5 yötä...

Nyt siis lasketaan öitä ompelukurssiin...yhdenlainen joulunodotustunnelma taitaa olla päällä, tällä täti-ihmisellä. :)

-Suunnitelmia, luonnoksia, kankaankaivajaisia ja tavaroiden järjestelyä kuljetuskuntoon
- Monenmoisia päässäpyöriviä ideoita yritetty jalostaa eteenpäin (einesteollisuus) jotta ihan koko ko.omaisuutta ei tarvisisi pakata mukaan
-tehty ostoslistaa....tämä tuottaa hankaluuksia, ristiriita on ilmeinen  sillä tarve on hyvin vähäinen mutta lista on pitkä?
-soiteltu siskon kanssa monta kertaa päivässä ja koitettu samalla saada omia ideoita jäsenneltyä...itseasiassa menee päässä pyörivä ideasoppa vain  hullummaksi ja sakeammaksi  koska sisko antaa aina vain uusia ideoita
-tehty jopa jotain konkreettista asian hyväksi!

Tärkeimmästähän sitä aina aloitetaan. :) Olen säilyttänyt tukikankaita  vanhassa kenkälaatikossa ja se pitäisi siis ottaa mukaan ja A. se oli liitoksistaan leviämispisteessä ja
                               B.näytti aika kulahtaneelta  teksteineen ja mainoslappusineen.

Jotain piti siis keksiä. Eli, tarvitaan yksi kenkälaatikko, sakset, erikeeperiä ja sopivaa puuvillakangasta.

1. raivataan pöydänkulmaa kaikista kurssipakkauksista sen verran että voidaan levittää sopiva kangas ja leikata siitä sopiva  (n.4 cm kannen yli joka sivulta)pala laatikon kannen päällystämiseen.
2. mittanauhan hakemisen jälkeen levitetään kangas uudelleen pöydälle ja otetaan sakset pois yksivuotiaalta(jos sellainen on) (meillä on)
3. leikataan laatikon sivuihin passelit palat.(yleensä 4kpl) joihin on myös lisätty reunoihin kääntövarat-yläreunaan 4 cm, sivuihin ja alareunaan n 2 cm
4. laitetaan palat laatikkoon talteen ja lähdetään etsimään erikeeperiä
5. erikeeperin löydyttyä (ja palojenkin  löydyttyä sohvan alta) levitetään liimaa laatikon kanteen, asetellaan kangas  keskelle ja tasoitellaan
6.pelastetaan lapsi liimamyrkytykseltä ja otetaan erikeeper-putkilon liimainen korkki pois lapsen suusta
7. leikataan kansikankaan kulmista pois pienet neliöt, levitetään liimaa kannen sisäpuolelle  ja taitetaan reunat (kohdilleen) ja tasoitetaan , liimaa voi levittää vähän kankaan päällekkin jos kangas on paksu eikä reuna tahdo oikein tarttua.
8.pelastetaan lapsi jälleen liimavaarasta, pestään lapsen kädet
9. ihaillaan valmista laatikon kantta, näytetään kaikille jotka ovat kotona.
10. etsitään uudelleen kadonneet sivupalat, levitetään liimaa yhteen sivuun kerrallaan, asetetaan kangas ja tasoitetaan
11. tehdään muut sivut samalla lailla paitsi että
12. joka sivun välissä pestään yksivuotiaan kädet liimasta, luututaan ylimääräiset liimat sohvan käsinojalta ja pöydästä
13. pelastetaan liimaputkilo lapsen kynsistä
14. levitetään liimaa laatikon sisäreunoihin taitteen leveydelle, tasoitellaan taite  siistiksi ja lisätään jälleen liimaa kankaan päälle jotta reunat tarttuisivat kunnolla.
15. huokaillaan ja ihastellaan  omien kätösten jälkeä. (tämä kohta on tärkein!)

Ja tsadaa! Vanha kenkälaatikko on hienompi kuin koskaan entisessä elämässään. :)

Vähän mietin että lakkaisinko koko komeuden vielä...mutta en taida, siitä ehkä katoaa se kankaantuntu joka on tosi kiva. (ja toiseksi, lakkapurkki oli hukassa.)
Näitä pitää kyllä tehdä lisääkin!
Kylläpä kelpaa laittaa tuonne sitten liimaharsot ja irtirevittävät tukikankaat ynnä muut kiinnisilitettävät. :)

Muutama pitsinpätkä odottaa teevärjäystä vielä tälle iltaa...mukavaa puuhaa. :)

Varsinaista pakkaamista en kuitenkaan ole vielä aloittanut kuin ihan pikkuisen...kaivellut vain kaikkea tarpeellista lähtökuoppiin tuohon pöydännurkalle.

Semmoisissa tunnelmissa täällä. :) Ei pahat, vai mitä?

-hanna-

melkoista messuamista!

Pitäähän se minunkin tehdä tämä messuamispostaus kun lähes kaikki muutkin blogistit ovat sen saaneet aikaan, osa jo useampia.  Asuntomessut on nyt nähty, koettu ja kävelty. :) Huhh miten väsyneet jalat illalla olivat...kuusi tuntia edestakaisin ja ylös ja alas.
 Hienoja, uskomattomia, ihania ja ihan vähän kamaliakin ratkaisuja rakentaa koti. :)
 Ilma oli hieno! Lämpömittari näytti hellelukemia , mutta merituuli vilvoitti mukavasti.

Pari kullanarvoista vinkkiä voisin ihan ilmaiseksi jakaa teille jotka ette vielä ole tälle kesälle messunneet...
-lähtekää ajoissa (huomioikaa kahvi-ja evästauot ;) ) sillä kuusi tuntia ei ihan riittänyt kaikkien messukohteiden läpikäymiseen...(tai sitten meillä ei riittänyt kunto)
-älkää laittako uusia kenkiä jalkaan
-eväsreppu olisi hyvä olla mukana (tai sitten paksu pörssi)
-ihan joka kohteesta ei välttämättä kannata kerätä kaikkia ihania talokuvastoja ja esitteitä...(loppumatkasta se kassi painoi luvattoman paljon!)
-kameran akku kannatta ladata ja poistaa edelliset kuvat ennen messuamista..t.nimim. matkaseuralaisen kokemuksista viisastunut ;)

Laitanpa teille muutamia omaan kameraan tallentuneita messuvälähdyksiä...en aio rakentaa tulevina vuosina mitään kanikoppia kummempia rakennuksia joten en niinkään siihen talopuoleen ole keskittynyt kuvaamisessa(kaan), kuvasin  vain pieniä ideoita ja kivoja fiilareita.:)

Tämmöisen inspiraatiotaulun haluaisin johonkin ompeluhuoneen seinälle....kangastilkku, luonnos apliksesta, joku kiva innostava  kuva vaikka jostain lehdestä...ja vaikka mitä.

Tässä (laiskan)linnassa  istuisin sitten iltaisin lasten uinaillessa lukemassa käsityölehtiä...ja kenties virkkaisin jotain ihanaa... Aaaaah.

Tämmöinen peltilokerikko olisi oikea aarrearkku  kaikille ihmeellisille  napeille ja nauhoille ja muille ehdottoman tarpeellisille ihanuuksille.

Tämän lankatarjottimen voisin ottaa myös tänne tuon laiskanlinnan viereen - nämä ovat semmoisia minikokoisia ja tosi herkullisen värisiä!

Tämä autonrengaspolle olisi kiva peli . Turnajaisratsu?

Nämä puiset leikkiruuat, kaakut ja leivokset olivat aivan herkkujuttuja...

Ja tämä! Prinsessa,patjat ja herne... :) Nämä pitää kyllä saada tämänkin talon rinsessoille leikittäväksi. :)
---
Kotiin tultua jalat olivat ihan muusina.. nukkumisesta ei meinannut tulla mitään kun jalkoja särki ja ne olivat aivan "levottomat". Sitten kun pikkuhiljaa sain jalkani rauhoitettua alkoi yläkerrasta meidän huoneemme yläpuolelta kuulua xbox-meteli! Jääkiekon vihellykset, taklaukset ja kannustusmöykkä alkoi  jotain yhden jälkeen yöllä ottaa aikalailla takaraivoon. Muutaman lopettamiskehotuksen jälkeen  peli loppui ja siltäosin rauha laskeutui..kunnes Hilda alkoi kiemurrella ja kähistä, päätti sitten pienen hyssyttelyn jälkeen että nukkuu poikittain keskellä äidinpuoleista sänkyä...eipä siihen äiti enää levottomine jalkoineen mahtunut(varsinkaan kun Helmikin nukkui siinä jalkopäässä...ja mies omalla puolellaan, tietysti. Että sohvalle sitten oli siirtyminen.

Messuhyörinä pyöri mielessä ja uni ei meinannut tulla, piirtelin siinä jonkunaikaa kurssiompeluksia lehtiöön ja sitten alkoi armottomasti nukuttaa...ja aaah, sitten alkoi keittiön ikkunassa olevassa kärpäsansassa armoton pörinä! srrrrrrrrrrr, pörrrrrrrrrrrrrrrr jne aikamoisella volyymilla.  Silmät ristissä katselin siinä hetken ja totesin että en jaksa lähteä kaivelemaan mitään sopivaa (peukalonpäätä pienempää) kapulaa jolla olisin tökännyt tuon pörrääjän tiukemmin siihen liimaan..kun ei millään isommalla vehkeellä voinut kun se olisi liimaantunut siihen sitten myös. Menin sohvalle ja mietin kaikkia tulevia  ihania kurssiompeluksia ja ehkäpä se oli se inspiraation surina joka peitti sitten alleen tuon epätoivoisen kärpäsen pörinän.

Melkoista messuamista riitti siis aamusta ihan yömyöhään!  Mutta kannattaa lähteä messuamaan! Oma suosikkini noista kohteista sisustuksineen ja rakennuksineen olisi Heikius-talon, Kannustalon Aarteen, Villa Whiten ja Meritähden sekoitus.Meri-Heikin villa-aarre? :)

-hanna-

heikun keikun

Parina viime  päivänä elämä on ollut kummallisen sekaista. Mies lähti töihin ja kylläpä sitä vaan olikin muutaman  viikon aikana ehtinyt tottua aika luksuselämään toisen aikuisen jakaessa näitä arkisia puuhia ihan 24 h.

Nyt on sitten vieroitusoireita, kait. :)

Ehdittiin kuitenkin viimeisenä lomapäivänä nautiskella hellepäivästä, sillä kaikkein oikeimmalla tavalla . :) Vesi oli tosi matalalla, rantaa oli ilmaantunut  hurjasti lisää sitten viime käynnin ja olihan se lämmintä se vesi! Pienimmäisestäkin kuoriutui oikea vesipeto tuolla reissulla.

Muutama vähemmän helteinen päiväkin olisi tervetullut jossain välissä, mustikoita olisi kiva saada poimittua ja toki ompelukonekin kutsuvasti vilkuttelee...taitaa muuten olla jotain vakavaa tämä ompelukoneriippuvuus, sillä kun istahdin tähän tätä kirjoittamaan jalka haki poljinta  melko tovin!

Ompeluhuone on ihan mullin mallin ja heikun keikun. Päässä( ja nurkissa) pyörii vain kaavoja ja kankaita, nauhoja ja nappeja :) ja kaikkea semmoista joka pitäisi pakata mukaan ensi viikolla olevalle ompelukurssille. Torstaista  lauantaihin ihan vain ompelua ja samanhenkistä seuraa. :) Taidan alkaa laskea öitä!

-hanna-

ajatuksissa

Päivän askareissa, arkisten puuhien lomassa perheen parissa sunnuntaipäivää viettäen ,sateen virratessa valtoimenaan ajatukset  kulkeutuvat jatkuvasti  ihmisten tuskaan ja hätään.

 Heille kaikille tahtoisin lähettää lämpimiä ja myötäeläviä ajatuksia.

-hanna-

                             

pahan päivän vara

Kirppikset ovat oivallinen paikka täydentää pahan(kin) päivän varastoja...paitsi että voi tehdä varsinaisia  löytöjä, voi myös esimerkiksi rentoutua mukavassa seurassa ihan ilman ostoksia,aikamatkailla omaan lapsuuteen kun törmää vanhoihin lastenhuoneen verhoihin tai juuri niihin juomalaseihin joista lapsena joi vastakeitettyä viinimarjamehua, voi tehdä suunnittelemattomia tosi hyviä ostoksia tai sitten niitä ostoksia joista kotona tulee moraalinen krapula.

Pahan päivän varastoa on hyvä täydentää aina kun sopivaa varastoitavaa materiaalia tulee vastaan.Joskus kun mikään ei suju, huusholli muistuttaa (jo valmiiksi) maahisten majaa ja vettäkin sataa, silloin kannattaa sukeltaa sinne pahan päivän varastoon ja muuttaa päivä hyväksi päiväksi ompeluhommissa.

Pahan päivän varastoon pitää ehdottomasti kuulua monipuolinen valikoima erilaisia kankaita, tukikankaita, resoreita, ompelulankoja, kaavalehtiä, nauhoja ja ennenkaikkea NAPPEJA.

Tuota nappivarastoa onnistuin täydentämään viimeviikolla siten että pienen nappikaupan voisin perustaa ihan tältä istumalta. :) Kokkolan iltatorilta löysin vanhoja nappeja pöydällisen ja myyjä ystävällisesti tarjoutui myymään minulle koko varastonsa. :)  Koska olin liikkeellä siskoni kanssa (joka muuten on jo ennestään  erikoistunut nappeihin) jouduin ;) jakamaan tuon löydön. Ehkäpä avaamme sivutoimipisteen tuonne Oulun kupeeseen? :)

Isoja koristeellisia tummia nappeja hienoissa vanhoissa laatikoissa, pienempiä värikkäitä erityisen  inspiroivia nappeja pahvilipareeseen kiinnitettyinä ja  joitakin liuskoja ommeltavia neppareita. Varsinaista nappikauppaa, tuumasi veljeni kun näki meidät jakamassa  aarteitamme! :D Ai niin, ja noiden nappien lisäksi vielä isohko laatikollinen isänmaallisia nappeja isänmaallisiin ompelutöihin.

Ennen tätä suurta ja menestyksekästä ostosreissua olin jo sortunut ;) yhteen toiseen nappikauppaan..Lienee paikallaan pieni varoituksen sana sillä aion nyt esitellä joitakuita ostoksia ihan kuva kerrallaan...  :)  eli kangaskauhuiset ja kirpputoripelkoiset voivat hypätä tämän esittelyn yli.

( toim.huom: suomenkielellä sanottuna tämä tarkoittaa että armas mieheni voi suosiolla ohittaa seuraavan kuvapläjäyksen.;) )

Nämä aarteet löytyivät Halpa-hallin kangasmyymälästä..nappien värit eivät kyllä tuossa pääse oikeuksiinsa.

Punavalkoruudullinen verho, sydänkangas, vaaleanpunaiset samettityynynpäälliset+pitsiliina ja ruskeakuvioinen verho ovat kirpputorilöytöjä.:) 

Jätänpä vielä esittelemättä muutaman aarteen jotka sain tätini aarrekaapeista...niistä sitten tuonnempana. :)

Luulisi että tällä pahan päivän varalla saisi jo useammankin pahan päivän muutettua hyväksi! puhumattakaan niistä entisistä...Että tiedossa vain hyviä päiviä. :)

-hanna-

P.S. punavalkoruudullinen verho on muotoutumassa mekontapaiseksi, olkaimet puuttuvat ja ne NAPIT. Ei ole kuin se kuuluisa valinnan vaikeus. :)

kätevät kännykät!

Arki ja maanantai-tosin ei vielä ihan OIKEA arki kun mies on kesälomalla. :)  Aamut ovat vielä leppoisia ja illatkin pitkiä. Näistä pitää nyt nauttia, pian alkavat ne touhukkaat ja säpäkät aamut ja  ohjelmalliset illat. Onneksi kesälomaa on vielä monta viikkoa!

Tänään pääsin taas hieman ompeluvireeseen...sitä auttoi kyllä mökkireissun yhteydessä tehty kirppis-ja kangaskauppareissu! Erivärisiä ja erikokoisia  ruutuja ja palloja, ihanaa vihreää orvokkikangasta ja pallokuvioista vaaleanpunaista vinonauhaa...ja pari verhoihanuutta kirppikseltä. :) Mekkolinjalla mennään...tarvetta ei ole mutta se taitaa olla sivuseikka. :)

Pitääpä kuvata  nuo ostokset huomenna päivänvalossa.

Edellisen postauksen kannettava  tyyppi on vaihtanut juoksuvaihteelle näin kotioloissa. :) jonkunlaista teknistä suuntautumista lienee olemassa , sillä puhelimet ovat jatkuvasti vaaravyöhykkeessä...ja kyllä nämä nykyajan lapset ovat sitten taitavia näiden vempaimien kanssa! Näppäimet ovat puolitoistavuotiaan sormille juuri sopivan kokoisia ja ilmeisesti logiikka  sen verran yksinkertainen että luku-ja kirjoitustaidotonkin selviää näppärästi esimerkiksi tekstiviestien lähettämisestä. :) Aika monesti puhelimeeni tulee kotiväen numeroista viestejä joiden alkuperä on kohtuullisen helposti arvattavissa-xzwjnhlfirj, njmggggggggst tai aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa koko näytön täydeltä.

Tämän puhelinoperaation seurauksena puhelimeeni tuli seuraavanlainen viesti:

"hyvä asiakkaamme, hakemasi nimi  on lyhyt.
nimi on vähintään 3 merkin pituinen. terveisin Fonectan 02-tiimi."

Ehkäpä lisään tarveompeluiden listaan jonkunlaisen kattoon ripustettavan kännykkälokerikon?

-hanna-

mökkihöperyyksiä

Lomaviikko merellisissä mökkimaisemissa on koettu ja ihana, ihana kotiinpaluu on takana. :) Kyllä kotiin on sitten mukava tulla! Vaikka eipä  mökkielämässäkään  mitään suurempia haittapuolia ollut. :)

taidan alkaa toistaa itseäni...mutta laitanpa silläkin uhalla :)

-aurinkoa, lämpimiä päiväkahvipaikkoja tuulelta suojaisissa paikoissa, illalla maisema kuin taulu iltaruskoineen
-merta, silmänkantamattomiin ulappaa ja karunkaunista saaristoa
-uimista ja saunomista, saunomista ja uimista, kumiveneilyä, soutelua,
-mökkiruokaa
-laivojen ja purjeveneiden ihailu
-iltakävelyt kalasatamaan ja sukupolvesta toiseen jatkuva kiipeily aallonmurtajan kivilohkareilla
-sukulaiset
-upea uusi tiskauspaikka
-siiliperheen elämän ihmettely

Yksi vähän unohtunutkin elämys tuli koettua, en muistanut miltä maistuu saunassa suolainen pesuvesi!  :)

 Listasta muuten unohtuivat
-märät ja hiekkaiset pyyhkeet
-märät ja hiekkaiset kengät, useat
-märät housunlahkeet kun " ei me mennä veteen, me vaan tässä hiekalla..."
-hukkaan joutuneet sukat (tai se toinen)
-pitkä pyykkinaru ja isohkot pyykkipussit

ja sitten se kannettava.
Mökkireissulla vasen hartia, olkapää ja käsivarsi kipeytyivät armottomasti jatkuvasta kannettavan käytöstä. Kannettavani on aika uusi, mutta sen paino vastaa varmasti vanhanaikaisen pöytäkoneen painoa. Kannettavaa piti kuljettaa mukana ihan joka paikassa, laiturilla, rantakivikoilla ja pitipä se raahata shoppailureissullekin..Taidan olla totisesti koukussa. :) Tässä nimenomaisessa mallissa on muuten yllättävän hyvä vesisuojaus, ainakaan se ei näyttänyt kärsivän roiskeista eivätkä pienet kolhutkaan aiheuttaneet suuria säröjä eikä naarmujakaan.
Kannettavassani on mukava pehmeä pinta,( joka on toisinaan suklaakeksitahmassa) mukava muotoilu ja uskokaa tai älkää  mutta  siihen on saatavana lisävarusteena kaikenlaisia käteviä pikku härpäkkeitä kuten äänenvaimennin, kantolaukku ja pitkien matkojen kuljettamiseen tarkoitettu kärry. Ne vain jäivät pois reissukuormasta.

Sen teknisistä ;)  ominaisuuksista voisi sen verran kertoa ( en oikein ole perehtynyt ohjekirjaan, muistaakseni siinä ei ollut semmoista) että on se ainakin nopea,kaipailisin välillä ennemminkin hidastustoimintoja. Se  käynnistyykin aivan silmänräpäyksessä,muistitilaakin löytyy ja esimerkiksi uusien sanojen  tallennus on nykyisin helppoa kun sen on oppinut. Tässä kirjoittaessani tuli mieleen  että sammuttaminen ei muuten käy mitenkään nopeasti. Mikähän siinä?

Harmillista että mökkireissulla tuohon kannettavaan iski suojauksesta huolimatta joku virus. Yskii, yskii ja köhii. Mutta ei hidastu kuitenkaan. Liekö vain vilustunut? :)

-hanna-

Leikkimökkiprojekti on tänään ottanut  pikkuriikkisen eteenpäin menevän askeleen. :)
Valkoista maalia on sudittu seiniin vielä maalaamattomiin kohtiin ja pari kalustettakin sai osansa maalausvimmasta. Vanha ehkä 80-luvun mäntypuinen yöpöytä koki varsinaisen muodonmuutoksen, siitä hiottiin lakkapinta pois niin hyvin kuin käsipelillä saatiin ja sitten vain uusi upea ulkomuoto sille valkoisen maalin avulla. :) En lakkaa ihmettelemästä sitä seikkaa kuinka valkoinen maali saa ihmeitä aikaan!

Tuosta yöpöydästä olisi tarkoitus tulla hella. Ja uuni. :) Ajattelin maalata säilykepunajuuripurkkien  kannet mustiksi ja jollain konstilla kiinnittää ne yöpöydän kanteen, pilttipurkin kansista (maalatuista)  tulisi levyjen säätönappulat ja ne kiinnitettäisiin pöydän laatikkoon. Alahylly saa toimia luukuttomana uunina.

Leikkimökin ovenedusterassi  ;) pitäisi vielä kunnostaa ja ikkunaluukkujen näpertämiseen pitäisi saada innostumaan joku minua taitavampi rakentaja.Sitten voisikin pitää kioskikekkerit. :)

Pieniä puuhia mutta vasemmalla kädellä (kaikella kunnioituksella oikeasti vasenkätisiä kohtaan) ja lapsi kainalossa melkoisen hitaasti eteneviä.

Tämänpäiväinen maalaushetkinen sujui pikkutuholaisen kanssa vaihtelevalla menestyksellä...muutaman kerran pestiin pienet pallerokädet , pari kertaa jalat ja vain yhden kerran jouduttiin kokovartalopyykkäykseen. :)
 maalari viritteli pöydän alle ( huterat) palikat ettei muka tarttuisi nurmikosta mitään roskia...hups vain ja salamannopea käsiliike keikautti koko vastamaalatun komeuden nurinniskoin nurmikolle! Ja muuten , tämä käsiliike oli niin nopea ettei siitä jäänyt tuohon vastapestyyn käteen lainkaan jälkiä. :)

Tässä vaiheessa mies otti lapsilauman kyytiinsä  :) ja lähti  kuljettamaan nuorisoa iltarientoihinsa.  Sillä aikaa tulikin sitten enemmän valmista-ilman nurmikonroskia ja pieniä sormenjälkiä. :)

Touhuhepun kanssa ei tule aika pitkäksi. :) Monenlaisia sanojakin alkaa olla jo pienen sanavarastossa.

Etti-Essi
Henni-Helmi
Tete-Pepe(Jenni)
Alli-Alli(Aliisa)
Teela-Veera
ille-Ville
juo-Juho
kakka
älä
nam
tykkää
kiikkaa-kiikkumaan
mamma-maitopullo
tutti
kukka
pois
anna,
kaikenlaiset drndrn-äänet autolla ajaessa, yäk, hyhhyh, ammuu ja mau.
 ja tietenki ne iikkä ja äiti. :)

Kaikkein eniten meillä huudellaan pienen ihmisen toimesta  kuitenkin Kikkaa.:)

-hanna-

tämä päivä

Vuosi sitten 10. 7  oli isäni hautajaiset. Aikaa on kulunut, jotenkin vain vieläkin koko asia on jotenkin epätodellinen. Teräskuntoinen vanhan kansan tervaskanto. Ja sitten kävi näin. En minä voi tätä kirjoittaa.

-----

Tämä päivämäärä 10.7 olisi  myös äidin syntymäpäivä. Viimekesäisissä kuvissa jo niin hauras,kuin  pieni lintu. Jaksoi tuon raskaan päivän ihmeellisellä elämänasenteellaan.

Hautausmaalle on yli sata kilometriä matkaa.Sytytän täällä kynttilät, haen pihalta kauneimmat ruusut tuohon kuvien eteen ja muistelemme.

Muistot ovat rakkaita, lämpöisiä, hyviä.

Mietin, että miten tärkeää on kertoa  ja näyttää läheisille miten tärkeitä he ovat. Pitää toisista huolta, kuunnella ja nauttia ihmisistä ympärillä kun he ovat siinä.

Tänään saan takaisin kotiin neljä Norjan matkaajaa. Mukavaa, onkin ollut jo ikävä.

-hanna-

sielunmaisemaa

Meillä jokaisella on varmasti jokin maisema jonka näkeminen ja kokeminen elähdyttää sielua ja saa aikaan mielihyvän kokemuksia. Jollakulla  se voi olla perisuomalainen järvimaisema,maalaisympäristö kukkivine niittyineen ja lehmineen,  jollekin toiselle ovat tärkeitä  Lapin tunturit tai kuohuvat kosket, joku nauttii vanhan oikean metsän tunnelmasta ja tuoksuista, joku puolestaan kokee elävänsä eniten ehkä keskieurooppalaisen suurkaupungin sydämessä ja sykkeessä.

Sielunmaisema muodostuu varmaan meihin jo varhain...tai jonkin voimakkaan kokemuksen aikaansaannoksena. Siihen vaikuttavat ehkäpä myös kiinnostuksen kohteet, harrastuneisuus ja kenties koulutus ja työ.

Minun maisemaani ja elämääni kuuluu oleellisesti yksi elementti-meri. Ilman sitä en osaisi elää...en voisi kuvitella asuvani sisämaassa! On tärkeää että välillä pääsee näkemään aavaa rannatonta  merta ja ihailemaan meren monimuotoisia kasvoja. Kirkkaat aurinkoiset päivät ja kimmeltävät läikät laineilla, sade- ja myrskypilvien tummentama veden pinta, iltarusko ja aaltojen ääni. Meren tuoksukin on tärkeä-se tuo mieleen muistoja lapsuuden leikeistä,kalareissuista ja ajasta jolloin kaikki olivat vielä läsnä.

 
Minun sielunmaisemassani meren lisäksi  tärkeitä ovat  kivet ja rantakalliot. Kallion pinta, auringon kuumaksi lämmittämä sileä tuntu  jalkapohjan alla, ilta-auringon satumaisiksi ja kultaisiksi  värjäämät lohkareet  ja pieni, pyöreä sora jota meri huuhtoo kulkiessaan.  Ja se lähes valkoinen hieno hiekka..jota lapsi  leikkiessään sirotteli kakkujensa päälle koristeeksi. :)

Meri, tai se sielunmaisema, sinne pitää päästä silloin kun elämässä on vaikeaa, murhetta, menetyksiä tai arkisempia huolia. Sen suuruudessa ja voimassa on jotain joka rauhoittaa mieltä ja saa joskus suhteettoman suuriksi kasvaneet taakat palautumaan oikeaan kokoonsa. Merenrantaan on mukava mennä myös silloin kun on uupunut ääniin ja kiireeseen, sen desibelit eivät milloinkaan ylitä kipurajaa ja liike-energiakin on pelkästään rauhoittavaa. Ainakin rannalta katsottuna. :)

Merellä on myös virkistävä vaikutus-kaikista parhaimmat kesämuistot niin minulla kuin lapsillakin ovat uintireissuista merenrantaan, viileästä ja raikkaasta vedestä ja avarasta taivaanrannasta. Meillä jonkinkokoiseksi kiistakapulaksi onkin muodostunut se seikka että äiti ui (= vie lapsensakin uimaan) vain meressä (tai suhteellisen suurissa järvissä ja virtaavissa joissa) eikä innostu sorakuopista ja muista mutakoista. :)

Voikohan sielunmaisema periytyä?  Ihan geeneihin asti en usko mutta ehkäpä näillä kuuluisilla asenteiden muokkaus- ja aivopesumenetelmillä, sekä tallettamalla lastenkin kokemusmaailmaan meren läheisyys. :)

Ylläolevat kuvat otettiin viime tiistaina,viimeisenä iltana ennen kuin perheen kesähelsinkiläinen  uusine hienoine kameroineen  :) lähti takaisin työmaalleen. Rippikoulun käyneet nuoret miehet halusivat ottaa mahdolliset kiitoskuvansa meren rannassa. Jotain omasta sielunmaisemastani on ehkä periytymässä jälkipolville. :)

-hanna-

kesäistä elämää

Kesällä mitataan aikaa kissankellon mukaan. Illan venyvät yön puolelle ja kun aamulla ei ole kiire mihinkään niin eihän se haittaa.tehdään mitä mieleen juolahtaa ja ei tehdä mitään jos ei juolahda.:)
Kesän ensimmäinen lomareissu on takana ja niissä tunnelmissa mieli askaroi varmaan vielä pitkään. :)

 Lomareissun  jälkeisinä päivinä on
- nautittu harvinaisista vieraista pitkän ajan takaa
- ihmetelty ystävyyttä joka jatkuu samanlaisena kuin olisi eilen tavattu vaikka välissä on vuosia
- viivytty reissutunnelmissa ajatuksin ja keskusteluin
- pesty pyykkiä
- purettu kasseja ja reppuja
- ihmetelty peilin ohi kulkiessa naaman uutta väriä!
- rentouduttu  ulkosaunan leppeissä löylyissä
- kuvattu paljon tyttären uudella kameralla
- suunniteltu ja valmisteltu miesväen kalastusreissua Norjaan
- silmäilty uutta ottobre-lehteä sillä silmällä
- saateltu kesähelsinkiläinen etelään päin menevään junaan

ja kaikkea muuta mahdollista. :)

Yksi tarina on kuitenkin vielä pakko kertoa.

Serkkulan Alma (newfoundlandinkoira) oli meillä kesälomalla hoidossa ;) ja järjesti meille pientä puuhaa siinä lomaillessaan.
Aikansa aitauksessa istuksittuaan tämä karvainen kaveri oli päättänyt lähteä katselemaan nykyistä asuinympäristöään vähän laajemmin-ovessa oli kyllä lukitus, sokka joka on kestänyt tähänastiset koirakaverit ihan kevyesti mutta Alma kuuluukin raskaaseen sarjaan. :) Ihan alkajaisiksi vaipparoskis( ei tietenkään tyhjä) oli hyvä levittää noin neljän neliön alalle ja siisti koira kun on ja hyvin kasvatettu-noin sotkuisen puuhastelun jälkeen oli hyvä pyyhkiä tassut ja suupielet kuivumassa olleisiin lakanoihin. Niillä eväillä jaksoikin lähteä vielä vähän kauemmas matkailemaan. Naapurin hevosaitauksessa oli tiettävästi käyty, tarina ei kerro mitä pollet olivat tuumanneet mutta ilman suurempaa salapoliisinkoulutustakin oli helppo todeta tapahtunut, tarvitsi vain käyttää nenää. :) Tullessa Alma oli kylpenyt jokipahasessa mutta vettä oli riittänyt vain puolisääreen, ei olisi haitannut vaikka sitä olisi ollut enemmänkin... :D

Hildakin ihmetteli karvaisen kaverin jäyhää olemusta (Alma oli varmaan oli reissusta uupunut) ja näytti siltä että kysymys kuului: "Häh! mitä ihmettä sää oikeen oot täällä hommaillu?"

Kerrottakoon vielä että loppuloman ajaksi häkin oveen vaihdettiin astetta järeämpi sokka estämään uudet omatoimiset matkailut. :)

Semmoisia meillä! Entäpä teillä?

-hanna-