kotimaista energiaa

Ajattelin kirjoittaa elämästä. Eilen ja ylieilen ja monena päivänä ja iltana. Tästä, joka tässä ympärillä hyörii sadankolmenkymmenen varpaan voimin. Se ei vaan tahdo onnistua! Se kirjoittaminen! Ja se taas johtuu yhdestä kymmenestä varpaasta ja samasta määrästä näppäriä pikkusormia.

Pikkuherra on tyrmäävän tehokas.  Toisaalta ei voi moittia jos intoa riittää tiskata, pyykätä sekä tyhjentää roskiksia. Hela dagen.

Yhtenä aamuna sain kahvit sänkyyn. (joku saattaa muistaa että niin on käynyt ennenkin) Joka kerta se on yhtä yllättävää. Sen verran harvoin siis kuitenkaan tuota ylellisyyttä tapahtuu, ja tosipuheessa on mainittava että mukavampaa on juoda kahvinsa pöydässä. Huomatkaa erityisesti viimeisen sanan sisäpaikallissija. (ei esimerkiksi ulkopaikallissija, vaikkapa  ablatiivi)

Pöydässä on mukavampaa juoda kahvinsa kuin jos se olisi pöydältä. Saattaapi jäädä vaikka juomatta.
Tuo aamukahvi tarjoiltiin kuitenkin suoraan lakanalle. (Allatiivi=on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin päälle, jollekin pinnalle tai jonkin lähelle ) (aika osuva määritelmä, muuten!) Kupista.(Elatiivi)
 Jonkun edellisiltaiset jämät mutta hurmaava ele joka tapauksessa.

Tästä kirjoittamisen siis tekee mahdottomaksi se, että homma katkeaa kolmeen ensimmäiseen lauseeseen kun on jo sännättävä pelastamaan A. lapsi, B. kissa tai C. jauhopussi.

----
Aaaaahh.
Tässä välissä piti nukuttaa lapsi.

Pyykikoneemme keksijällä ei ole ollut lapsia. Eikä muuten lämminvesivaraajan suunnittelijallakaan. Tai sitten ne ovat olleet miehiä. Miten minusta tuntuu että tästä on ollut ennekin puhetta...
Pyykkikone lähtee näppärästi pyörittämään uutta puolitoistatuntista ohjeelmaansa vain yhdellä kätevällä napin painalluksella! Suihkussa ollessaan on kiva ajatella lämpimästi sitä varaajan säätimen suunnittelijaa joka sijoitti sen säiliön alareunaan kätevästi alamittaisenkin käänneltäväksi. Vesi on pääsääntöisesti haaleaa. Tulee nykyisin tarkisteltua mennen tullen säätimen asento.

Joskus huokaisuttaa näillä vuosilla ja kiloilla konttailla sänkyjen alla laittelemasssa johtoja. Jostain syystä pieni mies on erikoistunut nykkimään johdot pois pistorasioista. Illalla kun  siunattu rauha laskeutuu taloon pikkuherran ladatesssa akkujaan, sitä laittaa lukuvalon päälle ja ajattelee muutaman sivun lukea jotain tuulettavaa...on erityisen antoisaa huomata että eipä tule valoja, ei.

Salamalähtöjä tulee milloin mistäkin tilanteesta-yläkerran porrasvanhukset onneksi narisevat sen verran pientenkin jalkojen alla että ehtii hätiin. Kyllähän se jo osaa ne kulkea...vaan toisen kerroksen väki ei niin kauhean innoisaan ole tehosekoittimen vierailuista, ainakaan ihan hallitsemattomista sellaisista.
Tämä reilun kahdenkymmenen vuoden vanhemmuuskokemus ei auta näihin salamalähtöihin. :)

Joskus sitten miettii että miksiköhän tuo puolikas näkkileipä on tuossa...tai että miksi sukkahousut roikkuvat ovenkahvassa tai että kuka on jättänyt vesihanan päälle...semmoista se on, säntäilyä tätänykyä.
Kaikki astiat alakaapeista joutu huuhtaisemaan ennen käyttönottoa ja kattiloiden kansia saattaa joutua etsiskelemään....
Joulutähdet (paperivalosellaiset) roikkuivat ikkunassa  noin kymmenen minuuttia. Pianon päällä ne saivat olla sentään pari päivää, mutta nykyisin ne ovat kirjahyllyn päällä. Olen ajatellut siirtää sinne seuraavaksi ompelukoneen. Voivoi.
Keveät porrasjakkarat ja puolitoistavuotias  tehopakkaus ovat huono yhdistelmä. Tai itseasiassa hyvä.
Sehän riippuu aivan näkökulmasta!

Tämän yhden duracellin tehoihin kun lisätään koko muu komppania kouluineen, työharjoitteluineen, läksyineen, liikkakerhoineen ja kässäkouluineen, ruokahuolto, pyykkipolitiikka, tiskirumba ja imurointifoxtrot. Jajajajajajajajajajajajjalajallanjalajalavei.
Mitä ihmettä varten ne suunnittelevat tänne sitä ydinvoimalaa??? Tai tuulipuistoja??
Tehoja löytyy....Kun vain saisi talteen. Kyllä tällä energialla kylällä saisi pidettyä huoneet lämpiminä. :)

Tänään kauppareissulla iski vähän blackout. En yhtään hoksannut miksi olin siihen markettiin marssinut kun ruokaostokset olin kuitenkin ajatellut tehdä toisessa kaupassa...hetken siinä hitaasti kävelin ja ajattelin että ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa on mennä marketin kahvioon ja istahtaa alas. Auttoi.

Touhupetterin kanssa on niin hassua olla. Lukea Mattilan isännän karjatarhasta ja rakentaa duploeläimille tallia. Nuuhkia ja hössöttää. Nukuttaa ja katsella nöpönenää ja mutruhuulia. Niin nautin tuosta häärääjästä! Pikkuautot ja traktorit pyörivät jaloissa ja se on vaihteeksi niin mukavaa. Pienen pojan elämä on touhukasta ja liikkuvaista. Me ollaan kaikki vähän höpsöjä ja makoillaan täällä pitkin ja poikin ja tehdään mitä keisari käskee. :)

Niin ihanaa ja rakasta kuin se onkin tämä hässäkkä niin nyt on irtioton paikka. Pikku loma, ilman blenderiä. Äkkilähtö sen tavallisemman salamalähdön sijaan.

Koiranäyttely ja kangaskauppa on hyvä yhdistelmä. :)
Se on nykyisin niin helppoa  :) kun omasta takaa löytyy täysi-ikäiset ja luotettavat lapsenvahdit. Kiitos!