sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

tämä päivä

Vuosi sitten 10. 7  oli isäni hautajaiset. Aikaa on kulunut, jotenkin vain vieläkin koko asia on jotenkin epätodellinen. Teräskuntoinen vanhan kansan tervaskanto. Ja sitten kävi näin. En minä voi tätä kirjoittaa.



-----

Tämä päivämäärä 10.7 olisi  myös äidin syntymäpäivä. Viimekesäisissä kuvissa jo niin hauras,kuin  pieni lintu. Jaksoi tuon raskaan päivän ihmeellisellä elämänasenteellaan.

46_3.JPG

Hautausmaalle on yli sata kilometriä matkaa.Sytytän täällä kynttilät, haen pihalta kauneimmat ruusut tuohon kuvien eteen ja muistelemme.

Muistot ovat rakkaita, lämpöisiä, hyviä.

Mietin, että miten tärkeää on kertoa  ja näyttää läheisille miten tärkeitä he ovat. Pitää toisista huolta, kuunnella ja nauttia ihmisistä ympärillä kun he ovat siinä.

Tänään saan takaisin kotiin neljä Norjan matkaajaa. Mukavaa, onkin ollut jo ikävä.


-hanna-

6 kommenttia:

  1. Miksikähän niin monet vanhemmat pariskunnat lähteekin täältä niin lyhyen ajan sisään, ehkä ikävä toisen luo on niin kova? Raskas vuosi teillä, voimia edelleen <3

    VastaaPoista
  2. Ottamasi kuvat ja kuvaukset läheisistä ovat kauniita. Olipa niiin täydellinen runo tuohon loppuun. Minä en vielä tiedä lupumisesta kovinkaan paljon. Vähäsen. T. Pirta

    VastaaPoista
  3. Kauniit muistot eivät kuole koskaan. Voimia eronikävässä <3

    VastaaPoista
  4. Todella koskettavat luonnekuvat Olli-sedästä ja Liisa- tädistä:

    Juro isäsi omissa oloissan viihtyvänä ja sydämellinen äitisi jälkipolvensa ympäröimänä. Nämä kuvat eivät todellakaan valehtele! <3

    VastaaPoista
  5. ihan pikkiriikkisen verran ymmärrän reunasta,kaipuu sydämessä on varmasti raskas...
    koita jaksaa,kaiken keskellä <3

    VastaaPoista