turhuusompelus (ja toinen tosi tarpeellinen)

Niin, turhuutta mutta ah niin mukavaa. Kässäkerhon yksi kevään aikana tehty kirjomus, tutustumista häviävään materiaaliin , sen käyttöön vapaaompelussa/konekirjonnassa ja sen MUOTOILUUN. Ihan disainia, uskokaa pois. :)

Opettajamme oli jostain kaivellut ällisteltäväksemme  kuvia tällä tekniikalla tehdyistä kulhoista, ja mehän sitten innostuimme...tai jotkut olivat innostuneet niin että sillä kurssikerralla kun näitä piti alkaa opettelemaan ja tekemään, oli heillä jo useampia tehtyjä kuppeja....vaikka niin taitaa käydä lähes jokaisella kurssikerralla...että seuraavan kerran aikomukset on jo toteutettu kun inspiraatio on iskenyt ja siitähän ei muuten saa rauhaa.

Mutta niitä kuppeja. Häviävä materiaali on kuitumaista, ohuehkon paperin kaltaista "kangasta" joka liukenee veteen. Sille voi kirjoa kukkia, perhosia, enkeleitä...erilaisia hahmoja ja oikeastaan en keksi mitä sille ei olisi tuollakaan kurssilla tehty. Mutta ennen en ollut törmännyt näihin kuppeihin...

Omani tein seuraavasti:
hahmottelin lyijykynällä kaksinkertaiselle häviävälle kankaalle ympyrän, lautasta apuna käyttäen,(halkaisija noin 20 cm) ja aloin hurruuttamaan ympyröitä. Koneessa siis vapaaompeluasetukset, syöttäjät alaslaskettuina ja parsintajalka paikoillaan. Tein tosin ensin kulholle pohjan jonka teko ei mennyt aivan niinkuin strömsössä mutta ehkä JOS joskus teen toisen niin piirränpä siihenkin sitten ympyrän ettei tule soikio. Ja että pitäisi muistaa laittaa kiinnittäviä ompeleita..mutta sitten tein mielipuuhaani, ympyröitä vapaasti kirjoen. (ehkä se kertoo jotain minusta että tykkään tehdä kaikkea pyöreää..koukerot ja pyörylät ovat vain niin terapeuttisia. )

Hurruuttelin erikokoisia ympyröitä sen piirtämäni ympyrän täyteen siten että ne tarttuvat toisiinsa. Piirretyn ympyrän reunaan tein puoliympyröitä. Siitä tuli kulhon ulkoreuna. Vähän epäilevänä vein ompelukseni sitten vesihanan alle, kastelin se haalealla vedellä ja laitoin sen liukkaan ja limaisentuntuisen lötkylän kelmulla päällystetyn jälkiruokakulhon päälle kuivumaan..vähän asettelin enimpiä kurttuja suoriksi ja painelin reunoja tiivimmiin sitä soppakulhoa vasten.Soppakulho kelmuineen siis ylösalaisin.

Aamulla se oli kuiva. Ja tsadaa! Siitä tuli sievä pieni pitsikulho! Lankapitsiympyröitä. Oikeinkin hyvä vaikkapa höyhenien säilytykseen! Ajatelkaa että olen näinkin vanhaksi ehtinyt ennenkuin sain juuri oikeanlaisen kulhon höyhenien esilläpitämiseen!

Mielenkiintoinen kokeilu kyllä oli. Mutta olisittepa nähneet niiden naisten kupit ja kulhot! Astiastot. Kulhoissa kukkivat ruusut ja metsätähdet...mustikat hehkuivat sinisinä ja jotkut oli kirjottu noin kahdellakymmenellä erilaisella  vihreän sävyisellä langalla  mielettömiksi ruohokulhoiksi. Joka kokoa. (saatattepa nähdäkin nuo kulhot...kesällä...mutta siitä myöhemmin lisää.)

Ja sitten harsovärjäyksiä. Reaktiiviväreillä keltaista ja harmaata, pari pitsiliinaa samoihin liemiin lillumaan ja tulipas oikeastaan aika ihanat. Pitsiliinaharsot pääsevät paraatipaikalle suojaamaan pienen unia  ja pitsiliinattomat muuten vain täyttämään tehtäväänsä...mikäs se nyt harson tehtävä sitten onkaan. :)

PS. tämä yökyöpelipostaus vähän niinkuin tilattuna  sille yhdelle toiselle yökyöpelille, ole hyvä. :)