sunnuntai 23. joulukuuta 2012

torstai 20. joulukuuta 2012

eikä tässä vielä kaikki!

Kootut selitykset:
 Osa1.
Kun ei muita sen suurempia joulukiireitäkään ollut ja aikaakin ihan kulutettavaksi ja kun vain oli niin semmoinen fillis. Kaksi ensimmäistä ei ehkä niin todellisia...mutta kolmas piti kyllä niin paikkansa.  Että siis oli pakko saada valmiiksi kässäkerhon työ. Niinpä päätin laskea verenpainetta ja istahtaa ompelukoneelle joka on uskollisesti odottanut vapaaompelusäädöissänsä...ja niinpä se sitten valmistui.

Työn nimi/tehtävänanto  oli parhaat puoleni.
Osa 2.
Ihan vähän vain haasteellista oli löytää itsestään parhaita puolia noin monikossa. Ja ihan vähän vain haasteellisempaa ne kaivellut puolet siirtää kankaalle..ja kovin yksitoikkoiseksi se olisi käynyt jos ei ihan vähän olisi lisäillyt omiaan ja toteuttanut työn siinä  " nämä parhaat puolet haluaisin että minussa olisi" -hengessä.
Että vähän vaan on semmoinen haavepainotteinen.

Osa 3.
Kotikriitikkojen mielestä kovin on vaikeasti tulkittavia nuo puolet. Enpä taida tohtia alkaa tässäkään avaamaan sen kummemmin noita värkkäyksiä..voisi vaatia vielä neljännen ja viidennenkin selitysosan tähän koottujen selitysten sarjaan.

Mukavaa oli tehdä. Sanoisinko terapeuttista. Suosittelen.








Tarvikkeet:
  - aarrelaatikon sisälmystä: päiväkirjan lukko ja avaimet, vanhan kehyksen puolikas, verkon koho,     joulukellon  klovnihahmo, lankamatkapakkaus, pari nappia (huom. erityisesti pöllönappi), linturintaneula,
  -puuvillakangasta pohjaksi,
  -ompelulankaa,
 - ruostevärjättyä puuvillaa reunoiksi,
 - kahvissa värjättyjä pitsejä,
 - yksi kahvissa uitettu pitsikauluksen puolikas,
 -ikkunaleimat,
 - kuvansiirtojuttuja,
 -kanttinauhaa
 -muumikirjan irtirepeytynyt sivu

että mitään älkäätten heittäkö pois...ja säästäkäätten täten kaikki mahdollinen sälä.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Yleiskoneellista

Terveisiä täältä taksitolpan, motellin ja huoltofirman pääkonttorista! Kiireistä aikaa se on tämä joulunalus meillä yrittäjillä-pääkonttorin väki alkaa olla kovasti joululoman tarpeessa.

 Pyykkikone otti jo joululoman.
Raukka ehti tosin huilata vain pari päivää kun ensihoitotasoinen yksikkö elvytti sen taas uuteen elämään...onneksi! On se vaan eri peli, kymmenettä vuotta se on pakertanut ilman lomia ja ruokatunteja, kyllä ovat kiven alla semmoiset työntekijät nykypäivänä, kyllä ei löydy uusilta pyykkäreiltä samaa sisua. Vähän sillä tuntuu olevan tuota pumppuvikaa..mutta eipä se silti kumma,niinhän tuota meinaa olla muillakin tässä talossa. Sydämestä ottaa tuon tuostakin.

Viimeksi otti sydämestä oikein tosissaan tuossa lauantaina. Oikein teki ylimääräisiä tykytyksiä kun oli niin ihanaiset juhlat. Ja juhlittavat. Monenmoista ajatusta siinä päivän aikana: ajan kulumisesta, lasten kasvusta, ystävyydestä ja omasta elämästä. Ja tulevaisuudesta.  Tykyttää se silloin vähän enemmän kun miettii semmoisia, ja saahan se jossain tuntuakin. Elämä on rikasta,kaikkinensa. (Niin rikasta, ettei meinaa välillä sekaan mahtua! Olo kuin Roope Ankalla!)
Ja näyttää siltä, että rikastuminen on jatkuvaa. Nytkin saimme melkein omaksi ihanan tyttölapsen (on se oikeasti jo ihan aikuinen :) ) tähän oman joukkomme jatkoksi.

Joululoman on ottanut tässä jo etukäteen yksi epämääräinen yleiskone. Se, joka joskus luuli olleensa hyvinkin korvaamaton  tässä monialapuljussa on reistaillut pumppuvikansa kanssa jo tovin... Vaan hyvin on firman rattaat pyörineet vaikka yleiskone on pääosin huokaillut sohvan kulmalla ja huonosti nukuttujen öiden korvaukseksi torkkunut päiväsaikaan luvattoman usein. Entisen yleiskoneen kierrokset tuppaavat nousta nimittäin kohtuuttoman korkeiksi... huilitaukoa on koitettu pitää vähän kaikesta mahdollisesta-ja on se auttanut(kin).

Onneksi tässä pääkonttorissa on näitä yleiskoneita useampia. Yksi kuorii perunoita, toinen kantaa puita, kolmas lajittelee pyykkiä, elvytetty malli jaksaa taas pestä ja pyörittää, neljäs (vai onko se jo viides?) kuivaa ja joku malli jopa ehtii niitä kaappeihin asti kuljettaa, niitä pyykkejä. Yksi imuroi, toinen ei, mutta pienellä painostuksella se eikin tekee jonkun homman, esimerkiksi siivoaa vessan. Joku malli käynnistyy lumitöihin, jollekin kanikopin siivous on spesiaaliosaamista, ja yksi toimii kaikenlaisena tekniikka-asiantuntijana tietokoneiden ja tulostimien,puhelimien  pelivalikomien ja liitetiedostojen salaisessa maailmassa.Yksi malli on sitten se, joka repii, silppuaa, ja levittää kaiken irtoavan sälän. Itse asiassa sitä mallia löytyy kaksi- toisella on kaksi jalkaa ja toisella neljä.

Jokunen yleiskone keskittyy sitten enemmän ja vähemmän työllistämään taksiosastoa, motellia ja pyykki-ja ravitsemuslinjastoa. Onhan se hyvä, että säilyy tasapaino. Toimiakseen ja pyöriäkseen kun firmat tarvitsevat sekä työntekijöitä että työn tilaajia-ja tässä ne molemmat osapuolet löytyvät ihan samasta talosta. Mitä sitä suotta markkinoita laajentamaan!

 Joistakin yleiskoneista ei vaan millään saa tehoja irti  oikeissa paikoissa. Eikä ihmisten aikoihin. Aamuyön tunnit ovat joskus aktiivisimpia, ja perustuntipalkalla ilman ilta- tai yölisiä (tai viikonloppu-) eivät mokomat käynnisty ollenkaaan. Joku aikakytkimen rele varmaan oikuttelee. Siinä riittää vielä huoltomiehille ja asentajille säätämistä...jotenkin tuntuu että ainoastaan teleoperaattorit saavat ko. koneista irti sen oikean hyötysuhteen.

Näin palvelualalla  se on täyttä  aikaa tämä joulunalus. Palvelumieltä ja asiakaspalveluasennetta sinne kaikkiin vastaaviin firmoihin! Ihan joka koneelle. :)

Kihlajaistunnelmia.








maanantai 10. joulukuuta 2012

kokeilu...

pitkillä piuhoilla ja olemattomalla nörttitekniikkaosaamisella varustettuna kokeilin saada käyttööni lisää kuvatallennustilaa ...tämä on kokeilu. Ja jos se onnistuu taputan itseäni olkapäälle ja keitän kahvit!

nyt kuvia----





kaistanvaihtoja

Joooooo.
Ja jooooooooooooooo.

Elämä on semmoista että ajaa ikäänkuin viereistä kaistaa  ja tajuaa että oma elämä menee ohi  perävalot vilkkuen.

Kaikenlaista ja kaikenkarvaista menoa, touhua, viemistä, tuomista ja käymistä,suunnitelmaa ja toteutumaa, toteutumatta jäänyttä ja muuten vaan mahdottomuuksia. Kiirettä ja vähemmän kiirettä-välillä ihan pysähtynyttäkin. Näpertelyä ja suuria linjoja, yksityiskohtia ja kokonaisuuksia.

Monenlaista. Samanlaista ja erilaista,ainutlaatuista.

Meidän elämää. (Välillä tosin voisin ajaa elämäni kanssa ihan samaakin kaistaa.)

-----

Yhtenä iltana joulukorttileimailua, hullunhauskaa seuraa ja tekemisen iloa. Ja tuotosta!

       (tässä pitäisi olla kuva)

Ja niinhän siinä vaan taas on käynyt, että kuvatila on vaihteeksi täynnä ja näitä ihmeellisiä ja laadukkaita, uniikkeja ja silmiähiveleviä tuotoksia ette nyt päässeetkään huokailemaan. Tämä hommahan on ollut jo aikamoisen kauan kuopan reunalla sen suhteen että kuvatila on piiputtanutja piiputtanut ja sille on annettu vain  kevyttä tekohengitystä. Nyt se poloinen aivan tikahtuu  ja tällä nörtillä ei ole ollut A. aikaa, B. osaamista  ja C. voimavaroja perehtyä moiseen salatieteeseen kuin lisätilan hankkimiseen, vanhojen kuvien poistamiseen tai niiden pienentämiseen.
Jotenkin siinä näköjään käy nyt sillä tavalla että blogilla on vähän sama tilanne kuin tällä näpyttelijällä.. että kapasiteetti loppuu. nih.

Jospa tässä jonakin päivänä paremmalla (vuorokauden)ajalla. Iliman kuvia en ala millekkään. Ja enkä kyllä ala iliman blogiakaan.

      (kuva)

      (kuva)

Kävin päivällä huokailemassa Annanpäivillä. Huoh. Kaikkea kaunista ja uskomatonta käsintehtyä.  Huokaus.


sunnuntai 2. joulukuuta 2012