torstai 25. lokakuuta 2012

ensilumen aikaan

Potero se vaan syveneepi.
Pot pot jne.

Mutta se siitä.
Yhtenä päivänä pääsin sieltä (poterosta) sen verran ylös että istahdin ompelukoneelle ja kasasin kauan suunnittelemani ja aikaa sitten leikkaamani tilkut tunikakankaaksi...ja innostuin siitä niin että samantien ompelin kaksi pirteää mekkosta!

Inspiraation ja innoituksen lähteenä toimi Marimekon Hermanni-tunika..jos kuukkeloitte niin löytyy. (nämä poteroaivot eivät nyt jaksa linkkejä laitella.)

Näiden kangas siis kasattu vuosia marinoituneista Marimekon ysmysäkkien trikoopaloista, niistä jotka ovat epämääräisen muotoisia, A4:sta pienempiä tai sitten pitkiä kapeita soiroja. Palat leikkasin langansuunnasta välittämättä, siten että raidat ovat välillä pystyyn ja välillä vaakaan. Suurin osa paloista oli kokoa (noin) 10x15 cm, ja joihinkin oli jotenkin lipsahdellut liian vähän senttejä ja joihinkin vähän liikaa joten paikkapaloja leikkelin sitten tarvittavan levyisiä ja mittaisia. :) Paloja sitten vain saumurilla pötköiksi, ja pötköt sitten kankaaksi. Tarkoituksella sijoitin saumat vähän eri kohdille ja niillä paikkapaloilla sitten jatketta että kankaasta tuli suunnilleen neliskanttinen. Oikeastaan juuri noista paikkapaloista tuli parhaita kohtia koko mekkokankaassa..vähän vaihtelua, rytmittää mukavasti kangasta. Kahteen mekkoseen (koot 98 ja 110) meni yhteensä 80-90 palasta, muistelisin että paloja oli kankaassa 9 palan rivejä 8 kappaletta.

Huh, miten sekava selostus tuo ylläoleva. :D
Kaavana toimi reilunmallinen T-paita, siitä vähän kainalokohdan leveyttä , helman pituutta,   helmaa levensin ja hihankin leikkasin ihan samaan kaavaan...onko se sitten kimonohiha, jotain sinnepäin ainakin.

Pääntiellä resorikaitale. Kaitaleen väri oli ongelmallinen-resorivalikoimani käsitti pinkin, mustan, tummansinisen, kaksi eri keltaista, valkoisen, ruskean ja tuon turkoosin. Ja silloin kun mekon valmistuminen on enää resorista kiinni ei jaksa millään odottaa seuraavaa mahdollista kangaskauppareissua ja soppelia resoria. Vaikka en kyllä tiedä minkä muun olisin laittanut...ihan mukavalta ja raikkaalta näyttää tuo turkoosikin. Ja niin olen mielissäni näistä mekkosista...ensiksikin oli niin mukava saada jotain ommeltua, ja kun ne vielä kohtuullisesti onnistuivat, ja vielä tyttösetkin tykkäävät.

Yksi mukava puoli näissä vielä että vähän väljentyi kangashyllykin, trikootilkkujen kohdalta. :)

Ensilumen riemu on sukupolvesta toiseen yhtä iso. Lumiukkokin ilmestyi portaanpieleen ja hiekkalaatikon reunat täyttyivät valkoisista kakuista.







perjantai 19. lokakuuta 2012

potemisen problematiikka

Olen potenut. Pot pot. Niitä perusjuttuja, jokapäiväisiä syyllisyyksiä, riittämättömyyksiä ja huonoja omiatuntoja  mitä tähän vanhemmuuspestiin liittyy. Tekemättä jäämisiä ja sanomattakin -, joitakin sanottuja  ei niin tarpeellisia.  Niiden potemisesta saisi pitkänpitkän luettelon syy- ja seuraussuhteista, aiheuttajista, tunnelmista ja  konsteista niistä selviytymiseen...mutta ei nyt jaksa niitä.


Tähän aikaan vuodesta kai kuuluu potea flunssaa, jos jotain on poteakseen. Siltä ollaan vältytty, koko komppania.

Perusjuttujen lisäksi olen potenut siis ärsyttävää päänsärkyä. Vihlovaa, kiristävää, puristavaa ja kaikkea, mitä siitä nyt keksisikään sanoa. Välillä koko nuppi on kosketusarka...eikä sitä passaa heilutella edes pontevan kieltämisen merkiksikään. Potemisen kohteeseen liittyy oheisoireilua kuten valoarkuutta ja silmäkipua, kirkkaita pilkkuja silmänurkissa sekä jonkunverran pytynkaulailua (yök) ja yleistä vetämättömyyttä ja huonosti nukuttuja öitä. Tätä on kestänyt nyt noin viikon. Perinteisellä särkylääkevalikoimalla voisi heittää vesilintua.

Potemisen perusongelma on se että äitihän ei voi olla sairaana,

Alkaa olla hermo tiukalla. Alustavaa diagnoosia hain lääkäristä...migreeniä kauppasivat. Nyt sitten hakusalla sopiva lääkecocktail. Jospa se tästä, elämä valostuisi ja särky häviäisi.

pot pot.  Terveisiä poterosta.




keskiviikko 10. lokakuuta 2012

ryynipuuroa

Puolukkamehu on hyvää. Kirpakkaa, hapanta mutta raikasta ja virkistävää. Sen tuoksu on suloinen sekoitus syksyä ja aurinkoa, ulkoilmaa ja lapsuutta. Puolukkamehu on ihana pohja kiisseleille-mansikoita ja mustikoita sekaan niin jopas maistuu.

Mies on keitellyt tänään puuhellallla puolukkamehua. Kaivelin kuiva-ainekaappia mannaryynien toivossa jotta olisimme saaneet  vispipuuroa, mutta eipä löytynyt. 

Mannaryynejä. Kauraryynejä ja riisiryynejä. Saattaapa olla olemassa muitakin ryynejä...tänään tuntuu että ainakin murheen(k)ryynejä.

Murheenkryynit ovat pieniä, kovia ja vaativat julmetun pitkän kypsennysajan. Murheenkryynit voivat löytyä aivan muualta kuin kuiva-ainekaapista, todennäköisimmin astut murheenkryynien päälle eteisessä, pesuhuoneessa ja kaikkialla siellä missä ihmiset kulkevat ja levittelevät tavaroitaan huolimattomasti. Näillä seikoilla on jokin tieteelle tuntematon selittämätön yhteys.

Murheenkryyni voi olla pursuava ja kolmen neliön alalle levinnyt hanska-, pipo-,ja kaulaliinahässäkkä.  Murheenkryyniä muistuttava ilmiö on myös kuisti jota ei näin syksyiseen ja sateiseen aikaan ole imuroitu päiväkausiin, tai tyhjyyttään huutava takkikoukkunaulakko...ja takit siinä vieressä, lattialla. Murheellisten kryynien  luvatussa maassa pesuhuoneen pöytä on tahmassa kiireellisten aamusuihkujen jäljiltä kun sampoopullon korkki vaan on niin vaikea laittaa kiinni.

Joskus kryynit ovat henkisluonteisia, aamuväsymystä ja unettomuutta, murrosikää ja tahtojen taistelua. 

Kryyneiksi voidaan laskea kai myös omenanraadot, banaanikärpästen maihinnousu, tyhjät vessapaperihylsyt,jatkuva jono tietokoneelle(yksi ISO kryyni on tietokoneaika) , tyhjää täynnä oleva  pompulapurkki, kateissa olevat 10 hiusharjaa ja siellä täällä majailevat epämääräiset vaatekappaleet joiden puhtausastekin on hyvin epämääräinen.

Eiköhän näillä jo yhden puuron keitä.




lauantai 6. lokakuuta 2012

lämmittävää





Ajan kuluminen on jännä käsite. Toisinaan päivä kuluu hitaasti, joskus monta päivää vilahtaa ohi niin ettei ehdi kissaa sanoa.
Semmoisiakin ajanjaksoja on olemassa jolloin ei oikein osaa sanoa olisiko hyvä että päivät kuluisivat sukkelaan, vai olisiko kuitenkin parempi jos hiukkasen aika hidastuisi....viime päivät ovat olleet oululaisittain haipakkaa.. Välillä on pitänyt vetää henkeä oikein tosissaan että pysyy kyydissä.  

Miten onkaan näihin syyssadepäiviin sattuneetkaan nämä kiireiset päivät. Sateiset illat ja harmaat päivät kun olisivat aivan omiaan kynttilöille, tunnelmoinnille, kuumalle teelle ja olemiselle. Olemiselle on nykyään aivan liian vähän aikaa.

Tänään pisteltiin pintoja.  Syksyn aikana tehtävä työ alkoi hahmottua mielissä ja vähän jo konkreettisestikin...vaikeaa oli päästä alkuun, miettiä tehtävänantoa ja varsinkin päättää miten ja millä aloittaa. Tehtävänä siis "parhaat puoleni". Ideoita otetaan vastaan. :)

Päivän ihanin ja lämmittävin anti  löytyi näistä. Kiitos Helvi! Pienet jalat omistajineen olivat niin iloisia uusista lämpöisistä villasukista. :)




Viime sunnuntaina meille muutti Aikku. Pehmoinen, valloittava, terävillä hampailla varustettu karvakorva. Uusia kotitöitä on ilmaantunut, lätäköitä joutuu kuivaamaan, joskus jopa kakkakikkareita kuopimaan eteisen matosta ja valkoista koiraa joutuu pesemäänkin melkein joka ulkoilureissun jälkeen. Toistaiseksi  näille kotitöille on löytynyt tekijöitä ilman uhkavaatimuksia. :)
Nappisilmä on niin hellyydenkipeä ja nauttii näistä lukumäärältään varsin monista rapsuttajista  ylenpalttisesti. Ei muuta kun rotua arvailemaan, siellä näyttöjen takana! :)