meillä.

Aika, aikataulut, ajanlasku ja ajan mittaaminen menee näin vauva-arkea eläessä ihan uusiksi. Joka paikasta on myöhässä noin vauvan pukemisen verran, piirakkaa paistetaan uunissa noin syötön ajan ja jo tapahtuneista asioista puhutaan aikajanalla ennen-jälkeen vauvan syntymän. Näin se vaan menee.

Aikamoista. Aikaavievää. Aikapulaa. Aikaisia herätyksiä. Aika ihanaa. Aikaa.

Täällä on yritetty pysyä kiitävän ajan mukana. On vähän jarruteltu alamäissä, jätetty väliin vähemmän pakollisia menemisiä sekä tahallaan että vahingossa kun muistikapasiteetti ei millään riitä.
Aloitettu aamut peipposenkielellä puhuvan pikkuihmisen kanssa, jatkettu tarinatuokioilla kolmeveen kanssa ja naurettu vallan mahdottomasti kaikelle sille jolla ei ole päätä eikä häntää. Välillä kuunneltu puolella korvalla, välillä ei millään korvalla ja sanottu poissaolevia sanoja. Välillä paistettu onneksi lettuja,luettu tiitiäisloruja, tiskattu, lakaistu,  pesty pyykkiä ja tupistu ne normaalit, perussetit.

Istuttu vanhempainilloissa nostamassa hattuja opettajille, kuulusteltu enkun sanoja kolmas-, viides-, seiska- ja ysiluokkalaiselta, vähän biologiaa siinä sivussa ja täytetty  lukematon määrä lippuja ja lappuja koskien terveystarkastuksia ja kaikenlaisia lupia sinne, tänne ja tuonne. Tankattu auto(j)a mennen, tullen ja palatessa. Täytetty jääkaappia joka tyhjenee nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa.  Välillä vähän ruokaakin väännetty; makaronia ja jauhelihaa, makkarakeittoa, uunikalaa Melkerin tapaan tai  kinkkukiusausta. Puoli kiloa kasviksia per nenä käy joskus kuitenkin mielessä.

Ihailtu syksyn värikästä maisemaa, vähän haikeina muisteltu kesää. Hengitetty raikasta syysaamua ja -iltaa, siirretty marjapensaita ja suunniteltu koko piha uusiksi. Mielikuvaremontointia harrastettu joka toisessa huoneessa ja joka kolmannella kaapilla.
Jotkut käyneet töissä. Harrastettu. Sählyäjääkiekkoafrisbeegolfialenkkeilyäpyöräilyäviulunsoittoavalokuvaustametsästystäkaikkineluvallisinevariaatioineen ja jopa minäkin-kankaanpainokurssiviikonloppu.

Vähän käynnistymisvaikeuksia, sotkua, väsymystä, yskää, nuhaa, valvomista, riitaakin, perhepalavereita, huolia, riittämättömyyden tunnetta, ajan puutetta, ankeaa mieltä.

----

Pari päivää sitten kirjoitettu tekstiluonnos täyden arjen tuntemuksista sai tänään uuden ulottuvuuden.  Aika sai uuden merkityksen.Tänään me olemme kaikki kuitenkin tässä, hengitämme, elämme, saamme olla yhdessä. Tyttären luokkatoveri jäi koulumatkalla auton alle ja menehtyi.

Voi miten osaisin nauttia hetkistä, päivistä, tunnelmista. Kasvavista, eri-ikäisistä ihanista ihmisistä tässä minun ympärilläni, osaisinpa kertoa heille miten he ovat tärkeitä ja rakkaita, kukin. Liian usein tulee vain ohitettua ne ajatukset, ja antaa liiaksi tilaa niille väsymisille, kiireille ja muille kurjille asioille.

Minulla, meillä on ihana perhe. Sen jokainen jäsen juuri oikealla paikallaan. Minun elämäni keskipisteet.

Surun määrää voi vain arvailla. Kynttilät tien varressa olivat puhutteleva näky. Ajatuksin mukana heidän surussaan, vanhempien, sisarusten, ystävien.