lämmittävää

Ajan kuluminen on jännä käsite. Toisinaan päivä kuluu hitaasti, joskus monta päivää vilahtaa ohi niin ettei ehdi kissaa sanoa.
Semmoisiakin ajanjaksoja on olemassa jolloin ei oikein osaa sanoa olisiko hyvä että päivät kuluisivat sukkelaan, vai olisiko kuitenkin parempi jos hiukkasen aika hidastuisi....viime päivät ovat olleet oululaisittain haipakkaa.. Välillä on pitänyt vetää henkeä oikein tosissaan että pysyy kyydissä.  

Miten onkaan näihin syyssadepäiviin sattuneetkaan nämä kiireiset päivät. Sateiset illat ja harmaat päivät kun olisivat aivan omiaan kynttilöille, tunnelmoinnille, kuumalle teelle ja olemiselle. Olemiselle on nykyään aivan liian vähän aikaa.

Tänään pisteltiin pintoja.  Syksyn aikana tehtävä työ alkoi hahmottua mielissä ja vähän jo konkreettisestikin...vaikeaa oli päästä alkuun, miettiä tehtävänantoa ja varsinkin päättää miten ja millä aloittaa. Tehtävänä siis "parhaat puoleni". Ideoita otetaan vastaan. :)

Päivän ihanin ja lämmittävin anti  löytyi näistä. Kiitos Helvi! Pienet jalat omistajineen olivat niin iloisia uusista lämpöisistä villasukista. :)

Viime sunnuntaina meille muutti Aikku. Pehmoinen, valloittava, terävillä hampailla varustettu karvakorva. Uusia kotitöitä on ilmaantunut, lätäköitä joutuu kuivaamaan, joskus jopa kakkakikkareita kuopimaan eteisen matosta ja valkoista koiraa joutuu pesemäänkin melkein joka ulkoilureissun jälkeen. Toistaiseksi  näille kotitöille on löytynyt tekijöitä ilman uhkavaatimuksia. :)
Nappisilmä on niin hellyydenkipeä ja nauttii näistä lukumäärältään varsin monista rapsuttajista  ylenpalttisesti. Ei muuta kun rotua arvailemaan, siellä näyttöjen takana! :)