viipottajan uusi paita

Pienen miehen garderoobin täydennykseksi ompelin paitoja. Alkoi olla totaalinen paitapula. talvisaikaan kiva kuitenkin bodyn päälle laittaa toinen kerros, kun lattianrajassa aina vähän vetää, ja liikennettäkin on sen verran että ovi on auki  tuon tuostakin. Välillä hirvittää miten lattialla joskus onkin kylmä!

 Kovin kauaa ei poikasen päällä sama paita vanhene, innokkaita vaatettajia löytyy siskolaumasta. Kyllähän ne likaantuvatkin, nimittäin on sen verran heiluvaista sorttia tämä poju syötettäessä  että lusikalliset lentelevät kyllä ohi ruokalapun melko monesti. Innokkaita syöttäjiäkin löytyy, ja joskus vähän alamittaisia nekin. :)

Kangas pehmeää ja mukavan tuntuista. Joustavaa, ehkä vähän liiankin venyvää minun makuuni.Jotain trikoota. Ehkä Nanson? Paikallisen kangaskaupan palalaarista.

Kaava perusraglanbodysta pätkäisty.

Vauhdikkaan veijarin kuvaamisessa on omat haasteensa. :)

(Huomaattehan miten kauniisti aamuaurinko kultaa kuvissa taustalla näkyvän pyykkikasan...)

Tuossa alimmaisessa kuvassa näkyy paidan helmakäänne, ompelukoneestani löytyy tuommoinen joustava ommel. Jotenkin se oli niin yhteensopiva tuohon paidan kuviointiin. :)

väriä elämään

Ihminen tarvitsee kaikenlaisia kankaita. Pitkään pärjäsin puuvilloilla, trikoilla ja collareilla, joustofroteilla ja veloureilla.Sitten ilmaantuivat ulkoilukankaat windstoppereineen ja laminointeineen,kalvoineen ja kaikkineen.Oli turkikset, polarfleecet, microfleecet ja monenlaiset vuorikankaat,ja tulipas testattua voileen ja muiden ohkaisempien materiaalien ompelua mekkojen muodossa.Seuraavaksi tutustuin erilaisiin tukikankaisiin kuten esimerkiksi kiinnisilitettävä, irtirevittävä ja henkäyksenohut kaksipuoleinen liimaharso. Aikalailla kuvittelin tietäväni minkälaisia kankaita maailmassa on. :)

Sitten aloitin kässäkerhon.

Siellä naisilla oli maailman kauneimpia itse värjättyjä, painettuja ja monin eri tavoin käsiteltyjä kankaita ja minulle aukeni ihan uusi ovi siihen suuntaan tässä kangasharrastuksessani. Mitään semmoisia minulla ei ollut ja  niitähän piti hankkia! Niitä saa vain itse tekemällä ja se on vienyt kyllä aikalailla mennessään.

Mukavaa puuhaa! Ja sitä voi tehdä tässä oman toimen ohella...keittiönpöydän nurkalla. Välineet ja tarvikkeet ovat yksinkertaisia ja kohtalaisen halpoja.

Muutaman kuvan löysin tähän hätään. :)

Tässä aurinkovärjäykselle sukua olevassa tekniikassa tehdään "raidallisia" kankaita helposti ja kätevästi. Tarvitaan ruiskuemulsiota, väripigmenttejä (minulla EMO-värejä ja emulsioita), leveähkö pensseli, suihkupullo ja tietysti kangasta. Tehdään muutamaa eri väriä pieniin purkkeihin, kostutetaan maalattava kangas, vedellään siihen eri värisiä raitoja , laskostetaan poimuille ja jätetään kuivumaan. Huikeita raitoja!

Alunperin löysin idean tähän Pinterestistä. Aikani siellä huokailtuani löysin blogin jossa näitä oli tehty! täältä näet siis minkälaisia niistä voisi tulla, ja tarkat ohjeet miten niitä tehdään, ja miten niissä voi nähdä vaikka hienon maiseman. :)

Nyt huomasin että minullapa ei ole kuvia valmiista kankaista!!! Se seikka pitää korjata ensi tilassa.  Tällä yhden kankaanmaalauskerran mukanaan tuomalla hurjalla  kokemuksella kerron että väri kannattaa olla voimakasta. Raidoittuminen tapahtuu siten että laskosten harjat ovat tummia ja laaksot vaaleita, ja kuivuessaan väri siellä laaksoissa vaalenee mielestäni yllättävän paljon. Kokeilkaapas! Kertokaapa sitten kokemuksianne. :)

Lisään tähän päivännäöllä kuvia niistä valmiista kankaista. :)

Kysäise jos haluat tarkempaa ohjeistusta.

Lisäyksenä tässä nyt kuvat valmiista kankaista:

Noissa "pilkullisissa" lisänä vielä ripoteltu merisuolaa. Kiva efekti tulee siitä. :)  

taudinkuva

Tämä tammikuinen lamaannus kaiken jouluisen hääräyksen jälkeen on ihan uskomatonta. Uusi vuosi, uusi alku,  uudet tuulet ja suunnitelmat, ajatukset ja lupaukset. Sen pitäisi (kait) olla energistä, tehokasta ja innostavaa aikaa...mutta kun ei ole.

 Ensin se johtui lumettomuudesta. Märkä ja musta maa imi kaiken valon ja  veti mielen yhtä mustaksi kuin Ouluun päin vievä asfalttitie tuossa Revonlahden suoralla.  Märät ja maalle haisevat toppahousut, kintaat ja kumisaappaiden tarve tammikuussa lisäsivät mielenmustuutta heti monta valööriä. No, olipahan ainakin jotain puhuttavaa, se sää.

Mustuus ja pimeys korostuivat ja oikein konkretisoituivat ketunpesän pyykkihuollon keskipisteessä.Lamppu mokoma hajosi perusteellisesti ja korjaaminen vaati sähkömiehen paikallakäyntiä. Muutamakin sulake paloi ja päivän valoisat tunnit piti tarkoin käyttää pyykinpesuun. Joulupukki onneksi muisti pyykinpesijää otsalampulla niin onnistui sitten iltasellakin.Sähkömies on sittemmin käynyt ja nyt taas näkee, pyykätä.

Sitten tuli lumi, mutta lamaannus ei älynnyt mennä mihinkään. Se muutti nurkkiin, levisi tiskipöytään ja tarttui tiukasti pölynimuriin. Käsivatkain pyöri hiljoksiin,perunamuusia tehtiin jauheesta, eikä pyykkikone oppinut käynnistymään itsekseen. Kaikkein pahimmin se halvaannutti tietokoneen ja  kaiken tämän virtuaalisosiaalisteknologismediahässäkän. Siinä mielessä kummallinen tauti tämä, että muissa ketunpesän asukkaissa ei vastaavaa koneprobleemaoiretta ole esiintynyt, päinvastoin. Asioiden syy- ja seuraussuhde-epidemiologia on mielenkiintoinen.

Kyllä en jaksa  tiskata.Enkä siivota. Pyykki on maistunut puulta jo kauan. Teininäsästely ottaa otsalohkon lisäksi joihinkin muihin lohkoihin,tunne on niin kokonaisvaltainen että täsmällistä paikkaa on paha määrittää.

Lamaannusta pahentaa luonnollisesti (kaikissa  muissa piilevä) kaikkinainen huolimattomuus, hälläväliämeininki suhteessa tavaroihin, vaatteisiin, yleiseen järjestykseen ja kellonaikoihin.

Pyyhkeet. Parittomat sukat.Tiskivuorottomuus.Karkkipaperit.Yöelämä. 

Aamu-unisuus.Marttyyriasenne.Murahtelupuhe.

Minäittemeenmihintykkään.Minätuunmillointykkään. Itsekkyys. Kiire.

 Huonot hermot. Omat ja toisten. 

Jääkiekko. Ompelukaaos. Unettomuus.Valvova vauva.Huolet ja murheet.

Ja verenpainetta eniten nostattava seikka:

 ÄLYPUHELIMET.

Lamaantuu siinä. Kaikki muu paitsi peukalot ja vanhemmissa malleissa etusormi.

Nyt sitä lamaannusta on vähän lääkitty. Tarvittiin oikea hevoskuuri.Tarvittiin  käsityökerholauantai, pari kotiompeluiltaa,yksi pinterestissä haahuiltu yönseutu, kiinalainen ravintola, englanninkielen kurssi ja naisten pizzailta ennenkuin alkoi tuntumaan siltä että  mielentila olisi bloggaamiseen sopiva.

Kaikki koneet siis  tökkivät, paitsi yksi!!! Tai kaksi.  Kahvinkeitin teki parhaansa! Vatsa ei tahtonut oikein  kestää sitä määrää mitä mieli vaati. Ja ompelukone on varmaan rokotettu. Se on surruuttanut kaikenlaista mukavaa. 

Poikanenkin surruuttaa täällä pois tiehensä. Talon ensimmäinen kerros on otettu haltuun perimmäistä nurkkaa myöten. Äidin otsalle ovat ilmestyneet näkymättömät antennit jotka rekisteröivät  eriskummalliset äänet ja tietävät milloin on aika sännätä pelastustoimiin avustamaan kiikkutuolin alle juuttunutta pikkumiestä tai toisinaan pelastamaan edes osa kirjahyllyn alimman hyllyn kirjoista.

Vähän lamaannustautia vielä on kuitenkin itämässä. . Tämän kirjoittamiseen kului kolmatta tuntia kaikkine hyssytyksineen, pyykkikoneen tyhjentämisineen, painajaisunen karkoituksien ja syöttämisten kanssa. Hooooooooooooooooh. Ja kuvat vielä jossain kansioiden kätköissä! Ja kuvankäsittelyohjelma tökkii niin ettei ikinä ennen!

välipäivämatematiikkaa,con amore

Blogiraukka pölyttyy.  Jotenkin niin hidasta, tarttua ja kirjoittaa-kuvista puhumattakaan. Olen nämä välipäivät, uudetvuodet ja mitäkaikkianiitänytonkaan ottanut etäisyyttä näihin kaikkiin vempaimiin. Puhelinkin oli ilman virtaa monena päivänä ja  läppäriä en aukaissut kuin pakollisten "laitatko vähän rahaa"-pyyntöjen vuoksi. Vähän kyllästyttää tämä kone-elämä. Perhe-mittakaavassakin alkaa ylittää ärsytyskynnyksen.

Melkein viikko meni helposti! Nyt kun uni karkasi ja tuo vakituinen valvomiskaverikin nukkuu ajattelin tarttua, kirjauduin ja ahmin blogilistaani ja tunsin huonoa omaatuntoa katsoaessani kävijälaskuria. Te ihanat olette kurkkineet...ja tuntuipa se mukavalta.

Monenlaista oli tapahtunut blogimaailmassa, ihan oikeassa maailmassakin- kun lueskelin juttujanne. Meilläkin on ollut säpinää. Talo on tuntunut välillä olevan enemmän ja vähemmän täynnä. Yhtenäkin(saattoi olla kahtenakin) yönä samaistuin siihen Betlehemin majatalon isäntään jolla ei ollut tarjota yösijaa..onneksi ei siihen saumaan enää tullut kyselijöitä, sen verran mielikuvitusta vaati majoituspolitiikka. (yhtälöön mahdutettiin ikä- ja sukupuolijakauma, kerrottiin  kotiintuloaikakertoimella ja summa jaettiin patjojen lukumäärällä.) Selvittiin. :)

Kuusi on kaunis. Kaunein ehkä mikä meillä on ollut.Tasainen, tiheä ja niin vihreä. Eikä edes pudottele neulasia! Täydellinen.

Poikanen  on oppinut joululoman aikana hurjan määrän uusia taitoja! Ryömimisen, konttaamisen, istumaan nousemisen ja nyt viimeisimpänä polvilleen nousun...ja pari kertaa sohvaa vasten jo ihan jaloille. Mihin se meni se vauva?? Hurja heppu. Pöydän alle liikutaan salamavauhtia, kuusen alimmilla oksilla ei enää ole palloja, siivousvälineet ovat ahkerassa käytössä ja silti jatkuvasti pienestä kurkusta kaivellaan paperia, puoliksisulaneita piparkakkuja ja jotain tunnistamatonta, nimeämätöntä. Huhhuh.

Joulukalenteriin on ilmaantunut ihania kommentteja, niihin vastaaminen on jäänyt ....ja se niin harmittaa. Kiitokset kaikille teille, ne ovat tämän bloggaamisen suola ja sokeri. :) Ajatusten ja tunnelmien tallettamisen lisämauste.
Jospa tämä tästä alkaisi sujumaan, tämän  pienen tauon jälkeen.

Uuden vuoden taas kerran vaihtuessa mietiskelin ajan kulkua, kaikkea mitä viime vuosi piti sisällään ja sieltä säpinän, touhun ja arjen  keskeltä nousee iso ilo ylitse muiden, ja se on tuo ylläolevassa kuvassa oleva sottapytty. Hurmaava pikkuherra jota ilman ei mistään tulisi mitään, kaikki olisi  paljon tylsempää ja päivissä paljon vähemmän aurinkoa. Pienet ihmiset ovat  kyllä ihmeellisiä! Näitä miettiessä sitä vaan on niin kiitollinen näistä omista, isoista ja pienistä.

Uudenvuodenlupaukset ovat  perinteisesti vähän huonosti toteutuvia. Tänä vuonna pitkästä aikaa kuitenkin jotain lupasin...lupasin että enemmän annan aikaa mukavalle ja kiireettömälle puuhalle, tiskaan vähemmän ja kuuntelen enemmän.

Käsityökerhon yksi tehtävä viimesyksyltä, mielivärityö.  Siinä ne sanat, niin tähän lupaukseeni sopivat.

Mielivärityöpäivänä mukaan piti ottaa mielivärisiä kankaita. Voi miten oli vaikea valita!Minulla oli mukana nämä keltaiset..ja yllätysyllätys harmaat. :) Tähän työhön valikoituivat sitten nämä lämpimät ja valoisat värit.

Tehtävään kuului piirustusharjoitus,aloitettiin sillä.  Tehtävässä piti ensiksi piirtää yksi ihminen, aikaa siihen sai käyttää muistaakseni 8 minuuttia, ihan varma en nyt ole oliko se kuitenkin 10? Seuraavaksi aika väheni, ja ihmisten lukumäärä kasvoi, siten että kaksi, viisi, kymmenen, viisikymmentä ja lopuksi sata ihmishahmoa joiden piirtämiseen oli aikaa minuutti. Mahdotonta, mutta opettavaista. Löytyi VIIVA. Mielivärityöhön piti valita sitten joku/jotkut noista piirtämistään ihmishahmoista, ja minulla tämä mekkotäti löytyi sieltä kymmenen piirretyn joukosta. Siihen se asettui, käytetyn teepussin päälle ommeltuna, pitsiliinan puolikkaan ja risareunaisen pellavan kaveriksi.Vähän ruostevärjättyä  kangasta- naapuripöydästä lainattua-, vähän nyörintekelettä, nuottipaperia   ja nuo sanat:

Rakkaudella, elävästi.

Niillä uuteen vuoteen. 

Teille kaikille, ihanaa Uutta Vuotta.