoden vanhat veijarit olivat jokin aika sitten täyttäneet vuosia ja nyt oli juhlan aika. :) Kakkua ja suklaamuffinseja, sipsejä ja limsaa, pillit ja kavereita.Niistä on  hyvät synttärit tehty. : ) 





Monenlainen viikonloppu. Suloisen huiskeen ja iloisen hulinan keskellä myös tarpeellisia pysähdyksiä. Tätiä tervehtimässä käydessä tuntui kuin olisi saanut hetkeksi äidin takaisin. Ryöpsähtävä ikävä mökkitiellä-ja ilo lasten riemusta rakettien ja soihtujen valossa. Reissun päätteeksi käynti hautausmaalla. Haikeus ja kaipaus, ja  väsyttävän ajomatkan jälkeen kotiinpaluun ihanuus.Näitä kaikkia tarvitsen... kiitos jakamisesta, ystävät siellä kotipuolessa ja te kaikki siellä näyttöjenne takanakin. :)

-hanna-


tiistai 23. elokuuta 2011

pommi päivässä!

ja nyt ei muuten puhuta kaloripommeista. :)

Ystäväpiirissä on silloin tällöin menossa pommi päivässä-kampanja.  Jotenkin täällä ketunpesässä alkaa näyttää siltä että tarvittaisiin vähintään kaksi pommia päivässä-meininki mutta aloitetaan nyt kevyesti yhdellä...eli joka ikinen päivä pitää yksi pommipaikka täällä kotona saada selvitettyä! Pommi voi olla iso tai pieni, laaja-alainen tai hyvinkin paikallinen. Aion nyt tehdä listan tämän viikon pommeista....elän siinä toivossa että listan julkaiseminen saisi aikaan edes pienenpieniä paineita niiden purkamisen suhteen...

1. Ensimmäinen pommi taitaa olla sitä räjähtävää laatua----nimittäin vaatehuone!!! Karseaa, ei sovi lasten silmille (eikä miesten) ja aiheuttaa varmasti monenmoisia katkuja tähän lähiympäristöön.Sinne ei mahdu enää sisälle-hyllyt ovat osin notkahtaneet ja tavaraa(turhaa!!) on ehdottomasti yli oman ja naapureidenkin tarpeen. Kaikkea sitä ihminen säästää?(tämä pommi on lajinsa suurimpia, vaatii varusteita kuten jätesäkkejä ja pahvilaatikoita, kenties tulitikkujakin.)

2. toinen tämän viikon pommi voisi olla jauho- yms kaappi.Keskiraskaan sarjan pommi, ei vaadi niin paljon purkuvarusteita kuin nro1.

3. kolmas pomminpurku tälle viikolle on keittiön kulmakaappi joka kätkee sisäänsä useiden vuosien arkistot ö-mappiin kuuluvaa paperia ja muuta sälää. Kevytsarjan pommi mutta pienien osasten takia äärimmäisen kuluttava ja haasteellinen.Yäk.

Loppuviikosta olevan reissuntapaisen vuoksi enempää pommeja ei tälle viikolle mahdu. :) Onneksi. :)
Jos innostutte mukaan kampanjaan niin kertokaapa omat pomminpurkulistanne!

Vaikka ketunpesässä liikehtii jonkunkokoisen komppanian verran väkeä varsinkin ruoka-aikaan, ei pomminpurkutalkoisiin ole suuremmin tungosta. Taidan alkaa vaatimaan vaarallisen työn lisää? Ja toisaalta toivoisin että  pommienasettajat ja -rakentajat voisivat ruveta vaikka lakkoon......!


 Apulaisiakin onneksi löytyy! Hän on erikoistunut kaikenlaiseen  purkamiseen... :) Varsinkin kaikkien kassien. :)

-hanna-

sunnuntai 21. elokuuta 2011

kauden aloitus

Niin se vain syksy koitti-ja pyörähti tämäkin kausi käyntiin! Jokavuotinen perinne jo monen vuoden takaa, aloituspäivä on tuttu 20.8. Sen muistaisin varmaan unissanikin! Aloitukseen valmistaudutaan huolella, joitakin päiviä ennen pitää tarkistaa varusteiden kunto, huolehtia riittävästä panostuksesta  ja varata sopivat eväät. Säätiedotuksiakin on syytä tarkkailla!


Että niinkuin syksyn ompelukausi on nyt korkattu. :) Avajaiset olivat juhlalliset-kunnialaukauksia kuului sieltä ja täältä! Mikäs siinä oli saksien suihkiessa ja koneiden surratessa kun miesväkikin oli pois jaloista. :)

Kaiken autoilun lomassa aloituspäivän saldo jäi aika pieneksi mutta eipä toisaalta ollut mitään suuria saalistavoitteitakaan asetettu. Olen nyt innostunut vapaakirjontajutusta niin että joka ompelukseen  tuppaa ilmestymään jonkunlainen kirjoitus. :) Innostuksen piiriin kuuluu myös farkkukangas.(vanhoista farkuista tietysti :)) Farkkupenaaleja  eri variaatioilla on syntynyt ennen aloituspäivääkin  itselle saksipussukaksi ja Jenni-tyttösen parhaalle kaverille synttärilahjaksi. Aloituspäivän penaali meni suloiselle Seela-kummitytölle. :)


Ylemmässä kuvassa synttärilahjapenaali. :) Josta muuten puuttuu tuossa vaiheessa vielä nappi. Napinläpenä farkkujen vyöraksit.
Alemmassa kuvasssa kurssille vartavasten saksipussiksi ommeltu pussukka.
 Te kaikki jotka  toisinaan kuljettelette saksia ja muuta ompelutarviketta muovipusseissa paikasta toiseen tiedätte varmaan miltä se tuntuu kun sakset(tai nuppineulat) työntyvät pussin läpi ja pahimmassa tapauksessa rikkovat jonkun tärkeän kangaspalan. Farkkupussukasta eivät muuten tule läpi. :)  Kuvassa (joka muuten on huono, otan joskus yksityiskohtaisemman ja paremman) näkyy ihanat hapsutetut reunat! Niiden takia oikeastaan tein tämän systeemin juuri farkusta. Ideana siis se, että pussin reunat ommellaan ihan vain saumanvarat ulospäin(ei siis mitenkään hienosti vuorittaen niitä piiloon) ja sitten hapsutetaan reunat  saksilla reilun sentin levyisiksi hapsuiksi, laitetaan pariin kertaan pyörimään pyykin sekaan koneeseen ja kuivausrumpuun.  ja siellä ne hapsuuntuvat ihan itsekseen. :)


Tähän väliin on varmaan pakko kertoa yksi toinen kuivausrumputarina....olin kerran eräänä syksynä niin reipas että revin muutaman vanhan pussilakanan matonkuteiksi joista virkkasin kympin koukulla  semmoista neliskanttista kylppärinmattoa. Sitä virkattiin kaksi ketjusilmukkaa, kiinteäsilmukka-systeemillä sormet ja niskat jumituksiin ja vihdoin se saatiin valmiiksikin! Se oli muuten tosi toimiva! Suihkun jälkeen siinä seisokellessa se kuivasi hyvin jalat eikä siis jokainen suihkussa kävijä kastellut koko kodinhoitohuonetta. Lisäksi se kuivui kohtuullisen nopeasti kun sen heitti vaikkapa suihkun hanaosaan riippumaan.Kerran tuntui kuitenkin siltä että pitää pestä tuo matto ihan koneessa kun se kerran oli niin kätevä kooltaankin että  mahtui hyvin pyykkikoneeseen. A vot! Ja sitten kun juuri tuona syksynä tämä täti oli hylännyt pyykinkuivaustelinevoimistelut ja siirtynyt rumpukantaan niin sinnehän se lensi mattokin , rumpuun pörhistymään ja kuivumaan ollakseen taas valmiina kuivaamaan suihkuttelijoiden jalkapohjia. Rumpua aukaistessa ihmettelin ensin valtaisaa vyöryä joka tunki esiin nukkasihdin suojakotelon rei'istä ja sen jälkeen ihmettelin rummussa olevaa tyhjyyttä.  Matto oli vaihtanut olomuotoa ja kadonnut lähes kokonaan nukkasihdin syleilyyn. :D

Semmoista SAATTAA tapahtua vaikka ei uskoisi. :)

Aloituspäivä jatkui hevostellessa.
keppihevos-primadonna sai pikkusiskon, yhden söpön ystävättären ja mieshevosen. :)  Kuulemma. :)


Tämä on pikkusisko. :)
(Näitä kuvia katsoessa muistan taas että valon vähetessä kuvat huononevat.  )


Ystävätär.


ja Mieshevonen. ( ristäisiä ei ole muuten vielä pidetty  ;))

Kausi aloitettiin sangen hyvässä säässä (selkeä keli piti lapsijoukon ulkotiloissa pyörimässä) ja hyvässä vireessä. Iltalennolle kokoonnuttiin city-miljööseen  kolmen naisen ja lapsilauman  kanssa herkullisen tortillalasagnen ja salaatin ääreen. Kiitos ystävät!

-hanna-

keskiviikko 17. elokuuta 2011

arki haltuun!

No hei vain kaikille ja tervetuloa mukaan inter(hyper)aktiiviselle yritysvierailulle  ketunpesässä toimivaan OY PERHE AB-firmaan. Firma on päättänyt järjestää Arki Haltuun-kierroksia kaikille ilmottautuneille.

Kierroksen aikana  teille tarjoutuu mahdollisuus kokea vauhtia ja vaarallisia tilanteita, navigoida ketunpesän lähimaastossa ja elää todeksi perheyrityksen pyörittämisen huippuhetkiä. Unohtamatta suuria tunteita.

Arki haltuun-kampanjaa on kestänyt kaksi päivää.Päivät ovat olleet kävijämääriltään suuri menestys-ainakin navigointiretkille on ollut varsinainen tungos. Auto on aina menossa ja täysin paikkaluvuin.
Kierros (reitti) kulkee pääosin samaa linjaa: ABC, Neste, Shell, Prisma, konservatorio,Lidl ja rautakauppa, välipysäkkeinä toimivat lukio ja yläkoulu. Tarvittaessa auto pysähtyy muillekkin välipysäkeille kuten liikuntahalli, kirjasto ja Jim&Jill.

Kuljettajana toimii firman toinen osakas jonka vastuulla ovat jälleen logistiikkapalvelut silloin kun toinen osakkaista on sivutoimessaan...(?) Kuljettajalla  on AB-ajokortti, mittava ura autonkuljettajana ja kokemusta erityisesti mutkaisista ja mäkisistä sorataipaleista.



Kuljettaja  suunnistaa ilman navigaattoria(ja kartturia) kohtuullisesti, ajaa toisinaan melkoisen ripeästikin paikasta toiseen ja  sukupuolensa vuoksi kykenee hoitamaan muita bisneksiä siinä sivussa.Esim. sanelee kauppalistaa vieressä istuvalle sihteerille, käskee takapenkkiä harjaamaan hiuksensa ennen ihmisten ilmoille menemistä ja antaa ohjeita ruoanvalmistuksessa kotona kokkaavalle.(pienehkö haittapuoli  ja puute kuljettajassa on  että peruuttaminen ei ole vahvimpia osa-alueita) Tämä kierros ajetaan siis vähintään kerran päivässä, useimmiten kaksi-toisinaan viisi.

 Arki Haltuun- kampanjan ensimmäinen päivä alkoi aamuisen navigointireissun jälkeen rauhallisissa tunnelmissa,(syvä rauha ja hiljaisuus, pullakahvit ja siisti keittiö) pihahommia oli luvassa ja sääkin oli mitä parhain. Ruoka -aikaan  ehdittyä kolmevuotias kuitenkin kiskaisi helmen kurkkuunsa niin että rauhallisuus ja harmonia olivat tipotiessään. Melkoisen selkääntaputuksen, ravistelun (myös ylösalaisin) ja ja sormetkurkkuun -tekniikan avulla helmi luiskahti alaspäin ja henki taas kulki.Kolmevuotiaalla. Taputtelijan ja ravistelijan henki oli aika ahtaalla hetken aikaa..sanoisinko että suorastaan pihisi. Mutta kylläpä se sitten siitä, kun olikin jo aika lähteä seuraavalle kierrokselle.


Arki haltuun-kampanjan ensimmäiseen päivään kuului tuhat  ja yksi lappua joita piti täyttää. Mistä lapsesi pitää? Mistä ei pidä? Mikä on sinulle tärkeää?  Jne. Tärkeitä asioita joihin on hyvä pysähtyä. Mutta onko ne kaikki pakko täyttää ensimmäisen päivän iltana?
(lisään muuten tulevaan CV-listaani että olen A.armottoman hyvä täyttämään kaikenmaailman kaavakkeita ja B. olen mestari kirjojen  ja kontaktimuovin kanssa!)

Toisen kampanjapäivän aamu valkeni kuulaana ja kauniina..hieman syyllisyyttä koin kun ajattelin hiilijalanjälkiasioita...mutta ketä voi syyttää, jos ainoa julkinen kulkuneuvo menee cityn suuntaan klo 7.10 ja ainoa paluukyyti on 15.30? Ja ei kun auto käyntiin ja baanalle.Kauppaan,  kotiin ja pihapuuhiin, marjapensaita, poimimista ja leikkomista, ja sitten sisätöihin armottoman kaaoksen keskelle.  Arki haltuun-kampanjaan kuuluu muuten myös erilaisia näytösluonteisia esiintymisiä...Jossain vaiheessa kolmevuotias lahjottiin yksivuotiaan kanssa leikkimökkiin-jotta saisin siivottua kahdella kädellä -kymmenen tehokkaan minuutin aikana tiskit katosivat ja lattiat siivoutuivat..kunnes pääjohtaja ilmoitti pihalta että voisiko sisäministeri tulla katsomaan?
Muutama kymmenen savikiekkoa oli säpäleinä autotallin edustalla...että sitten kerättiin sirpaleet, tanssittiin sotatanssi (se näytös, huom.) niiden päällä jotta ne menisivät inhimillisempään tilaan -ja kipattiin loppusijoitukseen. Jonkun verran tuli ohjeistettua kolmevuotiasta että seuraavalla kerralla tule sanomaan, vaikka.

 Seuraavaksi lahjottiin vähän isompi vartija tehtäväänsä-palattiin sisään jatkamaan hieman kesken jäänyttä lattiaoperaatiota.Hirmuinen kasa kaikkea mahdollista murua ja roskaa, ja yksi isohko pääsiäiskana.? Harja ja rikkalapio olivat jossain muualla kuin missä niiden pitäisi olla, ja supernopean analyysin perusteella arvelin että ne löytyisivät leikkimökistä.Bingo.Huutelin vartijantehtävää suorittavalle  työntekijälle niiden tuomisesta, keräsin siinä odotellessani epämääräisen sylillisen kaikenkarvaisia vaatteita takaportaillta ja järjestin uikkareita jo hieman takavasemmalle. Sitten sain harjasysteemin ja tämä kaikki komeus kainalo(i)ssani ahtauduin ovesta sisään ja suljin oven siten että harjan harjakset jäivät väliin. Ei ollut käsiä millä avata ovi-joten sen epämääräisen ryönäkasan tiputin siihen lattialle , harjakset pois ja  ryönät   taas syliin (kuka vielä kaipaa taukojumppaa?)ja purjehdin kaamealla vauhdilla (eteeni näkemättä) sisään ja onnellisesti levitin sen juuri keräämäni karmean roskaläjän levälleen....(uikkarit keräilin uudemman kerran erään tietyssä iässä olevan tyypin jäljiltä milloin mistäkin, bikinit olivat kuitenkin vähän"sielläpäin" :) )



Jossain vaiheessa aloin kaipailemaan kolmevuotiasta...kiertelin ja navigoin ihan lähimaastossa ja ehdin jo kelata kaikkein kauheimmat vaihtoehdot..kunnes ihanat glitter-tennarit näkyivät leikkimökin portailla


ja siellähän ohjeistuksesta loukkaantunut neiti nukkui sikeästi leikkimökin sohvalla.


Ilta jatkui kierroksen merkeissä.
Tätä on kestänyt vasta kaksi päivää! Ja nyt jo mökki muistuttaa  petojen luolaa, puhtaiden pyykkien vuori on sanoinkuvaamaton,ruokahuolto toimii seisovan pöydän periaatteella ja vuorokaudesta loppuvat tunnit.

Yritysmaailmaan verrattaessa  voisi sanoa että hyvin pyyhkii, töitä on niin paljon kuin ehtii tehdä-mutta sitä vain mietin, että onko tämä ylä-vai alamäki? :D


maanantai 15. elokuuta 2011

..kotiportilta kouluun asti...

Aamulla alkaa koulu-arki alkaa rullaamaan täällä vallan villiintyneessä ketunpesässä. Ihana, tervetullut arki! Talo hiljenee melkoisesti-kotiin jää äidin iloksi :)  kaksi pikku tirriäistä. Tänä syksynä olemme monella rajapyykillä, meiltä löytyy  esikoululainen,ekaluokkalainen,  yläkouluun  menijä,ja  lukion aloittava koululainen.Muiden muassa. :) Jotenkin tässä vuosien saatossa on alkanut tuntua siltä että joka kerta  se koulunsa aloittava on edellistä aloittajaa  pienemmän oloinen....?  Niin tänäkin vuonna, eskariin meiltä matkaa pieni, sirppana mutta sitäkin tomerampi tyttönen. :)


Reppuostoksilla nauratti sekä äitiä että repuntarvitsijaa, kun ensimmäiset  kokeillut reput olivat polvitaipeeseen saakka!  Onneksi sopiva , ihana ja  punainen Hello Kitty-reppu löytyi jo seuraavasta kaupasta. :)
---
 Nyt uudet farkut ja pinnit on aseteltu pöydälle valmiiksi- pikkutennarit ovat lähtökuopissa oven pielessä ja äidin mieli on hieman haikea nopeasta ajan kulumisesta.

Iloista koulupäivää, kaikki ensikertalaiset ja muutkin opintien tallustajat! Keveää  kaasujalkaa kaikille autoilijoille pienten koululaisten koulutien varrelle,  sekä (muillekin) aamu-unisille äideille hyviä huomenia! :)

-hanna-

tiistai 9. elokuuta 2011

jälkiruokaa

Ompelukoneiden ja muiden asiaankuuluvien vermeiden kokoontumisajoista on nyt kulunut muutama päivä---olihan se mieletön maraton! Ja ihan siellä sulassa sovussa vuosimallit, merkit,(sylinteritilavuudet )ja tehot pörisivät ja pärisivät ja jostain kuului ronksutusta ja jostain vikinää...tuulettimen hihna kenties?(kun tuli välillä vähän liian kanssa tuuleteltua)  Onneksi lisähappi kuitenkin järjestyi napista painamalla. :)

Alkuun näytti siltä että mistään ei saa otetta, ajatukset harhailivat kankaissa ja langoissa, pitseissä(värjätyissä) ja tilkuissa. Liekö tapahtunut se kuuluisa kaavoihin kangistuminen? Opettajan kehotuksesta kuitenkin tehtiin olomme kotoisaksi (= leviteltiin hartaudella liitostellut kankaanpalaset pöydille ja lattioille) ja siitähän se alkoi sitten rullaamaan. :)

Hauska oli seurata kuinka pikkuhiljaa innostus ja inspiraatio valtasivat koko tilan...saumurien ja ompelukoneiden surinaan ja säksätykseen sekoittuivat saksien (huom. vastateroitettujen!) suihkina ja silitysraudan sihinät -ja kaiken yli kuului yksi ääni, selkeästi tunnistettava,  joka varmasti oli inspiraation kihinä. :)
Mielenkiintoinen äänimaailma-johon lisätään vielä iloiset , hersyvät naurut ja onnistumisen kokemuksen  huudahdukset , sekä ideoiden tuottamisen ja jakamisen pulppuava solina. :)


Jonkun verran äänimaailmaan kuului myös  ärsyyntynyttä puhinaa, sillä kun on ommellut työläät ja vaivalloiset poimutukset ja laskokset, selviytynyt niistä ihan kunnialla, huolitellut kappaleiden sivusaumat  ja sitten huomaakin ommelleensa piiiitkät sivusaumat yhteen oikein siististi ja tarkasti siten että alalankana on ollut kumilanka...niin silloin kuuluu huokaisuja ja puhinaa. hooh.


Ompelemisessa on tiettyjä lainalaisuuksia jotka näyttävät käyvän toteen riippumatta ajasta tai paikasta (ehkä vähän kellonajasta ) sillä niin kurssilla kuin kotonakin surruutellessa
                              - alalanka loppuu aina väärässä paikassa
                              - naapuripöydässä on aina kivemmat kankaat
                              - mukaanotettu vetoketju ei ole niin hyvänvärinen kuin se joka jäi kotiin
                              - se kaavalehti jossa yhtäkkiä on se kaikkein inspiroivin malli on joko kokonaan kotona                    
                                 tai sitä puuttuu kaava-arkki...ja
                              - ratkoja on aina hukassa.

Jonkun verran pohdittiin turhan ja tarpeellisen ompelun välistä problematiikkaa...tarviiko tyttölapsi kuinka monta mekkoa? Todettiin että tarvii. Ja piste. Yläkaappiin voi ommella kaikenlaista ja alakaappiinkin, jos haluaa(tai mahtuu). Ja että onko hifistelyä pähkäillä napinompelulangan väriä....tai miten toisen romu on toisen aarre? Ja miten kirpputoreilla kohtaavatkaan mielenkiintoisella tavalla kysynnän ja tarjonnan lait- toinen kärsii tavaraähkystä(myyjä) ja toinen hamsteroi(ostaja) ...tai entä jos innostuu keräilemään kankaan hulpioreunoja? (muut menettelevät, mutta jos alan keräilemään hulpioita niin huomauttakaa!)

Silkkiperhosen toukan kova kohtalo mietitytti myös ,(huomatkaa, että vakavistakin asioista puhuttiin!)miten ihmeellinen juttu, että tuosta pienestä kotelosta tulee tuhansia metrejä silkkilankaa..käsittämätöntä. Käsityö-kurssilla kun oltiin niin tutusttiin myös uusiin tekniikoihin-aurinkovärjäystä tehtiin puolenyön aikaan ikkunattomassa ullakkotilassa ja hyvä tuli! Sen täytyy johtua kyllä opettajasta. :) Valokuvien siirtoa kankaalle voi myös pitää jonkunlaisena hokkuspokkus-juttuna..lakat ja kynttilät jne. Ehkä joskus kokeilen itseksenikin. :)

Kadonneiden avaimien ja puhelimien etsintä oli sopivaa taukojumppaa. Pysyivät nivelet notkeina ja lihakset sopivasti vertyivät kun välillä kaiveltiin laukkuja ja taskuja, vaunuja ja peitonmutkia. :)  Matkalaukkujen uumeniin katosi myös oleellisen värinen resoripalanen joka löytyi vasta kotona...:)
Katosivathan pakkauksista  kuitenkin myös kangaspalat ja tilkut-muuttuivat  vaatteiksi ja muiksi tarpeellisiksi. Sauma saumalta valmistuivat takit ja haalarit, mekot ja hamoset, laukut ja lippikset. :)

Alkuun ilmassa lenteli ajatuksia  siitä miten olisi ihanaa olla koko viikon kestävällä ompelukurssilla! Ommella, ommella, ja ommella. Lauantaina alkoi jo yhdellä ja toisella ompelijalla tuntua olkapäissä ja pakaralihaksissa...ja ainakaan tuolla tehokkuudella ei voisi jaksaa koko viikkoa! Jotain tehoista kertonee että tuntia ennen kurssin päättymistä ompelukoneen näyttöön ilmestyi teksti: "Päämoottori ylikuumentunut, odota hetki." :D On se vaan hyvä tämä nykyajan teknologia! Eipä sitä itse olisi osannut sen paremmin sanoa. :D

Kurssin lähetessä loppuaan istuimme aulassa ihailemassa näyttelyä ja suunnittelemassa uusia kursseja. Pikkuhiljaa alkoi yhden jos toisenkin kurssilaisen mieli palailla koteihin, pienten ja suurempien ihanien ja symppisten ;)  luokse. Kurssi oli täyttänyt tehtävänsä-katkaissut arjen, antanut mahdollisuuden tehdä jotain ihan itse, toteuttaa luovuuttaan ja ideoitaan hyvissä työtiloissa.

Mielettömän kauniita, persoonallisia ja omannäköisiä töitä,oman harrastuksen parissa vietettyä laatuaikaa,  uuden opettelemista ja onnistumisen kokemuksia.Ideoiden ja vinkkien  jakamista,raikkaita järvenrantalenkkejä,päiväunia,  valmista ruokapöytää ilman tiskivuoroja.  Juuri sitä tiettyä pikkuihmistä varten rakkaudella ajateltuja ja tehtyjä juttuja .Unohtamatta elämäntarinoiden ja -polkujen kuulemista ja  vierellä kulkemista.

Lisäilkää jälkiruokaan omat mausteenne, kirpeät, makeat, tuliset ja lempeät. :)


-hanna-





                           


maanantai 8. elokuuta 2011

pääruoka


Tämä vähintään kolmen ruokalajin  päivällinen  on koottu kurssilaisten herkkupaloista,  valmiiden töiden näyttelystä joka pidettiin kurssin päätteeksi. :) Paljon lisämausteita jäi kuvaamatta, ja osin heikkolaatuisten kuvien takia siten tarjoilematta.

Tuliko vatsat täyteen vai mahtuuko vielä jälkiruoka? :)

-hanna-

sunnuntai 7. elokuuta 2011

tunnelmapläjäys


Alkupalat, olkaa hyvä. :)

-hanna-

tiistai 2. elokuuta 2011

kolme yötä jouluun on :)

Että kyllä se vain voi tämmöinen arvokkaasti keski-ikäistynyt naisihminenkin hurahtaa. Elämä on yhtä ompelukurssia. :)

Eilen(kin) keittelin pitsisoppaa.


Hmmm.Tämä nyt kyllä näyttää siltä että näitä liotettaisiin vessanpöntössä jossa on viikon vetämättömät nesteet....mutta näin ei suinkaan ole asia, vaan itseasiassa pitsit kylpevät  hyvinkin siistissä, elintarvikemuovisessa valkoisessa kapeahkossa muoviämpärissä..(kuvausteknisesti joku toinen astia olisi ollut kyllä parempi) vaikka  elintarvikkeestahan tässä on kysymys! Vahva  tee on hyvä ja halpa värjäysliemi. :) Laitoin sekalaisia, valkoisia ja kellertäviä puuvillapitsinpätkiä ja valkoisia kankaanpaloja likoamaan teehen epämääräiseksi ajaksi ja niistä tuli ihanan vanhahtavia, ikäänkuin oikeasti kellastuneita ja nyt ne kivasti passaavat sävyiltään toisiinsa vaikka eivät ihan samanvärisiä olekaan. :)

Kaikenlaista sitä aikansa kuluksi touhuaa...niinkuin ei olisi muuta tekemistä. :)


Siinäpä ne ovat jo sievästi  laatikossa odottamassa ompelua.(meinasin laittaa että seuraavia värjättyjä jotka likoavat tuolla, mutta en laita, luulette pian että olen aivan höpsähtänyt!)

Joskus muutama kesä sitten kokeilimme siskon kanssa(joka on muuten melkoien velho näissä värjäysjutuissa-siellä kuulemma kiehuvat  ja ässehtivät monenmoiset noitakeitokset joissa kangasparat lilluvat ) aurinkovärjäystä. Se oli tosi mukavaa! Kasvien lehtiä, heiniä, nappeja, ja mitä vain mieleen juolahtaa asetellaan väriliemessä kastellulle kankaalle, asetellaan koristeet ja annetaan kuivua. Koristeiden kohdat jäävät sitten vaaleammiksi ja kangas kuvioituu ihan kuin itsestään.Näin siis teoriassa.Ttuohon asettelu- ja kuivumisvaiheeseen asti kaikki meni tuolloin ohjeen mukaan mutta sitten meistä riippumattomista syistä (force majeure?) ankarat luonnonvoimat kirjaimellisesti vesittivät hienot asetelmat...vettä tuli taivaan täydeltä (huom. värjäsimme kankaita ulkotiloissa ) ja hups vain väriliemet  valuivat myyrien iloksi.


Tämä on yksi niistä "epäonnistuneista" värjäyksistä, sade huuhtoi tästä mennessään suurimman osan  aiotusta väristä. Mutta jälleen kerran tulee todistettua sanonta "aika tavaran kaupitsee"-sillä  nyt tämä on kuin tehty noiden teevärjättyjen pitsien kaveriksi...onneksi en ole heittänyt tätä pois!(Heitänkö minä jotain pois? Häh?)

Joitakin aikaisempia siskon tekemiä värjäyksiä tuolla aurinkosysteemillä sain sitten lohdutukseksi ;) ja nyt nekin  pääsevät työn alle!


Kuva ei tee oikeutta tälle kankaalle..Sävyn pitäisi olla tumma violetti, kuviona on pihlaja-angervon lehtiä ja lisäksi kangasta on rypistelty  niin että siihen on saatu elävyyttä. Kaikkea voi tehdä kun osaa ja keksii. :)



Jotain romanttisia ilmavirtauksia on selvästi puhaltanut tännepäin...Aivan uusi aluevaltaus minulle nämä ruusukankaat! Nämä siis ovat lähdössä mukaan kurssipakkauksiin. Jotain tämäntapaisia essuja tai muita ihanuuksia :) näistä olisi tarkoitus saada aikaiseksi. Muun muassa. :)

-hanna-