Ihan ensiksi ilmoitusluontoinen asia: kuisti on verhoja vaille valmis! Kyllä näyttää niin mukavalta puhdas ja valkoinen maalipinta...tekisi tosiaankin mieli jatkaa sutimista vähän siellä ja täällä, kuitenkin varsinkin täällä. :)
Verhot ovat edelleen pesussa, ja voipa olla että ne ovat olleet hieman liian monta vuotta (!) ikkunoissa sillä kun reippaasti ravistelin/oikaisin niitä kuivumaan laittaessani ne tuntuivat aika haperoilta...repesivätkin mokomat. verhojen hommaaminen on niin vaikeaa! meillä on kaikissa ikkunoissa valkoiset verhot...kun en osaa laittaa mitään kivoja kuviollisia.:/ Mutta katsotaanpa jos siihen jotain kangasta löytyisi tuolta kätköistä. :)
Sunnuntaina retkellä olleet lapsukaiset olivat kuvanneet innokkaasti. Mukava oli luksuspäivän viettäjänkin päästä retkitunnelmiin. :) Mukavaa oli selvästi ollut-eväät olivat maittaneet ja kavereiden kanssa oli touhuttu monenlaista.:)
Isosisko oli antanut kameran myös viisivuotiaalle Essille. :) Kivoja kuvakulmia ja yllättäviä otoksia.:) Lapsi löytää leppäkertunkin kameraansa ison peltoaukean ja ihmispaljouden keskeltä. :) Selvästi ne tärkeimmät jutut oli talletettu kameraan: parhaat kaverit, omat ja kaverin kengät, pressukatoksen nurkat , herkkueväät ja pikkusisko. :) Tosin naama ei näy mutta eipä se niin nuukaa.. :)
Kesä on täällä! Illat ovat ihmeellisiä, kuulaita, koivut niin vihreitä että alkaa tehdä mieli salaattia. Pääskyset ovat pesänrakennuspuuhissa puuladon liepeillä ja käki kukkuu niin ettei sitä voi laskea.Kesälomaan on koululaisilla matkaa enää muutama päivä. :)
-hanna-
tiistai 31. toukokuuta 2011
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
luksuspäivää
Täällä on tänään sunnuntaina ollut ihmeellisen rauhallista...vietin luksuspäivää pienimmän kanssa kun muut pirpanat olivat retkeilemässä isojen siskojen kera. Tuplasankarit olivat kyllä kotona mutta näin kahden kerroksen talossa ei välttämättä törmäile teineihin jos ei ensin ole itse aktiivinen. Tai sitten alakerrassa täytyy olla jotain erikoista herkkua tarjolla, tai ainakin hyvä tuoksu. :)
Luksuspäivää voi siis viettää ihan kotioloissa. :) Siihen tarvitaan kohtuullinen siisteys, (saimme eilen siivottua, vaati vain yhden! raivokohtauksen)helppoa ruokaa ja ihana rauha. :) Niin, ja tietenkin palleroinen, lämpöinen ja tuttisuinen päiväunikaveri. :) Ai että tekikin terää päivätirsat! Liian harvoin muka joutaa semmoisia harrastamaan. Pitänee ottaa tavaksi. :)
Jotta ette tulisi vallan kateellisiksi tästä luksuspäivästä niin kerrottakoon että päivätirsojen aikana pyykit kastuivat vesisateessa, pakollisen :) fb-ja blogikurkkauksen aikana päiväunikaveri tyhjensi Helmi-siskon vaatekaapin ja röntsötteli kuraisilla kumppareilla pitkin taloa. Retkeläisiä hakiessa sain melkein sydänkohtauksen kun poliisiauto vilkutteli pysäytysvaloja ja mielessä vilistivät jo sakkolaput ja muut vaikka järki sanoikin että en ajanut yhtään ylinopeutta. Hiljensin ja huojentuneena totesin että takana ajava rekka joutui perusteelliseen syyniin. Miten se alkaakin sydän tykyttämään aina kun poliisi on näköpiirissä? Vai onko tuo sittenkään niin kummallista? :D
Jotain ompelutuotostakin on esiteltäväksi. Tosin tämä on valmistunut joitakin viikkoja sitten, käytössä ja pesuissa pyörinyt. Yhdet tietyt ;) ompeluiltaan osallistujat voivat sitten vahvistaa tämän paidan ompelun yhteydessä todeksi havaitun seikan-ei voi yhtäaikaa ommella ja päivittää blogia. :) Hihassa (olalla)olevat poimutukset tulivat ensimmäisellä ompelukerralla kainalon puolelle..semmoista saattaa sattua kun höpöttää joutavia ja yrittää samalla saada joutuisasti valmista. :) Hupparimekon kangas hiirenharmaata velouria josta pompulanauhat tekevät ihanan. :) Takki toissakesäinen, yksivuotiaalle Helmille ommeltu jossa ensimmäinen isompi aplikointini. Näkyy vähän huonosti mutta kukkia ja perhosia. :)
Riisipuuron kutsuva tuoksu alkaa kerätä väkeä keittiöön molemmista kerroksista. :)
-hanna-
Luksuspäivää voi siis viettää ihan kotioloissa. :) Siihen tarvitaan kohtuullinen siisteys, (saimme eilen siivottua, vaati vain yhden! raivokohtauksen)helppoa ruokaa ja ihana rauha. :) Niin, ja tietenkin palleroinen, lämpöinen ja tuttisuinen päiväunikaveri. :) Ai että tekikin terää päivätirsat! Liian harvoin muka joutaa semmoisia harrastamaan. Pitänee ottaa tavaksi. :)
Jotta ette tulisi vallan kateellisiksi tästä luksuspäivästä niin kerrottakoon että päivätirsojen aikana pyykit kastuivat vesisateessa, pakollisen :) fb-ja blogikurkkauksen aikana päiväunikaveri tyhjensi Helmi-siskon vaatekaapin ja röntsötteli kuraisilla kumppareilla pitkin taloa. Retkeläisiä hakiessa sain melkein sydänkohtauksen kun poliisiauto vilkutteli pysäytysvaloja ja mielessä vilistivät jo sakkolaput ja muut vaikka järki sanoikin että en ajanut yhtään ylinopeutta. Hiljensin ja huojentuneena totesin että takana ajava rekka joutui perusteelliseen syyniin. Miten se alkaakin sydän tykyttämään aina kun poliisi on näköpiirissä? Vai onko tuo sittenkään niin kummallista? :D
Jotain ompelutuotostakin on esiteltäväksi. Tosin tämä on valmistunut joitakin viikkoja sitten, käytössä ja pesuissa pyörinyt. Yhdet tietyt ;) ompeluiltaan osallistujat voivat sitten vahvistaa tämän paidan ompelun yhteydessä todeksi havaitun seikan-ei voi yhtäaikaa ommella ja päivittää blogia. :) Hihassa (olalla)olevat poimutukset tulivat ensimmäisellä ompelukerralla kainalon puolelle..semmoista saattaa sattua kun höpöttää joutavia ja yrittää samalla saada joutuisasti valmista. :) Hupparimekon kangas hiirenharmaata velouria josta pompulanauhat tekevät ihanan. :) Takki toissakesäinen, yksivuotiaalle Helmille ommeltu jossa ensimmäinen isompi aplikointini. Näkyy vähän huonosti mutta kukkia ja perhosia. :)
Riisipuuron kutsuva tuoksu alkaa kerätä väkeä keittiöön molemmista kerroksista. :)
-hanna-
torstai 26. toukokuuta 2011
K-Y-L-L-Ä-S-T-Y-N-Y-T
Kyllääntymisaste on melko korkealla. Kaikki näyttää niin kyllästyttävältä. Vanhoja kemian oppeja kaivelin muistilokeroista sen verran että taitaa olla kyseessä melkoisen kylläinen liuos. Sanoisinko että ylikylläinen?
Liuos on kuulemma kylläinen kun ainetta ei enää liukene siihen. Ja ei muuten liukene. Saostumia kertyy lasin pohjalle ja kaikenlaiset hiukkaset ja muut palaset alkavat tulla yli.
Tämä liuos on ihan liian kylläinen mm. kaikesta vaateryönästä joka ajelehtii päämäärättömästi ympäri taloa, päätyen pyykkiin johon olen totaalisen kyllästynyt. Pyykkikaappi on sairastunut pöhötautiin ja levittää turvotustaan piakkoin keittiön puolelle...tai oikeastaan vahinko on jo tapahtunut. Pyykkipöhö on yskinyt sen verran tiskipöytään päin että on tartuttanut siihenkin tuon viheliäisen viruksen. Kyllästyttää.
Pipo-ja hanskaosastoon olen myös erityisen kyllästynyt. Niiden koostumus-ja ominaispainosuhde tässä liuoksessa on eriskummallinen-ne ovat joko hukassa, jääneet koulubussiin tai majailevat keskellä lattiaa. Silloin kun lapsi tarvitsisi hanskoja koulun pyöräretkelle niitä ei löydy mistään kahta eri käden hanskaa, samankätisiä on liuoksessa yltäkyllin. Mutta siivouspäivänä hanskoja on ihan joka paikassa ja niitä ei saa millään tungettua niille kuuluviin laatikoihin! Olen kyllästynyt!
Pipo-osastoon liittyy muuten vielä semmoinen kyllästymisperuste että ompeluharrastuksen johdosta niitä on kertynyt tähän talouteen /liuokseen vähintäänkin kylläinen määrä. Mutta koskaan siihen päähän joka lämmikettä tarvii ei löydy sopivaa tai ainakaan puhdasta pipoa? Puhumattakaan niistä pipoista jotaka ovat levänneet ulkona kesän (tai talven) , ja saaneet toispuoleisen värihuuhtelun. NE ovat aina tallessa. Aika kyllästyttävää.
Leluosasto on alkanut myös kyllästyttää. Ne ovat nykyisin aina levällään. Kukaan ei kerää, kukaan ei tiedä mihin ne kuuluvat ja kukaan ei varsinkaan ole leikkinyt niillä. Ja kukaan ei jaksa. Kyllästyneitä?
Kyllästymistä on monella rintamalla. Esimerkinomaisesti mainittakoon muutama murkkuikäinen--- pari esiteiniä,
kevätväsymystä potevat pikkukoululaiset, kyselyikäiset, uhmaikäiset ja pari neljänkympinkriisiä. :)
kyllästymistä aiheuttavien ainesosien luettelosta tulee pitkä.
-tekemätön tiskivuoro
-lorviminen tietokoneella
-tehdyn tiskivuoron parsiminen
-naulakkovahtina oleminen
-haiseva vessa
-rasvainen pöytä, ja kaurapuuroinen!
-pestyt toppavaatteet joita ei saa laitettua varastoon kun
-kukaan ei ole siivonnut varastoa
-pesemättömät toppavaatteet
-kaikki sotkevat varastoa kaivellessaan kesäkenkiä
-petaamattomat sängyt
-tyhjä jääkaappi
-pullaton pakastin
-rikkaruohoiset kukkapenkit
-likaiset ikkunat
-rumat seinät
-kaikenlainen roina ja romu
-tämä lista ja kaikki se muu kyllästys mitä ei tässä lue...
ja eihän tästä tule loppua. Aikamoisen hapokaskin alkaa olla jo tämä liuos...neutralointia tarvittaisiin.
Päätin aloittaa kokeiluluonteisen neutraloinnin eteisestä. Rautakauppaan, purkki maalia ja suti.
Saapa nähdä laimeneeko liuos yhtään.Pahoin vain pelkään että tuohon pyykkipöhöön ja sen tiskipöytäversioon se ei ainakaan auta...ja sillä aikaa kun tämä täti neutraloi niin toinen pienempi täti tekee omia väkevöittämistoimenpiteitään. Että tasapaino säilyy..
Ja edelleen kemian oppeja soveltaen-aineiden liukenemiseen vaikuttaa varmaan myös lämpötila.Nyt alkaa olla aika lähellä kiehumispistettä tämä sotkuntekijän osuus tähän liuoksen kyllääntymiseen.Aika nesteessä kaikinpuolin tämän energiapakkauksen kanssa. On pakko alkaa remontoimaan roskissysteemikin uuteen uskoon---lähtee järki kun pikkuriiviö tyhjentää poltettavat roskat kodinhoitohuoneen lattialle mennen, tullen ja palatessa.
Tarinasta tuli liiankin pitkä...toivottavasti ette kyllästyneet!!
Lähden nyt ihailemaan uutta, puhdasta ja VALKOISTA seinää. :)
-hanna-
Liuos on kuulemma kylläinen kun ainetta ei enää liukene siihen. Ja ei muuten liukene. Saostumia kertyy lasin pohjalle ja kaikenlaiset hiukkaset ja muut palaset alkavat tulla yli.
Tämä liuos on ihan liian kylläinen mm. kaikesta vaateryönästä joka ajelehtii päämäärättömästi ympäri taloa, päätyen pyykkiin johon olen totaalisen kyllästynyt. Pyykkikaappi on sairastunut pöhötautiin ja levittää turvotustaan piakkoin keittiön puolelle...tai oikeastaan vahinko on jo tapahtunut. Pyykkipöhö on yskinyt sen verran tiskipöytään päin että on tartuttanut siihenkin tuon viheliäisen viruksen. Kyllästyttää.
Pipo-ja hanskaosastoon olen myös erityisen kyllästynyt. Niiden koostumus-ja ominaispainosuhde tässä liuoksessa on eriskummallinen-ne ovat joko hukassa, jääneet koulubussiin tai majailevat keskellä lattiaa. Silloin kun lapsi tarvitsisi hanskoja koulun pyöräretkelle niitä ei löydy mistään kahta eri käden hanskaa, samankätisiä on liuoksessa yltäkyllin. Mutta siivouspäivänä hanskoja on ihan joka paikassa ja niitä ei saa millään tungettua niille kuuluviin laatikoihin! Olen kyllästynyt!
Pipo-osastoon liittyy muuten vielä semmoinen kyllästymisperuste että ompeluharrastuksen johdosta niitä on kertynyt tähän talouteen /liuokseen vähintäänkin kylläinen määrä. Mutta koskaan siihen päähän joka lämmikettä tarvii ei löydy sopivaa tai ainakaan puhdasta pipoa? Puhumattakaan niistä pipoista jotaka ovat levänneet ulkona kesän (tai talven) , ja saaneet toispuoleisen värihuuhtelun. NE ovat aina tallessa. Aika kyllästyttävää.
Leluosasto on alkanut myös kyllästyttää. Ne ovat nykyisin aina levällään. Kukaan ei kerää, kukaan ei tiedä mihin ne kuuluvat ja kukaan ei varsinkaan ole leikkinyt niillä. Ja kukaan ei jaksa. Kyllästyneitä?
Kyllästymistä on monella rintamalla. Esimerkinomaisesti mainittakoon muutama murkkuikäinen--- pari esiteiniä,
kevätväsymystä potevat pikkukoululaiset, kyselyikäiset, uhmaikäiset ja pari neljänkympinkriisiä. :)
kyllästymistä aiheuttavien ainesosien luettelosta tulee pitkä.
-tekemätön tiskivuoro
-lorviminen tietokoneella
-tehdyn tiskivuoron parsiminen
-naulakkovahtina oleminen
-haiseva vessa
-rasvainen pöytä, ja kaurapuuroinen!
-pestyt toppavaatteet joita ei saa laitettua varastoon kun
-kukaan ei ole siivonnut varastoa
-pesemättömät toppavaatteet
-kaikki sotkevat varastoa kaivellessaan kesäkenkiä
-petaamattomat sängyt
-tyhjä jääkaappi
-pullaton pakastin
-rikkaruohoiset kukkapenkit
-likaiset ikkunat
-rumat seinät
-kaikenlainen roina ja romu
-tämä lista ja kaikki se muu kyllästys mitä ei tässä lue...
ja eihän tästä tule loppua. Aikamoisen hapokaskin alkaa olla jo tämä liuos...neutralointia tarvittaisiin.
Päätin aloittaa kokeiluluonteisen neutraloinnin eteisestä. Rautakauppaan, purkki maalia ja suti.
Tämä jauhopussi tuli vastaan makuuhuoneessa...
Ja edelleen kemian oppeja soveltaen-aineiden liukenemiseen vaikuttaa varmaan myös lämpötila.Nyt alkaa olla aika lähellä kiehumispistettä tämä sotkuntekijän osuus tähän liuoksen kyllääntymiseen.Aika nesteessä kaikinpuolin tämän energiapakkauksen kanssa. On pakko alkaa remontoimaan roskissysteemikin uuteen uskoon---lähtee järki kun pikkuriiviö tyhjentää poltettavat roskat kodinhoitohuoneen lattialle mennen, tullen ja palatessa.
Tarinasta tuli liiankin pitkä...toivottavasti ette kyllästyneet!!
Lähden nyt ihailemaan uutta, puhdasta ja VALKOISTA seinää. :)
-hanna-
maanantai 23. toukokuuta 2011
kevätjuhlapäivä
Ja me oltiin kaikki niin hienoja. :) Valkoiset housut ovat muisto vain, nutturoista on jäljellä herkulliset kiharat ja kuvaamisen jälkiseuraamuksena kukkapenkissä ei ole enää jäljellä montaakaan auennutta narsissia.(annoin luvan silloin poimia muutaman maljakkoon mutta en hoksannut sanoa ettei illalla enää saa katkoa...trampoliinikin on koristeltu ihanaksi...)
Valkoiset housut olivat myös niiin ihanat....ne vain saivat jo lisäkoristuksia kukkapenkistä ja nurmikolta.
Eipä sitten muuta kun pyykkäämään.:)
-hanna-
perjantai 20. toukokuuta 2011
silmäys ompeluhuoneeseen
tämä tulee sitten ihan yleisön pyynnöstä. :) Valittaen on todettava että se ei enää ole tuossa järjestyksessä-mutta onpahan joskus ollut! Kangasta on, ei voi kiistää.Materiaalipula ei vaani ihan ensimmäisen nurkan takana, mutta tietenkin joskus sattuu sillä tavalla (kummallista !) että juuri oikeaa tilkkua ei löydy...ja joutuu ;) menemään kangaskauppaan.
kangashylly on kotitekoista lundia-jäljitelmää, ei oikein näy kuvassa mutta siinä edessä on musta alaslaskettava bambuverho joka armeliaasti peittää hyllyn sisämykset. Riippuu katsojasta- toisinaan on tarpeen piilottaa koko komeus kun vieras ei ymmärrä lainkaan kangaskeräilyn syvintä olemusta, toisinaan taas sotku hyllyssä on senlaatuinen että se on viisasta peittää ihan perhesopua silmälläpitäen.
Purkeissa ja purnukoissa on nappeja ja nauhoja, sekä kaikenlaisia tarpeellisia :) pikkutavaroita kuten helmiä,erikoisneuloja ja ruuvimeisseleitä.
Kuvassa eivät näy tilkkulaatikot....ne majailevat huoneessa olevan pöydän alla ja niiden olemassaolo on kaksipiippuinen juttu. Onko mitään järkeä säilyttää A4:sta pienempiä tilkkuja? Ei, mutta ei niitä voi poiskaan heittää jos ne ovat jotain aivan ihanaa kangasta. :) Niistä löytyy aarteita aplikointiin ja joihinkin muihin vastaaviin (en kyllä nyt keksi yhtään? ) juttuihin.
Tilkut ovat lajiteltu (mitään muuta lajiteltua meiltä ei löydykkään , paitsi vähän roskat) väreittäin jotta niiden tonkiminen olisi helpompaa. :)
Samoin kankaat on nyt järjestelty reippaan tyttösen toimesta siten,että ylähyllyllä on puuvillakankaita, toisessa reunassa punasävyiset ja toisessa sinisävyiset,keskihyllyllä on oikeasti vanhat, perityt ja kirpputorilta löydetyt kankaat ja seuraavalla hyllyllä joustavat trikoot ja colleget, ja joitakin froteita tms. Alahyllyllä majailee vuori-ja tuulikankaita,sekä kaikkia kummallisia vaatekappaleita jotka odottavat idean jalostumista.
Saumuri on Huskylock 460 D, 15 vuotta vanha kapistus jolla on hurruuteltu useampia kilometrejä! Se on aina toiminut kuin unelma, muutaman kerran siitä on terä teroitettu.Ompelukone on Pfaff expression 2.0. Tykkään. :)
Ompeluhuone kuulostaa tosi luksukselta. Tosipuheessa se on yhdistetty ompelu- ja pianohuone,puhtaan pyykin käsittelyhuone, ja askarteluhuone silloin kun pöytä ei ole täynnä pyykkiä. :)
Semmoista. Muutamia keskentekoisia odottelisi valmistumista... kiirettä pukkaa että ne ehtisivät aikanaan valmiiksi. Mutta onneksi on se viime tippa. :)
-hanna-
tiistai 17. toukokuuta 2011
kirppistelyä
Lauantaina otin palkatonta ;) vapaata ja päätin hurvitella ihan koko päivän itsekseni kiertelemässä kirppuja ja sen sellaista. Seuraksi sain siskon ja mikäs sen mukavampaa. :)
Toisaalta, kahta tämmöistä samanhenkistä ei ehkä saisi päästää ihan keskenään liikenteeseen...mutta mukavaa oli! Meillä ja muilla! Kierrätyskeskuksen myyjä oli hiukan kummissaan ostoksistamme...ja kriteerinsä kullakin minkälaisen leningin tangosta valitsee? Aina ei ratkaise koko ja muu istuvuus..pelkästään hienojen nappien takia voi haalia monta muuten karmaisevaa vaatekappaletta. :)
Tein löytöjä! Tässä teille osa noista aarteista...kaikkea ei tullut kuvattua. :)
Ylärivissä astiafriikin ihanuuksia...noita jalallisia jälkiruokakulhoja olen pikkutyttönä perinyt mummultani ja siitä saakka aina ostanut itselle kun niitä on tullut vastaan. Nyt niitä on meillä jo toistakymmentä. :) Kukalliset ruskeat muovikulhot ovat suomalaisia laatutuotteita...ihan kivoja vaikka lasten lautasiksi. Orthexin ruskeita muovikulhoja löysin myös 11 kpl. Noita lasiasetteja tarvitaan aina...(selitys) ja laseja oli meillä silloin kun olin lapsi. Ne olivat ihan puhtaasti nostalgiasyistä tehty ostos.
Kauluspaitoja, erilaisia raidallisia ja ruudullisia, ja yhdessä makea brodeerattu teksti. Tummanruskean pallopuuvillan kanssa näyttäisi toimivan. Vanha kolhuinen kakkuvuoka saa uuden elämän pikkutavaran säilytyspaikkana :)
Alarivillä pitsiliinoja,erilaisia hauskoja vaatteita jotka on ostettu kuosi-kriteerillä :) ja sitten se jo aikaisemmalta kirppiskeikalta löytynyt omppuverho.
Lisäksi mukaan tarttui muutama pitovaate, collegehousuja ja trikoopaitoja lähinnä koossa 92.
Päivän kruunasi runsas buffet-ateria paikallisessa kiinalaisessa ravintolassa jossa voi ruokailla hulppean näköalan kera.
Ainoa miinuspuoli tuossa kaupunkipäivässä oli että eksyin myös kangaskauppaan...ja senhän tietää että sieltähän tarttuu. Eli lakko on taaksejäänyttä elämää. Luovutan... Mutta ihan en sentään alimpaan pohjamutaan sortunut kun ostin kankaita vain kahdenkymmenen sentin verran...mutta se ei ollut siis hinta. :)
Näiden hankintojen ja maailmanmestaruuden myötä luulisi fiilisten pysyvän hetken aikaa plussan puolella. :) Inspiraatiota olisi ja tarpeita,puuttuu vain ja ainoastaan se kuuluisa AIKA.
-hanna-
Toisaalta, kahta tämmöistä samanhenkistä ei ehkä saisi päästää ihan keskenään liikenteeseen...mutta mukavaa oli! Meillä ja muilla! Kierrätyskeskuksen myyjä oli hiukan kummissaan ostoksistamme...ja kriteerinsä kullakin minkälaisen leningin tangosta valitsee? Aina ei ratkaise koko ja muu istuvuus..pelkästään hienojen nappien takia voi haalia monta muuten karmaisevaa vaatekappaletta. :)
Tein löytöjä! Tässä teille osa noista aarteista...kaikkea ei tullut kuvattua. :)
Ylärivissä astiafriikin ihanuuksia...noita jalallisia jälkiruokakulhoja olen pikkutyttönä perinyt mummultani ja siitä saakka aina ostanut itselle kun niitä on tullut vastaan. Nyt niitä on meillä jo toistakymmentä. :) Kukalliset ruskeat muovikulhot ovat suomalaisia laatutuotteita...ihan kivoja vaikka lasten lautasiksi. Orthexin ruskeita muovikulhoja löysin myös 11 kpl. Noita lasiasetteja tarvitaan aina...(selitys) ja laseja oli meillä silloin kun olin lapsi. Ne olivat ihan puhtaasti nostalgiasyistä tehty ostos.
Kauluspaitoja, erilaisia raidallisia ja ruudullisia, ja yhdessä makea brodeerattu teksti. Tummanruskean pallopuuvillan kanssa näyttäisi toimivan. Vanha kolhuinen kakkuvuoka saa uuden elämän pikkutavaran säilytyspaikkana :)
Alarivillä pitsiliinoja,erilaisia hauskoja vaatteita jotka on ostettu kuosi-kriteerillä :) ja sitten se jo aikaisemmalta kirppiskeikalta löytynyt omppuverho.
Lisäksi mukaan tarttui muutama pitovaate, collegehousuja ja trikoopaitoja lähinnä koossa 92.
Päivän kruunasi runsas buffet-ateria paikallisessa kiinalaisessa ravintolassa jossa voi ruokailla hulppean näköalan kera.
Ainoa miinuspuoli tuossa kaupunkipäivässä oli että eksyin myös kangaskauppaan...ja senhän tietää että sieltähän tarttuu. Eli lakko on taaksejäänyttä elämää. Luovutan... Mutta ihan en sentään alimpaan pohjamutaan sortunut kun ostin kankaita vain kahdenkymmenen sentin verran...mutta se ei ollut siis hinta. :)
Näiden hankintojen ja maailmanmestaruuden myötä luulisi fiilisten pysyvän hetken aikaa plussan puolella. :) Inspiraatiota olisi ja tarpeita,puuttuu vain ja ainoastaan se kuuluisa AIKA.
-hanna-
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
lätkässä kiekkoon
Ketunpesässä elämä on ollut viime päivinä aikamoista haipakkaa.On menty ja tultu, suunniteltu seuraavia menemisiä ja tulemisia ja taas menty. Aina tilaisuuden tullen on seurattu jääkiekkoa.
Jääkiekkoselostuksia ja pelaajien haastatteluja kuunnellessa on tullut mielleyhtymiä tähän omaan joukkuepelaamiseen täällä kotikaukalossa.kaikki termit eivät välttämättä osu kohdalleen sanan varsinaisessa merkityksessä mutta eihän joka laukauksestakaan tule maalia. :)
---
Joukkueen valmennusjohto on päättänyt ottaa omaan käyttöön leijonavalmennuksesta tuttuja teesejä, hyviksi koettuja toimintatapoja ja taktiikka- ja strategiakuvioita.
Tästä lähtien tässäkin joukkueessa joka jätkä tekee töitä toisen eteen, pelaa samaa peliä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Aikaisemmin tässä joukkueessa on esiintynyt venäläistyyppistä kiekkoilua,itsekeskeistä pelitapaa jossa esiintyy esimerkiksi kurittomuutta toteuttaa valmennusjohdon määräyksiä. Toisinaan loistavat yksilösuoritukset ovat paikallaan (kuten siivouspäivänä ) mutta peruspelissä sitoutuminen joukkueen sääntöihin ja sovittuihin kuvioihin pitää paketin kasassa.
Joukkue muodostuu erilaisista persoonista jotka omilla henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan,taidoillaan ja lahjakkuuksillaan totettavat peliä suurella sydämellä. Jokaiselle myös muodostuu yhteistyön kestäessä omia rooleja joukkueen sisällä. Joku on lahjakas alivoimapelaaja, ja joutuu jatkuvasti raatamaan työmyyränä oman ja vastustajan maalin (=oma huone) edessä, luutimaan kiekkoja hartiavoimin ja siivoamaan omaa päätä.
Joukkueessa tarvittaan myös likaisen työn tekijöitä.Ne hommat eivät ole aina kovin suosittuja, niihin liittyy aina riskejä, saattaa tulla voimakkaita kontaktitilanteita ja säännöt ovat niiltä osin yksiselitteisiä-jäähyaition ovi heilahtaa jos alkaa esiintyä rumia laita-tai polvitaklauksia, koukkaamisia ja estämisiä.puhumattakaan väkivaltaisuudesta josta saa helposti ottelurangaistuksen.
Viisikkopelaaminen on saatava myös tehokkaammaksi, samaan tapaan kuin leijonajoukkueessa. Tarkkuutta syöttöihin, puolustus-ja hyökkäyspelin tehokkuus tasapainoon,kahteen suuntaan pelaaminen(omat ja muiden sotkut) ja uhrautuvaisuus vaativat harjoituskertoja ja leireilyjä asian ääressä.Tässä joukkueessa ongelma ei ole koskaan ollut se että liikaa pelaajia olisi kentällä :) .Karvauspeli ja siihen liittyvä osaaminen lienee tuttua ainakin useimmissa lemmikkieläinperheissä....ei siitä sen enempää.
Valmennusjohto on päättänyt tehostaa mentaalipuolen harjoituksia koko joukkueen kesken. Joukkueessa esiintyy liian paljon pelitapaa jolla vain pelataan kellosta sekunteja pois-pelataan aikaa ja siten viivytetään peliä. Tappiolla ollessa pelissä ei toimi myöskään valitettavan usein nähty pitkä päätyyn ja perään-pelitapa (=liukkaasti yläkertaan ja kuulumattomiin) vaan vaaditaan vahvaa joukkuepeliä,pidetään keskialueen träppi ja huolehditaan että ollaan valmiina tarttumaan kiekkoon myös toiseen aaltoon.Valmennusjohto toivoisi pelaajilta myös norjalaistyylistä yllättämistä-ja samaa luovuutta ja peli-iloa kuin leijonajoukkueella parhaimmillaan.
Joukkueen kuopuksista tulee usein joukkueen suosikkeja.Tässäkin joukkueessa kuopus on ehdottomasti toivotuin ketjukaveri, pakkipari ja pukukopin kantava voima.Tämäkin kuopus omistaa nopeat jalat ja pehmeät kädet... Täällä joukkueen kuopus säikäytti yleisönsä tekemällä oman ilmaveivinsä leijonakuopuksen tapaan perjantaina...tällä kertaa sirpaleet toivat onnea.
-hanna-
Jääkiekkoselostuksia ja pelaajien haastatteluja kuunnellessa on tullut mielleyhtymiä tähän omaan joukkuepelaamiseen täällä kotikaukalossa.kaikki termit eivät välttämättä osu kohdalleen sanan varsinaisessa merkityksessä mutta eihän joka laukauksestakaan tule maalia. :)
---
Joukkueen valmennusjohto on päättänyt ottaa omaan käyttöön leijonavalmennuksesta tuttuja teesejä, hyviksi koettuja toimintatapoja ja taktiikka- ja strategiakuvioita.
Tästä lähtien tässäkin joukkueessa joka jätkä tekee töitä toisen eteen, pelaa samaa peliä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Aikaisemmin tässä joukkueessa on esiintynyt venäläistyyppistä kiekkoilua,itsekeskeistä pelitapaa jossa esiintyy esimerkiksi kurittomuutta toteuttaa valmennusjohdon määräyksiä. Toisinaan loistavat yksilösuoritukset ovat paikallaan (kuten siivouspäivänä ) mutta peruspelissä sitoutuminen joukkueen sääntöihin ja sovittuihin kuvioihin pitää paketin kasassa.
Joukkue muodostuu erilaisista persoonista jotka omilla henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan,taidoillaan ja lahjakkuuksillaan totettavat peliä suurella sydämellä. Jokaiselle myös muodostuu yhteistyön kestäessä omia rooleja joukkueen sisällä. Joku on lahjakas alivoimapelaaja, ja joutuu jatkuvasti raatamaan työmyyränä oman ja vastustajan maalin (=oma huone) edessä, luutimaan kiekkoja hartiavoimin ja siivoamaan omaa päätä.
Joukkueessa tarvittaan myös likaisen työn tekijöitä.Ne hommat eivät ole aina kovin suosittuja, niihin liittyy aina riskejä, saattaa tulla voimakkaita kontaktitilanteita ja säännöt ovat niiltä osin yksiselitteisiä-jäähyaition ovi heilahtaa jos alkaa esiintyä rumia laita-tai polvitaklauksia, koukkaamisia ja estämisiä.puhumattakaan väkivaltaisuudesta josta saa helposti ottelurangaistuksen.
Viisikkopelaaminen on saatava myös tehokkaammaksi, samaan tapaan kuin leijonajoukkueessa. Tarkkuutta syöttöihin, puolustus-ja hyökkäyspelin tehokkuus tasapainoon,kahteen suuntaan pelaaminen(omat ja muiden sotkut) ja uhrautuvaisuus vaativat harjoituskertoja ja leireilyjä asian ääressä.Tässä joukkueessa ongelma ei ole koskaan ollut se että liikaa pelaajia olisi kentällä :) .Karvauspeli ja siihen liittyvä osaaminen lienee tuttua ainakin useimmissa lemmikkieläinperheissä....ei siitä sen enempää.
Valmennusjohto on päättänyt tehostaa mentaalipuolen harjoituksia koko joukkueen kesken. Joukkueessa esiintyy liian paljon pelitapaa jolla vain pelataan kellosta sekunteja pois-pelataan aikaa ja siten viivytetään peliä. Tappiolla ollessa pelissä ei toimi myöskään valitettavan usein nähty pitkä päätyyn ja perään-pelitapa (=liukkaasti yläkertaan ja kuulumattomiin) vaan vaaditaan vahvaa joukkuepeliä,pidetään keskialueen träppi ja huolehditaan että ollaan valmiina tarttumaan kiekkoon myös toiseen aaltoon.Valmennusjohto toivoisi pelaajilta myös norjalaistyylistä yllättämistä-ja samaa luovuutta ja peli-iloa kuin leijonajoukkueella parhaimmillaan.
Joukkueen kuopuksista tulee usein joukkueen suosikkeja.Tässäkin joukkueessa kuopus on ehdottomasti toivotuin ketjukaveri, pakkipari ja pukukopin kantava voima.Tämäkin kuopus omistaa nopeat jalat ja pehmeät kädet... Täällä joukkueen kuopus säikäytti yleisönsä tekemällä oman ilmaveivinsä leijonakuopuksen tapaan perjantaina...tällä kertaa sirpaleet toivat onnea.
-hanna-
tiistai 10. toukokuuta 2011
huvikumpumeininkiä
Tämä viikko alkoi ketunpesässä yskäisissä ja kuumeisissa tunnelmissa. Pienimmät köhivät, aivastelevat, ovat kärttyisiä, kuumeisia ja nukkuvat huonosti. Pienin nenä valuu hurjasti ja sylihoito on ollut ainoa tepsivä lääke tuohon olotilaan. Mutta mikäs sen mukavampaa :) kun vain olisi joku tekemässä näitä kotihommia....meinaavat kaatua niskaan kun pari päivää mennyt tukkoisia ja kiukkuisia pirpanoita sylitellessä. Pienimmäinen on oppinut uuden sanankin: räkä!
Ompeluhommat ovat haaveissa...kirpputorilta löysin vanhat verhot-punaiset Finlaysonin "optinen omena"-kankaasta.... Hetken aikaa kamppailin kankaanostolakkoni kanssa tuolla kirppiksellä mutta onneksi järki voitti. :D
Valmiista ompeluksista on kuviakin laittamatta- tähän räkätautiseen päivään piristykseksi sopinee Huvikumpumeininki. Tykkään niin tästä Peppi-mallisesta essusta! Sukkiksien "lömpsyt" pääsevät oikeuksiinsa ja muutenkin kaava ja tässä myös kangas, sekä tietysti touhukas malli :) ovat ilo silmälle.
Kangas on vanha kappaverho kierrätyskeskuksen hyllystä-siinä oli muuten reunassa röyhelöt jotka vielä odottelevat loppusijoituspaikkaa...kantti on itsetehtyä ja ihan liian jäykkää. Kapeampikin kantti olisi voinut olla. Napit nappilaatikon uumenista.Tämä on helppo ja mukava malli tehdä, kaksi saumaa ja kanttaus.Tosin nuo olkapäiden kaarevat kanttaukset saivat aikaan ärsyyntynyttä tuhahtelua ompelukoneen ääressä. Siitä huolimatta näitä pitää kyllä tehdä isommillekin tyttösille. :) Kaava vanhasta ottobresta,koko 86 ja aika isohkoa kokoa.Menee 116-senttisiä vaatteita käyttävälle vähän rimpulalle isollesiskolle kivana liivinä.
Nämä kuvat on otettu ennen tätä räkätautia...Hirveän vaikeaa saada asiallisia kuvia vaatteesta tättähäärän päällä! Jos tästä sairastamisesta joku hyvä puoli pitää löytää niin ihan noin sukkelasti pikkupotilas ei jaksa nyt heilua. Vähän vähemmän tihutöitä näinä päivinä. :)
-hanna-
Ompeluhommat ovat haaveissa...kirpputorilta löysin vanhat verhot-punaiset Finlaysonin "optinen omena"-kankaasta.... Hetken aikaa kamppailin kankaanostolakkoni kanssa tuolla kirppiksellä mutta onneksi järki voitti. :D
Valmiista ompeluksista on kuviakin laittamatta- tähän räkätautiseen päivään piristykseksi sopinee Huvikumpumeininki. Tykkään niin tästä Peppi-mallisesta essusta! Sukkiksien "lömpsyt" pääsevät oikeuksiinsa ja muutenkin kaava ja tässä myös kangas, sekä tietysti touhukas malli :) ovat ilo silmälle.
Kangas on vanha kappaverho kierrätyskeskuksen hyllystä-siinä oli muuten reunassa röyhelöt jotka vielä odottelevat loppusijoituspaikkaa...kantti on itsetehtyä ja ihan liian jäykkää. Kapeampikin kantti olisi voinut olla. Napit nappilaatikon uumenista.Tämä on helppo ja mukava malli tehdä, kaksi saumaa ja kanttaus.Tosin nuo olkapäiden kaarevat kanttaukset saivat aikaan ärsyyntynyttä tuhahtelua ompelukoneen ääressä. Siitä huolimatta näitä pitää kyllä tehdä isommillekin tyttösille. :) Kaava vanhasta ottobresta,koko 86 ja aika isohkoa kokoa.Menee 116-senttisiä vaatteita käyttävälle vähän rimpulalle isollesiskolle kivana liivinä.
Nämä kuvat on otettu ennen tätä räkätautia...Hirveän vaikeaa saada asiallisia kuvia vaatteesta tättähäärän päällä! Jos tästä sairastamisesta joku hyvä puoli pitää löytää niin ihan noin sukkelasti pikkupotilas ei jaksa nyt heilua. Vähän vähemmän tihutöitä näinä päivinä. :)
-hanna-
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Äitienpäivänä 8.5.2011
Meillä äitienpäivän aamuun kuuluu
Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa.
- hiljaista supatusta
- touhukkaita askeleita
- astioiden kilahtelua
- keittiöstä kantautuvia hyviä tuoksuja
- mukanukkumista
- laulua
- iloisia kasvoja
- joitakin unisia kasvoja
- kortteja
- paketteja
- kukkia
- jännitystä
- juhlamekkoja
- kauniisti katettu aamupalapöytä
ja paljon, paljon muuta.Itsetehtyjen lahjojen ja korttien ihastelua,pienten silmien loistetta kun saa antaa oman paketin, paljon tunnetta,hellyyttä, rakkautta.Vähän vaivaantumistakin, äiti ei aina oikein tunne olevansa se josta korteissa kirjoitetaan...
Tänä äitienpäivänä tunteiden kirjossa on mukana suru ja kaipaus...niin iso ikävä.
Tähän äitienpäivään liittyy myös vahvasti ajatus siitä, että sain parhaimman lahjan jo perjantaina..esikoinen selvisi hurjasta ympäriajosta muutamalla mustelmalla, autosta ei enää saa ajettavaa. Niin kiitollinen mieli.Ajatuksiin ei oikein uskalla edes päästää sitä kaikkea mitä olisi voinut tapahtua..ja minkälaista elämä nyt olisi...
Äitienpäivänä tulee omassa mielessään pohdittua omaa äitinä olemistaan ja luonnollisesti kaikenlaista kasvatukseen ja kasvattamiseen liittyvää.Tässä yksi vastaantullut ajatus joka on niin totta. Niin toivoisin että osaisin äitinä ruokkia itsessäni ja lapsissani sitä oikeaa sutta.
Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa.
Hän sanoi: "Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta.
Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.
Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus ".
"Kumpi susi voittaa?", kysyi lapsi.
"Se, jota ruokit", vastasi vanhus.
Ihanaa, onnellista ja aurinkoista Äitienpäivää teille kaikille! :)
-hanna-
perjantai 6. toukokuuta 2011
paitapuseromekkonen
Kolmannelle neitokaiselle valmistui pari päivää taakespäin tämä tunikamittainen paita. Harmaa kangas nappilistoineen on peräisin vanhasta miesten paitapuserosta,hihan ruusukangas palalaarin kätköistä ja vihreä pallopuuvilla vähän isompien palasten laarista. :)
Pienet tilkut pohjattomasta tilkkuvarastosta...uskokaa tai älkää, se ON pohjaton....
Tämä on aika raikas ja reipas kokonaisuus, ihan niinkuin tyttönenkin. :)
Kumilankapoimutusta ja rullapäärmettä, siksaknauhaa ja röyhelöitä, kukkakoristeita ja kierrätysmateriaalia. :)
Pohjattomaan tilkkuvarastoon tuli kurkisteltua parina päivänä kun tein totaalisiivouksen ompeluhuoneessani.Kääk. Totesin että kankaanostolakko saa luvan jatkua! Mutta löytyi sieltä unohdettuja aarteita ja sillä tavoin uutta inspiraatiotakin. :)
----
Pikkutuholainen on tehnyt uusia aluevaltauksia. Aamulla ensi töikseen tyhjensi poltettavien roskien pussin kodinhoitohuoneen lattialle,jatkoi heittämällä pesuhuoneen altaan alta luutut vessanpönttöön ja kaatoi avonaisen sampoopullon pesuhuoneen pöydälle ja lattialle. Nämä kaksi jälkimmäistä tapahtuivat sillä aikaa kun äiti kyykki kodinhoitohuoneen lattialla keräillen ensimmäisen urakan aikaansaannoksia.
Tähän asti tyyppi ei ole hoksannut miten penkille ja sitä kautta pöydälle pääsee. Nyt on.Päivän saldoon on lisättävä noin kymmenen kaatunutta maito-tai vesimukia kun muu kansa ei vielä ole virittänyt antennejaan vastaamaan tuholaisen uusia taitoja.
Illansuussa kahvipöydässä alkoi tuntua jotenkin kornilta kun muki ja kakkupala piti laittaa toiselle puolelle pöytää kuin missä pikkutuholaisen kanssa istui...ja suorin käsin juoda juomisensa, tai oikeastaan jättää tee kuppiin, nostaa sivupöydälle ja pitää kiinni helikopterimaisesti liikehtivästä tättärästä joka sotki kakkupalasellaan itsensä lisäksi noin kahden neliön alan konttauspesukuntoon.
Toiset lapset tuossa kaameassa yhden vuoden ja kahden kuukauden iässä ovat vilkkaita ja touhukkaita,toiset vähän rauhallisempia ja harkitsevaisempia. Saatte arvata kumpaan laatuun tämä hyrränsukulainen kuuluu. Tässä lapsessa on selkeästi olemassa jokin on-off-toiminto: se joko nukkuu tai säätää sata lasissa. kytkintä ei tietääkseni ole...hoooooh.............
Aika hirmuinen energiapakkaus meillä täällä kyllä on.Ihana, aurinkoinen, temperamenttinen, hassu, näppärä, sukkela, niin rakas ja niin rasittava! Kaikki samassa paketissa. :)
Joku suuri ajattelija on sanonut että lapsi on parhaimmillaan kun nukkuu. Heillä on varmaan ollut myös tämmöinen ikiliikkujarokotuksen saanut ja tuholaistehosteella parannettu versio huushollisssaan. Yhdyn tuohon suuren ajattelijan ajatukseen ja menen nyt nuuhkimaan tuota pehmoista ja lämpöistä palleroista. :)
-hanna-
maanantai 2. toukokuuta 2011
kenkämäinen juttu
"Kukaan ei oikein tiedä, missä Hölmölä sijaitsee-mutta toisinaan se voi olla hyvinkin lähellä...."
Kuulin ;) eilen yhden hauskan jutun...Yksi naisihminen perheineen oli kylässä siskonsa luona. Kotiinlähtiessään tuo huolehtiva ja ah! niin järkevä äiti-ihminen keräili jälkikasvunsa tavaroita (hanskoja,ulkohousuja yms) sylin täyteen ,pisti kengät jalkaan ja hiippaili autolleen. Autossa tuo sama tomera perheenäiti komensi lapsukaiset ruotuun -olemaan tappelematta istumapaikoista-ja naksautteli turvavyöt paikoilleen, ja siirtyi etupenkille nauttimaan kotimatkasta.
Perhe ajeli kotiinpäin reilut parikymmentä kilometriä,ja perheenäiti alkoi ihmetellä että kukahan oli lainannut hänen kenkiään kun toisesta kengästä oli nauhat niin löysällä....nosteli koipensa ylemmäs aikomuksena kiristää nauhat sopiviksi ...ja kas kummaa! Jalassa olikin ihan vieras kenkä!!!!
Miten voivat ajatukset olla joskus ihan jossain ameriikan mantereella...:D
Kuten kuvasta huomaatte, dokumentointi on onnistunut ihan kotimaisemissa. Ja eivätkös olekin ihan samannäköisiä nuo kengät? toinen vain on kokoa 39 ja toinen 44.... toivottavasti J:lle löytyi jotkut kengät joilla pääsi omaan kotiinsa! Isomman kanssa katsokaas aina pärjää-pienempää on vaikea saada jalkaan edes nauhoja löysyttämällä.:)
Jos näette minut kumisaappaissa kylillä niin tiedättepä sitten mistä se johtuu. :)
-hanna-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)