lauantai 28. syyskuuta 2013

meillä.

Aika, aikataulut, ajanlasku ja ajan mittaaminen menee näin vauva-arkea eläessä ihan uusiksi. Joka paikasta on myöhässä noin vauvan pukemisen verran, piirakkaa paistetaan uunissa noin syötön ajan ja jo tapahtuneista asioista puhutaan aikajanalla ennen-jälkeen vauvan syntymän. Näin se vaan menee.

Aikamoista. Aikaavievää. Aikapulaa. Aikaisia herätyksiä. Aika ihanaa. Aikaa.

Täällä on yritetty pysyä kiitävän ajan mukana. On vähän jarruteltu alamäissä, jätetty väliin vähemmän pakollisia menemisiä sekä tahallaan että vahingossa kun muistikapasiteetti ei millään riitä.
Aloitettu aamut peipposenkielellä puhuvan pikkuihmisen kanssa, jatkettu tarinatuokioilla kolmeveen kanssa ja naurettu vallan mahdottomasti kaikelle sille jolla ei ole päätä eikä häntää. Välillä kuunneltu puolella korvalla, välillä ei millään korvalla ja sanottu poissaolevia sanoja. Välillä paistettu onneksi lettuja,luettu tiitiäisloruja, tiskattu, lakaistu,  pesty pyykkiä ja tupistu ne normaalit, perussetit.

Istuttu vanhempainilloissa nostamassa hattuja opettajille, kuulusteltu enkun sanoja kolmas-, viides-, seiska- ja ysiluokkalaiselta, vähän biologiaa siinä sivussa ja täytetty  lukematon määrä lippuja ja lappuja koskien terveystarkastuksia ja kaikenlaisia lupia sinne, tänne ja tuonne. Tankattu auto(j)a mennen, tullen ja palatessa. Täytetty jääkaappia joka tyhjenee nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa.  Välillä vähän ruokaakin väännetty; makaronia ja jauhelihaa, makkarakeittoa, uunikalaa Melkerin tapaan tai  kinkkukiusausta. Puoli kiloa kasviksia per nenä käy joskus kuitenkin mielessä.

Ihailtu syksyn värikästä maisemaa, vähän haikeina muisteltu kesää. Hengitetty raikasta syysaamua ja -iltaa, siirretty marjapensaita ja suunniteltu koko piha uusiksi. Mielikuvaremontointia harrastettu joka toisessa huoneessa ja joka kolmannella kaapilla.
Jotkut käyneet töissä. Harrastettu. Sählyäjääkiekkoafrisbeegolfialenkkeilyäpyöräilyäviulunsoittoavalokuvaustametsästystäkaikkineluvallisinevariaatioineen ja jopa minäkin-kankaanpainokurssiviikonloppu.

Vähän käynnistymisvaikeuksia, sotkua, väsymystä, yskää, nuhaa, valvomista, riitaakin, perhepalavereita, huolia, riittämättömyyden tunnetta, ajan puutetta, ankeaa mieltä.

----

Pari päivää sitten kirjoitettu tekstiluonnos täyden arjen tuntemuksista sai tänään uuden ulottuvuuden.  Aika sai uuden merkityksen.Tänään me olemme kaikki kuitenkin tässä, hengitämme, elämme, saamme olla yhdessä. Tyttären luokkatoveri jäi koulumatkalla auton alle ja menehtyi.

Voi miten osaisin nauttia hetkistä, päivistä, tunnelmista. Kasvavista, eri-ikäisistä ihanista ihmisistä tässä minun ympärilläni, osaisinpa kertoa heille miten he ovat tärkeitä ja rakkaita, kukin. Liian usein tulee vain ohitettua ne ajatukset, ja antaa liiaksi tilaa niille väsymisille, kiireille ja muille kurjille asioille.

Minulla, meillä on ihana perhe. Sen jokainen jäsen juuri oikealla paikallaan. Minun elämäni keskipisteet.

Surun määrää voi vain arvailla. Kynttilät tien varressa olivat puhutteleva näky. Ajatuksin mukana heidän surussaan, vanhempien, sisarusten, ystävien.






perjantai 20. syyskuuta 2013

prinsessatalo

Prinsessojen talossa olisi mukava asua. Prinsessatalossa olisi torneja, kaari-ikkunoita ja parvekkeita.
Ja jos prinsessat saisivat (ja mikseivät saisi?) päättää niin ainakin joku seinä pitäisi olla pinkki, tai ainakin sinnepäin.

Onnekseni minulla on sisko, joka omistaa semmoisen talokäden, tiedättehän. Ja jos sattuu että ette tiedä, niin kerron, että finnfoamille(juujuu,juuri  se sininen tai valkoinen eristelevy) voi piirtää taloja joita sitten voi jalostaa kankaanpainoväreillä ja tehdä talotilkkuja, tai talokangasta. Siis jos on talokäsi. Siskolla on. Minulla ei.

Minun talokäteni on hyvin huonosti kehittynyt. Paperilla se toimii kohtalaisesti mutta finnfoamille siirrettynä se tekee vain semmoisia, noh, huono-osaisten asuntoja. Ränsistyneitä röttelöitä. Uskokaa pois. On yritetty.

Onnekseni siis siskolla on talokäsi, koska minulla taas puolestani on kaikkiin taloihin ihan mahdoton mania.
Siskolla on myös liuta rinsessoja, joita ajatellen  hän sitten sillä talokädellään piirsi taloleiman, painoi sillä talotilkkuja  ja noista ihanuuksista minäkin sitten pääsin osalliseksi.

Eskarilainen sai prinsessatalomekon. Tai tunikan, sillä housujen pariksi tämä paremmin kyllä passaa. Malli mekkoon on sikäli pakon sanelema että tämä ko. kappale on  vanha collegepaita, jonka helmakäänne on siis hyödynnetty ja vaate leikattu käyttäen mallina lapsen T-paitaa.  Isompaa ei tullut ja pienempää ei kannattanut. :)

Resorit taitavat olla jopa marimekkoa!
Kaikki nappilaatikon mukavimmat napit Helmi valitsi tähän itse. Vähän siksaknauhaa, ompelukoneen koristeompeleista tuota kattotiiliommelta ja pinkki aplikointiommel. Niin, ja se ihana talotilkku prinsessaväreineen. :)

On pidetty ja pesty. :)












lauantai 14. syyskuuta 2013

äimistelypäivä

Syksyn ensimmäinen käsityökerholauantai oli tänään. En muistanut miten huokailuttava ja ällistyshermostoa kiihdyttävä päivä se onkaan!! Ne naiset! :)

Oli siellä ne naiset taas pistelleet ja koneillansa pyöritelleet semmoisia töitä että vieläkin syke nousee, ihan ajatellessa ja muistellessa.
Aloitimme taidenäyttelyllä...kaikkien piti tuoda jokin työ jolla esittelee itsensä. Olihan siellä. Kukkien ystävän tunnelmatyö, silkkitilkkujen taiturimaisen käsittelijän kädenjälkiä, kuvansiirtoa edestä ja takaa, lämpimän värinen kukkapää,yksinäisyyden tunne, matkalaukkulady, ruususen uni ja muita ihania.

Jatkoimme taidenäyttelyllä. Kesäläksyn tehtävänanto oli oivallisesti ja luovasti ymmärretty: työn muoto noin pyöreä, pitsi, kukka, makaroni. Oolalaa.

Jos ei pidä makaroneista, (varsinkaan kesäläksyssä) voi ommella uskomattoman pyöreäkulmaisen läppärilaukun kaikilla mukavuuksilla ja ostaa sisälle pussin makaroneja. Tai tehdä pannunalusen johon leimaa kirjasinleimoilla sanan:makaronia.  Oijoi.

Muissa muodoissa makaronia oli sitten siellä ja täällä. Ukkospilvissäkin. Joku oli ihan pysynyt asiassa ja makaronit olivat sievästi lautasella vaikka muuten mopo oli pahasti (ihanasti) karannut käsistä.Jonkun työstä oli koira syönyt ensimmäiset makaronit... :)

Oma kesäläksy sai inspiraatiosysäyksen siskon tekemistä merihevosista. Vähän piti ensiksi kuitenkin leimata laivankylkikangasta, tykätä huonoa sen väristä ja sitten parantaa värejä kirjomalla lankapintaa.Se on nyt vähän siinä hilkulla että lahoaako. :)
Sitten siihen kaikkea nyherrystä. On siellä ne makaronitkin. :)








Jotkut saivat opettajalta lisätehtävän kesällä, kun opettajan korviin kantautui tieto siitä että kesäläksy oli jo valmis. Minäkin. Otin vähän omia vapauksia ja jätin tästä lisätehtävästä pitsin pois...ja kukan...ja makaronitkin siihen lisätään vasta muutaman kuukauden kuluttua.



Noin pyöreä. :)


Oli ihana päivä. Ideapuuro porisee taas ihan villinä, saavatkohan lapsiraukat ensi viikolla edes ruokaa?

lauantai 7. syyskuuta 2013

jotain sinistä

Pitkähkön röyhelöisen ja pinkihkön kauden jälkeen on ihan mukavaa ommella jotain reipasta ja sinistä. :)







Paikalliseen kangaskauppaan oli tullut hyllyllinen reippaita kuviotrikoita. Olen ollut vähän kuosiähkyinen (paitsi raidat) mutta nyt innostuin-autoja, tähtiä ja palloja. Monessa värissä. Poikarukka kulkee tähtikamppeissa koko vauvaikänsä jos kaikki suunnitelmat toteutuvat. :)

Kuvan paita on raglanhihainen perusjuttu alunperin, ruskeaa tähtikangasta jäi hupparista (ei vielä esitelty) lyhyiden hihojen verran ja autokangasta perusautopaidasta (ei sitäkään esitelty, voi sentään!) etukappaleen verran. yksivärinen ruskea trikoo on omasta vanhasta (pieneksi jääneestä) nanson trikoopaidasta, ja hyödynsin tähän valmiin helmakäänteen takakappaleella.  Tuli palapelipaita tuplahihoilla. Reipas! Ainoa haittapuoli että poikanen näyttää tässä paidassa ja farkkuinensa ihan liian isolta pojalta.

Poikanen on ollut sairaana. Laryngiitti kiusaa toistamiseen ja muutakin perusräkää, -yskää, ja sensellaista ankeaa..aikalailla sylivauvana on oltu. 

Onko kellään teistä lukijoista kokemusta semmoisesta ärsyttävyydestä että blogger sekoittaa jostain syystä kaksi bloggaajaa...meillä siis tyttären ja minut. Profiiliini ilmaantuu tyttären lukijaksi  kirjautumiset ja päinvastoin. Äh. Sinänsä ei iso ongelma, mutta en osaa tehdä sille mitään.