potemisen problematiikka

Olen potenut. Pot pot. Niitä perusjuttuja, jokapäiväisiä syyllisyyksiä, riittämättömyyksiä ja huonoja omiatuntoja  mitä tähän vanhemmuuspestiin liittyy. Tekemättä jäämisiä ja sanomattakin -, joitakin sanottuja  ei niin tarpeellisia.  Niiden potemisesta saisi pitkänpitkän luettelon syy- ja seuraussuhteista, aiheuttajista, tunnelmista ja  konsteista niistä selviytymiseen...mutta ei nyt jaksa niitä.


Tähän aikaan vuodesta kai kuuluu potea flunssaa, jos jotain on poteakseen. Siltä ollaan vältytty, koko komppania.

Perusjuttujen lisäksi olen potenut siis ärsyttävää päänsärkyä. Vihlovaa, kiristävää, puristavaa ja kaikkea, mitä siitä nyt keksisikään sanoa. Välillä koko nuppi on kosketusarka...eikä sitä passaa heilutella edes pontevan kieltämisen merkiksikään. Potemisen kohteeseen liittyy oheisoireilua kuten valoarkuutta ja silmäkipua, kirkkaita pilkkuja silmänurkissa sekä jonkunverran pytynkaulailua (yök) ja yleistä vetämättömyyttä ja huonosti nukuttuja öitä. Tätä on kestänyt nyt noin viikon. Perinteisellä särkylääkevalikoimalla voisi heittää vesilintua.

Potemisen perusongelma on se että äitihän ei voi olla sairaana,

Alkaa olla hermo tiukalla. Alustavaa diagnoosia hain lääkäristä...migreeniä kauppasivat. Nyt sitten hakusalla sopiva lääkecocktail. Jospa se tästä, elämä valostuisi ja särky häviäisi.

pot pot.  Terveisiä poterosta.