taudinkuva

Tämä tammikuinen lamaannus kaiken jouluisen hääräyksen jälkeen on ihan uskomatonta. Uusi vuosi, uusi alku,  uudet tuulet ja suunnitelmat, ajatukset ja lupaukset. Sen pitäisi (kait) olla energistä, tehokasta ja innostavaa aikaa...mutta kun ei ole.

 Ensin se johtui lumettomuudesta. Märkä ja musta maa imi kaiken valon ja  veti mielen yhtä mustaksi kuin Ouluun päin vievä asfalttitie tuossa Revonlahden suoralla.  Märät ja maalle haisevat toppahousut, kintaat ja kumisaappaiden tarve tammikuussa lisäsivät mielenmustuutta heti monta valööriä. No, olipahan ainakin jotain puhuttavaa, se sää.

Mustuus ja pimeys korostuivat ja oikein konkretisoituivat ketunpesän pyykkihuollon keskipisteessä.Lamppu mokoma hajosi perusteellisesti ja korjaaminen vaati sähkömiehen paikallakäyntiä. Muutamakin sulake paloi ja päivän valoisat tunnit piti tarkoin käyttää pyykinpesuun. Joulupukki onneksi muisti pyykinpesijää otsalampulla niin onnistui sitten iltasellakin.Sähkömies on sittemmin käynyt ja nyt taas näkee, pyykätä.

Sitten tuli lumi, mutta lamaannus ei älynnyt mennä mihinkään. Se muutti nurkkiin, levisi tiskipöytään ja tarttui tiukasti pölynimuriin. Käsivatkain pyöri hiljoksiin,perunamuusia tehtiin jauheesta, eikä pyykkikone oppinut käynnistymään itsekseen. Kaikkein pahimmin se halvaannutti tietokoneen ja  kaiken tämän virtuaalisosiaalisteknologismediahässäkän. Siinä mielessä kummallinen tauti tämä, että muissa ketunpesän asukkaissa ei vastaavaa koneprobleemaoiretta ole esiintynyt, päinvastoin. Asioiden syy- ja seuraussuhde-epidemiologia on mielenkiintoinen.

Kyllä en jaksa  tiskata.Enkä siivota. Pyykki on maistunut puulta jo kauan. Teininäsästely ottaa otsalohkon lisäksi joihinkin muihin lohkoihin,tunne on niin kokonaisvaltainen että täsmällistä paikkaa on paha määrittää.

Lamaannusta pahentaa luonnollisesti (kaikissa  muissa piilevä) kaikkinainen huolimattomuus, hälläväliämeininki suhteessa tavaroihin, vaatteisiin, yleiseen järjestykseen ja kellonaikoihin.

Pyyhkeet. Parittomat sukat.Tiskivuorottomuus.Karkkipaperit.Yöelämä. 

Aamu-unisuus.Marttyyriasenne.Murahtelupuhe.

Minäittemeenmihintykkään.Minätuunmillointykkään. Itsekkyys. Kiire.

 Huonot hermot. Omat ja toisten. 

Jääkiekko. Ompelukaaos. Unettomuus.Valvova vauva.Huolet ja murheet.

Ja verenpainetta eniten nostattava seikka:

 ÄLYPUHELIMET.

Lamaantuu siinä. Kaikki muu paitsi peukalot ja vanhemmissa malleissa etusormi.

Nyt sitä lamaannusta on vähän lääkitty. Tarvittiin oikea hevoskuuri.Tarvittiin  käsityökerholauantai, pari kotiompeluiltaa,yksi pinterestissä haahuiltu yönseutu, kiinalainen ravintola, englanninkielen kurssi ja naisten pizzailta ennenkuin alkoi tuntumaan siltä että  mielentila olisi bloggaamiseen sopiva.

Kaikki koneet siis  tökkivät, paitsi yksi!!! Tai kaksi.  Kahvinkeitin teki parhaansa! Vatsa ei tahtonut oikein  kestää sitä määrää mitä mieli vaati. Ja ompelukone on varmaan rokotettu. Se on surruuttanut kaikenlaista mukavaa. 

Poikanenkin surruuttaa täällä pois tiehensä. Talon ensimmäinen kerros on otettu haltuun perimmäistä nurkkaa myöten. Äidin otsalle ovat ilmestyneet näkymättömät antennit jotka rekisteröivät  eriskummalliset äänet ja tietävät milloin on aika sännätä pelastustoimiin avustamaan kiikkutuolin alle juuttunutta pikkumiestä tai toisinaan pelastamaan edes osa kirjahyllyn alimman hyllyn kirjoista.

Vähän lamaannustautia vielä on kuitenkin itämässä. . Tämän kirjoittamiseen kului kolmatta tuntia kaikkine hyssytyksineen, pyykkikoneen tyhjentämisineen, painajaisunen karkoituksien ja syöttämisten kanssa. Hooooooooooooooooh. Ja kuvat vielä jossain kansioiden kätköissä! Ja kuvankäsittelyohjelma tökkii niin ettei ikinä ennen!