perjantai 6. toukokuuta 2011

paitapuseromekkonen


Kolmannelle neitokaiselle valmistui pari päivää taakespäin tämä tunikamittainen paita. Harmaa kangas nappilistoineen on peräisin vanhasta miesten paitapuserosta,hihan ruusukangas palalaarin kätköistä ja vihreä pallopuuvilla vähän isompien palasten laarista. :)
Pienet tilkut pohjattomasta tilkkuvarastosta...uskokaa tai älkää, se ON pohjaton....

Tämä on aika raikas ja reipas kokonaisuus, ihan niinkuin tyttönenkin.  :)

Kumilankapoimutusta ja rullapäärmettä, siksaknauhaa ja röyhelöitä, kukkakoristeita ja kierrätysmateriaalia. :)

Pohjattomaan tilkkuvarastoon tuli kurkisteltua parina päivänä kun tein totaalisiivouksen ompeluhuoneessani.Kääk. Totesin että kankaanostolakko saa luvan jatkua! Mutta löytyi sieltä unohdettuja aarteita ja sillä tavoin uutta inspiraatiotakin.  :)

----

Pikkutuholainen on tehnyt uusia aluevaltauksia. Aamulla ensi töikseen tyhjensi poltettavien roskien pussin kodinhoitohuoneen lattialle,jatkoi heittämällä pesuhuoneen altaan alta luutut vessanpönttöön ja kaatoi avonaisen sampoopullon pesuhuoneen pöydälle ja lattialle. Nämä kaksi jälkimmäistä tapahtuivat sillä aikaa kun äiti kyykki kodinhoitohuoneen lattialla keräillen ensimmäisen urakan aikaansaannoksia.
Tähän asti tyyppi ei ole hoksannut miten penkille ja sitä kautta pöydälle pääsee. Nyt on.Päivän saldoon on lisättävä noin kymmenen kaatunutta maito-tai vesimukia kun muu kansa ei vielä ole virittänyt antennejaan vastaamaan tuholaisen uusia taitoja.
Illansuussa kahvipöydässä alkoi tuntua jotenkin kornilta kun muki ja kakkupala piti laittaa toiselle puolelle pöytää kuin missä pikkutuholaisen kanssa  istui...ja suorin käsin juoda juomisensa, tai oikeastaan jättää tee kuppiin, nostaa sivupöydälle  ja pitää kiinni helikopterimaisesti liikehtivästä tättärästä joka sotki kakkupalasellaan itsensä lisäksi noin kahden neliön alan konttauspesukuntoon.

Toiset lapset tuossa kaameassa yhden vuoden ja kahden kuukauden iässä ovat vilkkaita ja touhukkaita,toiset vähän rauhallisempia ja harkitsevaisempia. Saatte arvata kumpaan laatuun tämä hyrränsukulainen kuuluu. Tässä lapsessa on selkeästi olemassa jokin on-off-toiminto: se joko nukkuu tai säätää sata lasissa. kytkintä ei tietääkseni ole...hoooooh.............

Aika hirmuinen energiapakkaus meillä täällä kyllä on.Ihana, aurinkoinen, temperamenttinen, hassu, näppärä, sukkela, niin rakas ja niin rasittava! Kaikki samassa paketissa. :)



Joku suuri ajattelija on sanonut että lapsi on parhaimmillaan kun nukkuu. Heillä on varmaan ollut myös tämmöinen ikiliikkujarokotuksen saanut ja tuholaistehosteella parannettu versio  huushollisssaan. Yhdyn tuohon suuren ajattelijan ajatukseen ja menen nyt nuuhkimaan tuota pehmoista ja lämpöistä palleroista. :)

-hanna-

7 kommenttia:

  1. Toimelias pikkuinen siella, niin tutulta kuuluu vaikka meidan poika kuuluu siihen vahan rauhallisempaan joukkoon, siis viela talla hetkella, huomisesta kun ei tieda. Kivoja juttuja sinulla taalla, tulen takaisin uudelleenkin.

    VastaaPoista
  2. On joo toimelias ja niin näppärä... :-) Meillä viety tuhkatkin pesästä. Rullapäärme sopii tuohon mekkoon hyvin, herttaista. Saitkos s-postie?

    VastaaPoista
  3. Soili: Kiitos vierailusta :) ja tervetuloa uudelleen :) on kyllä tosi,että rauhallinenkin pikkuihminen saattaa muuttua hetkessä melkoiseksi höyrymoottoriksi!Mutta on ne ihania :) vaikka kuinka hääräisivät! :)

    Pirta: sain postisi :) kiireessä helikopteri kainalossa luin ja en silloin heti selvinnyt vastailemaan :) perästä kuuluu! meilläkin on muuten tuhkat viety pesästä :D useampaankin kertaan :D
    tykkään kans tuosta rullapäärmeestä! jostain syystä tuo vihreä pallokangas hapsuuntui reunasta päärmettä ommellessa. siinä saattaa olla jotain muuta "kuitua" seassa kun on vähän semmoista kiiltävää.yleensä saa rullapäärmeellä tehtyä niin sievän ja tasaisen reunan, tuo vähän häiritsee kun se hapsottaa...

    VastaaPoista
  4. Olipas ihana kokonaisuus, siis tyttönen ja paita. Olet jaksanut näpertää, mutta tulos on loistava.

    Pikkuinen häärääjä saa äidin liikkeelle, eikä tule tekemisen puutetta:)

    VastaaPoista
  5. katja: kiitos :) eipä ole tosiaankaan niitä vapaa-ajan onkkelmia...sen verran on hääräysgeenejä kaverilla! mistä lie periytyneet? :)

    VastaaPoista
  6. Niin,miten se menikään?:)Olemme onnellisia kun lapsi oppii ensimmäisen sanan,mutta jonkun ajan kuluttua jo toivomme,että olisi edes hetken aikaa hiljaa!:)
    meidän reilu 2v.lla vieläki kummallinen tapa purkaa kaappeja!Mutta tavaroiden esille ottamisessa on joku ajatus,kun kaikki on kauniisti rivissä:)
    tsemppiä pikku termiitin perässä juoksemiseen...

    VastaaPoista
  7. Suvi, meilläkin on touhukas neiti 2,3v ja tuntuu ett aina ei taho pysyäperässä! Kaapit tyhjenee mega vauhtia ja mikään ei ole niin kuin ennen!
    Ihana paita ja neiti!

    VastaaPoista