torstai 23. elokuuta 2012

kolme vapaapäivää

Sitä kuvittelee, että kolme vapaapäivää on melkein kuin olisi lomalla. Kuvittelee ehtivänsä sitä, tätä ja tuota.Varsinkin tuota. Ensimmäisen vapaapäivän riemussa ehtikin vaikka mitä, ihan melkein itsestään (lapsityövoimalla) siivoutui muutama kaamea kaappi, pyykki asettui normaalille tasolle (korkea taso ) ja leipurikin heräsi henkiin piirakoiden ja sämpylöiden kera.Oikein olin tyytyväinen itseeni ja joukkoihini. Toisena vapaapäivänä iski lama. Se alkoi oikeastaan jo yön tunteina...kun se uni ei vaan tullut. 

Unettomuus on ärsyttävä asia. Pienessäkin mittakaavassa.

Minäpä kysyn teiltä nyt yhden jännän jutun: minkälainen mielestäsi on huoli? Siis nyt en tarkoita että rahahuoli tai aviokriisi tjms, vaan siis ihan että minkämuotoinen se on, mistä se on muodostunut ja minkävärinen se huoli oikein on. Huolen visualisointia siis. 

Minäpäs kerron minkälainen minun huoleni on. Joskus päiväsaikaan kun se hetkeksi pyörähtää takaraivossa, se on semmoinen  haituvainen hiirenharmaa pölypallo joka kierähtää johonkin sohvan alle aika sukkelasti. Se saattaa joskus olla vähän painavakin, oikein pitää älähtää kun se kolahtaa otsaan, tai polveen, mutta päiväsaikaan se on kuitenkin ihan taskukokoa. Hallittavissa.

Mutta odottakaapas kun tulee yö. Varsinkin semmoinen yö jota edeltää kenties tiukkasävyinen keskustelu nukkumaanmenosta, ehkä jonkun verran märyntapaistakin, sotkuinen keittiö ja luvattoman myöhään kotiutuva moponpärinä. Marmatusta, jupinaa,suuttumustakin. Muistetaan yhtäkkiä kaikki hyvät kasvatusmetodit, todetaan että käyttämättä jäi taas kerran  ja podetaan suunnatonta ankeutta omasta käyttäytymisestä. 
Tähän kun lisätään muutama maksamaton lasku, unohtunut virastokäynti ,epämääräinen kipu vasemman silmän takana  ja jumittuneet hartiat, alkaa huolikin olla erinäköinen.

Valojen sammuttamisen aikaan huoli on kasvattanut massansa kymmenkertaiseksi, se on muuttunut hahtuvaisesta pölypallerosta painavaksi ja piikkiseksi. Rumanharmaaksi imurinputkentukkeeksi joka on junttaantunut tiukasti kiinni letkun seinämiin. Siinä on ja pysyy. Ja unta ei näy eikä kuulu. Nekin hatarat unensekaiset pätkät joita siihen aamuyölle ilmaantui olivat painajaisia..

Huh sentään.

Toinen vapaapäivä menikin sitten toipuessa noista unettomista tunneista. Päiväunet, päiväunet ja päiväunet. Tokkura hellitti vasta illansuussa..iltakahvikutsu ystävän luokse ja mukavaa porinaa. Alkuyön tunnit kuluivatkin siirtäessä kuvia kankaalle. Tuli ihania....isä veneellä laiturin kupeessa, äidin nuoruuskuva ja vanha sukuvalokuva kesäisestä veneilyretkestä. Että tuli siitä toisestakin vapaapäivästä plusmerkkinen. :) Ja unikin tuli pienen houkuttelun (muumipappa ja meri) tuloksena kohtalaisesti.

Kolmas vapaapäivä oli yhtä juhlaa. Aamupäivällä sain vieraan...puhuimme tämän maailman paremmaksi, kai olette huomanneet? Illalla innostuin värjäilemään pitsejä ja kangastilkkuja..värin nimi goldfisf orange. Huiii.

Ja juhlaa siksikin, kun sain karhunpyytäjän reissultaan takaisin kotiin. Tänä yönä ei huolimöykky kyllä mahdu tähän huoneeseen, sen verran paljon oli iskää ikävöity että vieressänukkujia on muitakin kuin minä. :)


Kuvanmuokkausta vaikka  huolimörön karkotteeksi   voi harrastaa näppärästi tämmöinen kotikutoinenkin nörtti.  Tällä voi tehdä kivoja kortteja omista kuvista, tai ihan vain huviksensa lisäillä kuplia, reunoja, värejä ja muuta tarpeellista ja tarpeetonta. :)
(aikasemmin laittamani ja sittemmin poistamani
 kuvanmuokkauslinkki tulee tässä uusiksi: http://pixlr.com/o-matic/   )








17 kommenttia:

  1. Paremmin et olisi voinut tuota huoli-peikkoa kuvata!:)Onneksi se vaan pesiytyi yhden yön ajaksi luoksesi,tilannehan on tosi paha,jos se mokoma kiusankappale uhkaa pesiytyä jäädäkseen.Unet karisee kokonaan ja seuraavaksi tuleekin nukahtamisen pelko:( Kierre on valmis...Usein se tekee yön aikana kärpäsestä härkäsen:(
    Voimia,toivottavasti vapaa-päivistä jotakin positiivista jäi muistoihinkin,ainaki "maailman-parannus"-hetket ystävän kanssa!Kumma,miten pieni hetki voi kantaa tosi pitkälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huolipeikko se tulee ja meneekin, onneksi. vapaapäivistä pitäisi oppia nauttimaan...ehkä tämä on kokemuksen puutetta...kun tahtoo olla aika työleiri aina ne vapaat. samoin vielä opettelussa miten saisi nukuttua jos pitää illan jälkeen aamuun. jotenkin käy kierroksilla kun kotiutuu iltakymmenen aikaan, ja aamulla kuudelta pitää olla jo menossa. oppia ikä kaikki. :)

      Poista
  2. Olipa osuvasti kuvattu huoli! Huolettomia päiviä ja öitä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos , huolettomia päiviä sinne myös. :) ja öitäkin. :)

      Poista
  3. Tyvär tuossa kysyi,mitä nauroin... No tälle jutulle,oli niin hyvä. Valoisasti kirjoitettu jopa huolesta. Mun huoleni on kiireen värinen, ehtivän tärkeä,kova ja äänekäskin,tokkurassa ! Huolen taskukoko :) Nyt pittää kahtoa pullauuni... T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt Pirta: minkävärinen on kiireenvärinen? mielenkiintoista! aika samanlaiselta kuulostaa nuo muut ominaisuudet sun huolessa..täälläkin äänekäs aina välillä!

      taskuja on monenkokoisia. :)

      Poista
    2. Kiireenvärinen: ne värit on sekoittuneet niin kamalasti,että yök. En erota kirkkaita värejä harmaista. Siis tympeen värinen. Mielenkiintoista Hanna,eikö. T: Pirta

      Poista
  4. H irveän
    U sein
    O tsalle
    L entävä
    I lkimys.
    Väriltään se ilkimys on "kirkkaankeltaisensinisenpunaisenkirjavankukertava" ruttu, joka syvenee huolen kasvaessa ja haituu sen poistuessa :)
    -Katri-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olipas oikein tutuntuntoinen huoli sielläkin! värisokealle varsinkin tuo väri oikein tuttu. :D

      jotenkin musta tuntuu että mulle on jäänyt pysyvästi tuo ryppy? ehkä se syksyn mittaan siitä häipyy...kunhan saadaan oikeat lauantait vapaaksi. :)

      Poista
  5. Hupasta kuvailua:-) . Kyllä se huoli taitaa käpertyä ja ruttaantua tuohon otsalle kulmien väliin. Siis ollaan kulmat rutussa, niin tosissaan:-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :). siihenhän se taitaa ruttaantua. :) joskus niitä ruttuja on mulla heti monta vierekkäin ja päällekkäin...aika näky. :D

      Poista
  6. Minä oon joskus kuvaillu huolta ketjuna kaulassa. Onneksi useimmiten se on vaan ruma kaulakoru, suht helposti kannettavissa, eikä sitä aina huomaa, muulloinku sillon ku se tarttuu hiuksiin ja tukistaa, mutta joskus se kasvaa raskaaksi kettingiksi, joka ei pysy enään ylhäällä, vaan tippuu laahaamaan. Kuristaa ja hidastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvä kuvaus! ihan niska kipeänä välillä sitä korua kyllä kantaa..huhhuh.

      taitaa äideillä olla aika usein noita huolikoruja...

      Poista
  7. Huolenhäivän ihmeelliset retket murheen laaksossa ja onnen kukkuloilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huolenhäivä kuulostaa kohtalaisen kevyeltä. :) mutta näinhän se on, välillä ui syvemmällä ja välillä se huoli jää taka-alalle ja voi pinnalla helpommin hengitellä vaikka sitä vuoristo-ilmaa onnen kukkuloilla. huoli on jännä. koskaan se ei ihan katoa...mutta toisinaaan on enemmän iholla kuin toisinaan.

      Poista
  8. Niinpä,monen eri muotosta huolia varmaan itekelläin meillä...
    Luulen, et pystyn tulleen aika lähelle tuota sun huoli-tunnetta.
    Sillon just tarvitaan niitä ystäviä,tukijoita,puolisoa.
    Voimia,t:Anny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä. kaikilla varmasti huoli on tuttu ilmiö. ja joillakuilla ne huolenaiheet on samanlaisia...sekin on aika helpottavaa kun sen tietää.
      joskus tuntuu, että ei voi kertoa kenellekään...omasta huolesta, tai paremminkin monikossa, huolista. sitä ajattelee että pitää selviytyä omista jutuista itse, tai että ei sitä voi toisia lastata omilla huolikuvioilla kun tietää että varmasti niitä on muillakin. tai sitten jopa kuvittelee että kenelläkään muulla ei ole tämmöistä..eikä siksi kehtaa kertoa kenellekään.

      huolia on kun on paljon huollettavia. :)

      Poista