tiistai 29. tammikuuta 2013

metri kertaa metri kertaa muutama metri!

"Raskasta laukkua kantaen, kulkukauppias vain taivaltaa..tie on pitkä ja kuoppainen mutta aina kauppa kannattaa."

Aika hyvin passaa tuo pätkä nyt tähän elämänmenoon. Alaa en ole vaihtanut  ;) sillä luulen olevani aika poloinen myyjä...mutta muuten on tullut tehtyä kauppaa..aikoinaan nappikauppaakin Kokkolan torilla ja nyt ihan kangaskauppaa, eikä missään nappikauppamittakaavassa. :) Ostajan ominaisuudessa. :)

Joskus voi käydä niin että  tekee huonon ostoksen, eli saakin priiman sijasta sekundaa ja virheellistä.  Jos ostaa metrin palan ihanaa kangasta  ja siitä on reunoilta "käyttökelpoista"  viidentoista sentin suikaleet ja keskikohta reippaan puolen metrin leveydeltä pilkullista ja värjääntynyttä-niin saattaahan se harmittaa. Yleensä onneksi kauppiaat hyvittävät moisen tapaturman jollakin konstilla!

Joskus voi käydä niin, että joku ostaa kaksisataaviisikymmentäviisi metriä lakanakankaansukuista puuvillaa, ja sille onkin jossain välivaraston välivarastossa sattunut jonkinsortin haaveri ja keskellä metrin levyistä kangasta kulkee pilkullinen puolen metrin raita. Koko kaksisataaviisikymmentäviisi metriä.

Onneksi meitä oli kaksi ostajaa niin ei ollut kuin reilu sata metriä sitä sekundaa..joskin on tunnustettava että aika inspiroivaa sekundaa se kyllä oli! Ja kun kauppias oli vielä niin höylillä päällä että ei huolinut virheellistä erää takaisinkaan vaan hyvitti priimarullan vähän vahvempaa versiota kaupan päälle...

Voisi luulla että on jotenkin ongelmallista kun on noinkin paljon kangasta nurkissa pyörimässä.  Missään tapauksessa ei ongelmaksi asti ole vielä tämä kangas riehaantunut leviämään ympäri huushollia...vaan on sievästi pysynyt rullallansa..olipas kauhea sana kirjoittaa :D moinen kummajainen. :) ja toisekseen...mukavasti on rullasta metrejä kadonnut! Saattaa joissakin piireissä pyöriä pilkullista lakanakangasta useampiakin metrejä!


Ja että mitäkö sillä sitten tehdään? Sen mieskin halusi tietää..sen lisäksi että mihin se hervoton rulla laitetaan...
mutta kerronpas ihan näin alkajaisiksi että keittiön verhot on leimattu, joitakin paloja on jalostunut kirjontatyön taustakankaiksi, joitakin metrejä värjätty koneessa ja vähän pienempiä metrejä käsin...ja joitakin metrejä on muuttanut tosiaan maailmalle. Kyllä se siitä on kaventunut, rulla mahtuu ihan jo helposti ompeluhuoneen uumeniin.

Aika hyvää verenpaineen laskulääkettä tämä kankaan värjääminen! Toimii huomattavasti paremmin kuin nuo pillerit...ei tule yliannostusta, eikä touhutessa pääse laskemaan liian alaskaan, ja pysyvät ne paineita kohottavat ajatuksekin  paremmin siellä taka-alalla. Ja lisäksi on semmoista kevyehköä puuhastelua, kotitouhujen lomassa onnistuu joskin tiskit ja muut höysteet tahtovat viivästyä ja kasaantua vaan sekään ei ole uusi ilmiö tässä talossa... ja  lastenkin kanssa onnistuu kun ei ajattele seuraamuksia. Tosin lasten kanssa värjättiin ihan vaan pikakahvijauheella. :)

Ylläolevassa kuvassa se valmiiksi roiskeinen ja pilkullinen kangas sai vähän lisää roiskeita ja pilkkuja kahvista ja pikakahvimuruista. Aina vain parani!
Kolminkertainen virhekankaasta koneparsittu pohja kävi myös kahvikylvyssä ja hemmotteli itseään pikakahvikuorinnalla. Ai että teki hyvää!

Vekattu verhokankaan pala oli kaunis semmoisenaankin, tyylikkäänä ja valkoisena... mutta jotenkin sielukkaampi siitä tuli kyllä kahvissa uiskentelun jälkeen. Tälle on jo mielessä jatkokäyttöä..

Pellavaa ja brodyyria. Rouheaa ja hienostunutta. Pellavainen suorastaan vaatii kaverikseen jotain talovanhusta. Kuvansiirtoa ehkä..ja kahvitahrainen brodyyri pääsee ehkä yhden jo siirretyn valokuvan taustaksi. Eihän tätä kaikki voi ymmärtää...mutta yrittäkää edes. :)

Lasten iloksi ja toki vähän äidinkin...paperia ja vanhan kirjan sivuja värjäilimme ja vanhensimme askartelutarkoituksiin. Tuli niin hienoja! Jos vuorokauteen saisi tuplamäärän tunteja alkaisin harrastamaan vaikkapa skräppäystä ja tekisin valokuva-albumin tämmöisistä papereista.

Ja muuten, täällä tuoksuu aikalailla kahvi. :)
Suurtaloushommaa. Sanoi joku. Ja kuinkas muuten?

Ja tiekin on oikeasti melko piitkä ja kuoppainen... :)
Sen verran pitkästi kuljitte jo että ne konevärjäykset ja muutama muu juttu ensi kerralla.

Vielä empiirisen tutkimuksen tuloksia:
Verenpaineet laskivat kohisten normaalilukemiin. Tosin vaarana on että aamulla huushollin sisäiset näkymät nostavat paineet uusiin sfääreihin..katsotaan, sanoi lääkäri.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

tunnelmatyö

Kesällä kerran (taisi se kuitenkin olla viime kesä ) käsityökerho vieraili yhden kerholaisen kotona viettämässä kevätjuhlia...ja sieltä saimme jokainen mukaamme kalenterinlehden. Kalenteri oli Helene Schjerfbeckin maalauksista, ja minä sain mukaani helmikuun. Kuvassa olevan työn nimi on Maria, ja se on valmistunut vuonna 1909.

tästä löydät ko. maalauksen.

Käsityökerhosta emme saaneet varsinaisia ohjeita kalenterikuvan työstämiseen, vaan siihen oli aivan vapaat kädet. Voitte varmaan kuvitella mitä se tarkoittaa...aika monenlaisia toteutuksia on näkynyt!  Oma versioni alkoi elää  mielessäni vasta ihan viime aikoina, jotenkin se aina tuli vastaan matkalaukkua kaivellessa ja yhtenä iltana huomasin että olin katsellut siihen kankaita ihan huomaamattani. Pohjakangasta en suurista etsinnöistä huolimatta onnistunut omista kätköistäni löytämään...mutta onneksi on siskon varastot. <3


Tämä kangas ymmärtääkseni/muistaakseni reaktiiväreillä värjätty.(Näistä kokeiluista haaveilen seuraavaksi)

Lisäksi tarvittiin valkoista silkkiä...valkoista organzaa,tekstille pohjakangas, mahdollinen sivuverhokangas kun niin sopiva verhonipsu oli olemassa. Harmaita ompelulankoja,joitain muitakin lankoja, ihokangasta joka olikin yllättäen aika haasteellista löytää. Vanha kunnon ruostevärjätty puuvilla pelasti taas tämänkin työn. :)
Lisäksi piti löytää hiukset, miettiä tekniikkaa niiden ompeluun sekä tietysti suurta päänvaivaa aiheuttivat työn muut elementit, ne, joita tuossa mallikuvassa ei lainkaan ollut. Halusin tehdä työstä omantuntuisen. Kopiointi sinänsä olisi ollut aika haasteellista, joten ajattelin helpottaa tekemistä ja muokata siitä jotain omaa, minulle tärkeää ja lisäksi mielessä pyöri itsepintaisesti ajatus liittää työhön tekstiä.

Linkin kuvasta näette että maalauksen naisella on kädessään kirja. Tein se ensiksi vaikka jo sitä näpertäessäni oli olemassa toisenkinlainen ajatus..ja niinhän siinä kävi että alkuperäinen idea/visio ei antanut rauhaa vaan se piti toteuttaakin.

Monenlaisia kiemuroita oli tämän työn eri vaiheissa...tekstin siirto oli oma lukunsa, sähköpostilla runoja miehelle yövuoroon (romanttista ? ) jotta aamulla saisi taas jatkaa..hiusten saamiseksi piti melkein rikkoa yksi posliininukke...(oli se onneksi jo valmiiksi vähän rikki) puhumattakaan taustan ja reunojen jatkopaloista.




Tämä oli vähän semmoinen tunnelmatyö. Värit, aihe, runo, ja kaikki.
 Alkuperäiselle  kalenterilehdelle on paikka työn taustapuolella, onnistuin vain jättämään sen käsityökerhoon viime kerralla.
Mielen päällä jo seuraava, tunnelmatyö. Siihen tarvitaan tämän työn alla näkyvää materiaalia jonka siirtoa kankaalle kovasti pohdiskelen.
Näiden teko on semmoista fiilishommaa. Ajatus materiaaleista, tekniikoista, lopputuloksesta saattaa kulkea alitajunnassa mukana pitkiäkin aikoja, mikään ei etene ihan konkreettisesti mutta sitten yhtäkkiä tietää, että tästä, tätä ja tuota.
Turhuusompeluksia,mutta ah, niin tärkeitä. :)

torstai 17. tammikuuta 2013

liemessä

Pakkasia piteleepi. Pakkaspäivän mainio ajanviete on värjäillä kangastilkkuja mitä kummallisimmissa liemissä, lisäillä suolaa, teepuruja, kahveja  ja etikkaa loraus  ja ropsaus milloin mihinkin kippoon...joidenkin samalla jääkaapilla käyvien mielestä minulla on kummallinen harrastus.

Aika kummalliselta harrastus alkoi tuntumaan itsestänikin, kun ruostevärjäyksessä lilluneista kankaista tuli armottoman rumia.Etikan haju nenässä ja tippa silmässä katselin kukertavia silkkipaidan palasia...mutta kun leikkiin on ryhtynyt niin leikkiä pitää jatkaa vaikka sydäntä kipristäisi. Rumat kankaat saivat uuden kylpyveden, kahvia ja aasialaista ärhäkän väristä marinointimaustetta. (tuoksu oli perheenkin mielestä huomattavasti parempi.)

tällä kertaa kuvapläjäys värjäyksistä. 


Vasemmanpuoleinen organzansukulainen ilman värjäystä, oikealla kahdessa liemessä lillunut. Tästä tuli kiva. Värisokeana en arvaa laittaa tähän minkävärinen siitä tuli...katsokaa itse.


Muistikirjaräpellys. puhki luetusta muumikirjasta sivuja...kansiksi. Varsinaisiksi sivuiksi kahvilla vanhennettuja kopiopapereita..odottavat vielä hienosäätöä, silittämistä ja koneompelua. 


Ylläolevassa kuvassa vasemmalla alkuperäinen possunpunainen sifonkihuivi, oikealla kylvyssä käynyt huivinpuolikas-se  sai uuden värin ja tunnun...tästä tykkään! 


"Ihonvärinen" ryppy/poimusifonki ui myös kahdessa kylvyssä. Ensimmäisen ruostevärjäyksen jälkeen se oli aika kaamea...mustia rumia läikkiä, ja pohja ei ollut lainkaan värjääntynyt. Vanha kunnon kahvi pelasti tämän . Ja tuo eksoottinen lisä. :)

Tätä ei auttanut edes se kahvi. Eikä aasialaisen eksotiikka..rumaa on. Mutta elän toivossa etttä oikeilla asusteilla tästä saattaa kuoriutua salonkikelpoista.


Jos vaikka näillä asusteilla?? Ei enää edes näytä ihan niin pahalta.

Syksyllä sain ystävältä vanhan valkoisen silkkipaidan.  Yhden palan siitä laitoin ruostevärjäykseen mutta siitä tuli karmea. onneksi se pala oli niin pieni...Erääseen  tekeillä olevaan projektiin tarvitsin harmaansävyistä kangasta, ja uskokaa tai älkää minulla ei ollut. Pestessäni taloverhojen teossa  (edellisen postauksen kuva) käytössä ollutta leimasintyynyä riemastuin kun siitä irtosi niin komea harmaa sävy. Äkkiä altaan tulppa kiinni, ompeluhuoneen uumeniin kaivelemaan sopivia tilkkuja sinne uoptettavaksi ja tulos on tässä. Niin hienoa...elävää, että harmittelen kun en koko paitaa sinne tuupannut. Vain takakappaleen. :)


Harmaa on kaunista. Ja silkki. Näitä kokeiluja täytyy ehkä tehdä lisää. Ihan kaikki tuotokset eivät ole tässä esittelyssä. Seuraavaan postauskertaankin jäi vielä värjättyä materiaalia.  

Virkistävää ja innostavaa puuhaa. Harmaista sävyistä huolimatta. Tai ehkä juuri siksi. :)

lauantai 12. tammikuuta 2013

uuden vuoden alku


Uuden vuoden alkuun on kuulunut kaikenlaista-
sen kaikenlaisen ohella
ompelua; tunikamekkosia sarjatyönä kaikille haluaville
kuulaita talviaamuja jolloin valossa on kaikki maailman värit
kirkkaita tammikuun päiviä
ystäviä
suunnitelmia
lumisadetta, joka  kuorruttaa  kaiken kauniiksi silmäniloksi
yksi huokailuttava äimistelypäivä
kotifiilistelyä
pitkiä päiväunia
terapiaompeluksia
pitkästä aikaa kangasvärejä ja muuta höystettä
näitä kaikkia melkein niin paljon että se kaikenlainen on peittynyt.








tiistai 1. tammikuuta 2013

takana ja edessä, vuosi.


Vuosi. Kuukausia, viikkoja, päiviä. Tunteja, hetkiä. 

Uusi vuosi. Vuoden vaihtuminen on melkoinen etappi, se jättää taakse niin  paljon; erilaisia tapahtumia, monenlaisia tunteita ja tunnelmia... ja muuttaa ne muistoiksi. Ja aina ei ole itsestä kiinni, minkävärisen jäljen ne jättävät.
Tästä vuodesta ei vielä tiedä. Se on tulevaisuutta, sitä voi suunnitella ja voi odottaa joitain tiedossa olevia päivämääriä jolloin tapahtuu jotain merkittävää. Niiden väriä voi arvailla, antaa suuntaviivoja tuleville päiville omilla asenteilla ja ajatuksilla... Kuitenkin tuleva on vielä kuin verhon takana. 

Onhan se jännittävääkin. 
 Jonkun verran tuli pohdiskeltua kulunutta vuotta, sen tapahtumia ja kaikkea mitä se on tuonut tullessaan. Monenlaista!
Vuoteen mahtuu PALJON.  (en ole ihan varma onko siinä jo vähän liiankin paljon...)
On ollut ihania päiviä! Innostusta, uutta ja virkistävää, iloa ja rakkautta,  mutta myös uupumusta ja ahdistusta, huolia ja murheitakin. Elämää. :)

Olenkohan tullut vanhaksi? Vuosi vaihtui ilman mitään sen suurempia kommervenkkejä, ilman uudenvuodenlupauksia ja ilman suuria tuntemuksia jostain uudesta ja ihmeellisestä . 
Iltavuorosta kotiin ajellessa saatoin kyllä esittää tulevalle vuodelle pieniä hiljaisia toivomuksia...
Myöhemmin yöllä vuosi toki  vaihtui rakettien paukkeessa, kynttilöiden loisteessa, lasten riemussa ja  ihanien yllätysvieraiden seurassa.

Jouluaika tuli, oli ja meni. Ihanaa oli olla kotona, valvoa myöhään ja nukkua pitkään. Syödä hyvin ja nauttia olostaan. Olihan se aikamoista hurinaa, kansaa tuli ja meni, kellonajoista riippumatta tasaisena virtana vuorokauden ynpäri. 
Hurina jatkuu..

(tämän vuosi/joulumuistelustarinan  voisi kirjoittaa ihan tyystin toisella kielellä...mutta julkisuus on pahasta sille kielelle. Jos annan  tähän pari koodisanaa (kolmivuorotyö,unettomuus, verenpaine, kaaos, tavararöykkiöt, pyykki  kaikissa muodoissaan, murkkulauma(nämä ovat kaksijalkaisia), riittämättömyys, epätoivo, oma napa)  niin voitte sen puuttuvan /julkaisukelvottoman lukea rivien väleistä.
Näin suluissa voin tunnustaa että joulun aatonaattoiltana  kirjoitin yhdenlaisen toisenkielisen  tuntemuspostauksen mutta ehkä se oli onni että blogger ei suostunut sitä julkaisemaan millään ilveellä.)

Toivonkin  itselleni monenvärisiä silmälaseja ensi vuodeksi. Jokaiselle päivälle, hetkelle ja tunnelmalle omanlaiset. Ruusunpunaisisista auringonkeltaisiin, ja kaikkia tarvittavia sävyjä.
Kirpparilta löysinkin joulun alla aika monenväriset, ja monenlaisilla vahvuuksilla. Ennestäänkin niitä oli hyvä varasto, mutta niitä ei voi koskaan olla liikaa, kun eihän sitä tiedä mitä vuosi tuo tullessaan. Saattaa hyvinkin olla että tulee päiviä jolloin tarvitaan noita pullonpohjamonitehoja!
---

Ihania vuosimuisteluksia pyörii blogeissa.  Tässä blogissa on ollut kuluneena vuonna aika vähän käsitöitäkään esiteltäväksi, jututkin ovat olleet enemmän ja vähemmän kummallisia vuodatuksia joten säästän teidät uusinnalta. :) Tästä  blogihommasta saan niin paljon. Toisaalta kirjoittelen ja tallentelen päivien kulkua itselleni iloksi, muistin tueksi ja vähän terapiaksikin, mutta toki joko blogissa kommenttien muodossa tai tuolla ihan nokatusten saatu palaute, samaistumisen kokemuksista tai hyvänmielen tuottamisesta lämmittää.

Kiitos teille mukanakulkijoille kuluneesta vuodesta!