kolme vapaapäivää

Sitä kuvittelee, että kolme vapaapäivää on melkein kuin olisi lomalla. Kuvittelee ehtivänsä sitä, tätä ja tuota.Varsinkin tuota. Ensimmäisen vapaapäivän riemussa ehtikin vaikka mitä, ihan melkein itsestään (lapsityövoimalla) siivoutui muutama kaamea kaappi, pyykki asettui normaalille tasolle (korkea taso ) ja leipurikin heräsi henkiin piirakoiden ja sämpylöiden kera.Oikein olin tyytyväinen itseeni ja joukkoihini. Toisena vapaapäivänä iski lama. Se alkoi oikeastaan jo yön tunteina...kun se uni ei vaan tullut. 

Unettomuus on ärsyttävä asia. Pienessäkin mittakaavassa.

Minäpä kysyn teiltä nyt yhden jännän jutun: minkälainen mielestäsi on huoli? Siis nyt en tarkoita että rahahuoli tai aviokriisi tjms, vaan siis ihan että minkämuotoinen se on, mistä se on muodostunut ja minkävärinen se huoli oikein on. Huolen visualisointia siis. 

Minäpäs kerron minkälainen minun huoleni on. Joskus päiväsaikaan kun se hetkeksi pyörähtää takaraivossa, se on semmoinen  haituvainen hiirenharmaa pölypallo joka kierähtää johonkin sohvan alle aika sukkelasti. Se saattaa joskus olla vähän painavakin, oikein pitää älähtää kun se kolahtaa otsaan, tai polveen, mutta päiväsaikaan se on kuitenkin ihan taskukokoa. Hallittavissa.

Mutta odottakaapas kun tulee yö. Varsinkin semmoinen yö jota edeltää kenties tiukkasävyinen keskustelu nukkumaanmenosta, ehkä jonkun verran märyntapaistakin, sotkuinen keittiö ja luvattoman myöhään kotiutuva moponpärinä. Marmatusta, jupinaa,suuttumustakin. Muistetaan yhtäkkiä kaikki hyvät kasvatusmetodit, todetaan että käyttämättä jäi taas kerran  ja podetaan suunnatonta ankeutta omasta käyttäytymisestä. 

Tähän kun lisätään muutama maksamaton lasku, unohtunut virastokäynti ,epämääräinen kipu vasemman silmän takana  ja jumittuneet hartiat, alkaa huolikin olla erinäköinen.

Valojen sammuttamisen aikaan huoli on kasvattanut massansa kymmenkertaiseksi, se on muuttunut hahtuvaisesta pölypallerosta painavaksi ja piikkiseksi. Rumanharmaaksi imurinputkentukkeeksi joka on junttaantunut tiukasti kiinni letkun seinämiin. Siinä on ja pysyy. Ja unta ei näy eikä kuulu. Nekin hatarat unensekaiset pätkät joita siihen aamuyölle ilmaantui olivat painajaisia..

Huh sentään.

Toinen vapaapäivä menikin sitten toipuessa noista unettomista tunneista. Päiväunet, päiväunet ja päiväunet. Tokkura hellitti vasta illansuussa..iltakahvikutsu ystävän luokse ja mukavaa porinaa. Alkuyön tunnit kuluivatkin siirtäessä kuvia kankaalle. Tuli ihania....isä veneellä laiturin kupeessa, äidin nuoruuskuva ja vanha sukuvalokuva kesäisestä veneilyretkestä. Että tuli siitä toisestakin vapaapäivästä plusmerkkinen. :) Ja unikin tuli pienen houkuttelun (muumipappa ja meri) tuloksena kohtalaisesti.

Kolmas vapaapäivä oli yhtä juhlaa. Aamupäivällä sain vieraan...puhuimme tämän maailman paremmaksi, kai olette huomanneet? Illalla innostuin värjäilemään pitsejä ja kangastilkkuja..värin nimi goldfisf orange. Huiii.

Ja juhlaa siksikin, kun sain karhunpyytäjän reissultaan takaisin kotiin. Tänä yönä ei huolimöykky kyllä mahdu tähän huoneeseen, sen verran paljon oli iskää ikävöity että vieressänukkujia on muitakin kuin minä. :)

Kuvanmuokkausta vaikka  huolimörön karkotteeksi   voi harrastaa näppärästi tämmöinen kotikutoinenkin nörtti.  Tällä voi tehdä kivoja kortteja omista kuvista, tai ihan vain huviksensa lisäillä kuplia, reunoja, värejä ja muuta tarpeellista ja tarpeetonta. :)

(aikasemmin laittamani ja sittemmin poistamani

 kuvanmuokkauslinkki tulee tässä uusiksi: http://pixlr.com/o-matic/   )