ensilumen aikaan

Potero se vaan syveneepi.
Pot pot jne.

Mutta se siitä.
Yhtenä päivänä pääsin sieltä (poterosta) sen verran ylös että istahdin ompelukoneelle ja kasasin kauan suunnittelemani ja aikaa sitten leikkaamani tilkut tunikakankaaksi...ja innostuin siitä niin että samantien ompelin kaksi pirteää mekkosta!

Inspiraation ja innoituksen lähteenä toimi Marimekon Hermanni-tunika..jos kuukkeloitte niin löytyy. (nämä poteroaivot eivät nyt jaksa linkkejä laitella.)

Näiden kangas siis kasattu vuosia marinoituneista Marimekon ysmysäkkien trikoopaloista, niistä jotka ovat epämääräisen muotoisia, A4:sta pienempiä tai sitten pitkiä kapeita soiroja. Palat leikkasin langansuunnasta välittämättä, siten että raidat ovat välillä pystyyn ja välillä vaakaan. Suurin osa paloista oli kokoa (noin) 10x15 cm, ja joihinkin oli jotenkin lipsahdellut liian vähän senttejä ja joihinkin vähän liikaa joten paikkapaloja leikkelin sitten tarvittavan levyisiä ja mittaisia. :) Paloja sitten vain saumurilla pötköiksi, ja pötköt sitten kankaaksi. Tarkoituksella sijoitin saumat vähän eri kohdille ja niillä paikkapaloilla sitten jatketta että kankaasta tuli suunnilleen neliskanttinen. Oikeastaan juuri noista paikkapaloista tuli parhaita kohtia koko mekkokankaassa..vähän vaihtelua, rytmittää mukavasti kangasta. Kahteen mekkoseen (koot 98 ja 110) meni yhteensä 80-90 palasta, muistelisin että paloja oli kankaassa 9 palan rivejä 8 kappaletta.

Huh, miten sekava selostus tuo ylläoleva. :D
Kaavana toimi reilunmallinen T-paita, siitä vähän kainalokohdan leveyttä , helman pituutta,   helmaa levensin ja hihankin leikkasin ihan samaan kaavaan...onko se sitten kimonohiha, jotain sinnepäin ainakin.

Pääntiellä resorikaitale. Kaitaleen väri oli ongelmallinen-resorivalikoimani käsitti pinkin, mustan, tummansinisen, kaksi eri keltaista, valkoisen, ruskean ja tuon turkoosin. Ja silloin kun mekon valmistuminen on enää resorista kiinni ei jaksa millään odottaa seuraavaa mahdollista kangaskauppareissua ja soppelia resoria. Vaikka en kyllä tiedä minkä muun olisin laittanut...ihan mukavalta ja raikkaalta näyttää tuo turkoosikin. Ja niin olen mielissäni näistä mekkosista...ensiksikin oli niin mukava saada jotain ommeltua, ja kun ne vielä kohtuullisesti onnistuivat, ja vielä tyttösetkin tykkäävät.

Yksi mukava puoli näissä vielä että vähän väljentyi kangashyllykin, trikootilkkujen kohdalta. :)

Ensilumen riemu on sukupolvesta toiseen yhtä iso. Lumiukkokin ilmestyi portaanpieleen ja hiekkalaatikon reunat täyttyivät valkoisista kakuista.