Melkein viikko meni helposti! Nyt kun uni karkasi ja tuo vakituinen valvomiskaverikin nukkuu ajattelin tarttua, kirjauduin ja ahmin blogilistaani ja tunsin huonoa omaatuntoa katsoaessani kävijälaskuria. Te ihanat olette kurkkineet...ja tuntuipa se mukavalta.
Monenlaista oli tapahtunut blogimaailmassa, ihan oikeassa maailmassakin- kun lueskelin juttujanne. Meilläkin on ollut säpinää. Talo on tuntunut välillä olevan enemmän ja vähemmän täynnä. Yhtenäkin(saattoi olla kahtenakin) yönä samaistuin siihen Betlehemin majatalon isäntään jolla ei ollut tarjota yösijaa..onneksi ei siihen saumaan enää tullut kyselijöitä, sen verran mielikuvitusta vaati majoituspolitiikka. (yhtälöön mahdutettiin ikä- ja sukupuolijakauma, kerrottiin kotiintuloaikakertoimella ja summa jaettiin patjojen lukumäärällä.) Selvittiin. :)
Kuusi on kaunis. Kaunein ehkä mikä meillä on ollut.Tasainen, tiheä ja niin vihreä. Eikä edes pudottele neulasia! Täydellinen.
Poikanen on oppinut joululoman aikana hurjan määrän uusia taitoja! Ryömimisen, konttaamisen, istumaan nousemisen ja nyt viimeisimpänä polvilleen nousun...ja pari kertaa sohvaa vasten jo ihan jaloille. Mihin se meni se vauva?? Hurja heppu. Pöydän alle liikutaan salamavauhtia, kuusen alimmilla oksilla ei enää ole palloja, siivousvälineet ovat ahkerassa käytössä ja silti jatkuvasti pienestä kurkusta kaivellaan paperia, puoliksisulaneita piparkakkuja ja jotain tunnistamatonta, nimeämätöntä. Huhhuh.
Joulukalenteriin on ilmaantunut ihania kommentteja, niihin vastaaminen on jäänyt ....ja se niin harmittaa. Kiitokset kaikille teille, ne ovat tämän bloggaamisen suola ja sokeri. :) Ajatusten ja tunnelmien tallettamisen lisämauste.
Jospa tämä tästä alkaisi sujumaan, tämän pienen tauon jälkeen.
Uuden vuoden taas kerran vaihtuessa mietiskelin ajan kulkua, kaikkea mitä viime vuosi piti sisällään ja sieltä säpinän, touhun ja arjen keskeltä nousee iso ilo ylitse muiden, ja se on tuo ylläolevassa kuvassa oleva sottapytty. Hurmaava pikkuherra jota ilman ei mistään tulisi mitään, kaikki olisi paljon tylsempää ja päivissä paljon vähemmän aurinkoa. Pienet ihmiset ovat kyllä ihmeellisiä! Näitä miettiessä sitä vaan on niin kiitollinen näistä omista, isoista ja pienistä.
Uudenvuodenlupaukset ovat perinteisesti vähän huonosti toteutuvia. Tänä vuonna pitkästä aikaa kuitenkin jotain lupasin...lupasin että enemmän annan aikaa mukavalle ja kiireettömälle puuhalle, tiskaan vähemmän ja kuuntelen enemmän.
Käsityökerhon yksi tehtävä viimesyksyltä, mielivärityö. Siinä ne sanat, niin tähän lupaukseeni sopivat.
Tehtävään kuului piirustusharjoitus,aloitettiin sillä. Tehtävässä piti ensiksi piirtää yksi ihminen, aikaa siihen sai käyttää muistaakseni 8 minuuttia, ihan varma en nyt ole oliko se kuitenkin 10? Seuraavaksi aika väheni, ja ihmisten lukumäärä kasvoi, siten että kaksi, viisi, kymmenen, viisikymmentä ja lopuksi sata ihmishahmoa joiden piirtämiseen oli aikaa minuutti. Mahdotonta, mutta opettavaista. Löytyi VIIVA. Mielivärityöhön piti valita sitten joku/jotkut noista piirtämistään ihmishahmoista, ja minulla tämä mekkotäti löytyi sieltä kymmenen piirretyn joukosta. Siihen se asettui, käytetyn teepussin päälle ommeltuna, pitsiliinan puolikkaan ja risareunaisen pellavan kaveriksi.Vähän ruostevärjättyä kangasta- naapuripöydästä lainattua-, vähän nyörintekelettä, nuottipaperia ja nuo sanat:
Rakkaudella, elävästi.
Niillä uuteen vuoteen.
Teille kaikille, ihanaa Uutta Vuotta.
:D Noo,etpä oo ainut,jolla blogi alkoi pölyttymään..saatikka ne mitä tulee luettua :)
VastaaPoistavaan kohta se arki koittaa kunnolla,meillä pehmeä lasku siihen,ku lapset kävivät tarkistamassa onko koulu vielä tallella ;)
Hurmaava tuo teidän pikkuinen,joka kasvaa liian äkkiä isoksi <3
pölyjä puhaltelen :)
Poistaarki kait se on parasta. pitää homman kasassa. hurmuri on kyllä jo niin iso, pitäisin mielelläni vielä ihan vauvana. :)
Onnellista ja tapahtumarikasta alkavaa vuotta sillä suolalla ja sokerilla ryyditettynä, sopivasti! :) T. Se susirajan Pirta
VastaaPoistakiitos! susirajalle myös!
PoistaTämä oli taas hieno, tämän sinä osaat - olla aina niin aito ja uskottava
VastaaPoistaoi kiitos. aitous on tärkeää minulle..kylläpä lämmittää täällä pakkasten keskellä. :)
PoistaVälillä on hyvä pitää blogilomaa! Mukava, kun palasit takaisin.
VastaaPoistapitää tehdä blogin kanssa niinkuin parhaalta tuntuu. :) mukava kuulla että on kaivattu. luulen että kun saan taas rullaamaan tämän arjen, pääsee alkuun bloggaamisessakin. tein listan itselleni blogijutuista jotka voisi tehdä ja siitä tuli huiman pitkä. monta postausta suorastaan kielen päällä kun vain tarttuisi tuumasta toimeen. :)
PoistaVoi sitä teidän pientä miestä. :) Meillä meinaa olla samat jutut pikku-ukkelin kanssa, uusia asioita opitaan kovalla vauhdilla. Toissapäivänä uutena tuli käsien taputus, niin suloista kun pienet kädet taputtelee. :)
VastaaPoistaSiellä teillä on sitten käytetty korkeamman luokan matematiikka, estääkseenne sen ettei sijaa ole majatalossa.. :D
Niin ja vielä pieni tiedotus. :) Olen vaihtanut blogini nimeä ja osoitetta. Uusi osoitteeni on saganneuleet.blogspot.fi
Terv. Es-a
nämä ovat kyllä niin parasta maailmassa nämä pienet ihmiset. :) tuovat niin paljon hyvää tuulta päiviin. majatalo on välillä aika täyteen buukattu mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut ketään käännyttää ovelta. :)
Poistahyvä nimi blogilla! vaikka entinenkin oli varsin mainio. :D
Uusi lukija ilmottautuu lomalta paluun kunniaksi =)) tervetuloa meitä seuraamaan tutipuu2012.blogspot.fi
VastaaPoistaoi miten mukavaa. :) tervetuloa joukkoon! käynpäs heti kurkkimassablogiasi, uudet tuttavuudet aina piristävät. minulla on olemassa joku tekninen ongelma omassa lukijaksi kirjautumisessa...jostain syystä tyttären ja minun profiilit sekoittuvat ja toistaiseksi en voi kirjautua mihinkään blogiin lukijaksi. mutta luen silti. :)
Poista