perjantai 28. marraskuuta 2014

kotimaista energiaa

Ajattelin kirjoittaa elämästä. Eilen ja ylieilen ja monena päivänä ja iltana. Tästä, joka tässä ympärillä hyörii sadankolmenkymmenen varpaan voimin. Se ei vaan tahdo onnistua! Se kirjoittaminen! Ja se taas johtuu yhdestä kymmenestä varpaasta ja samasta määrästä näppäriä pikkusormia.

Pikkuherra on tyrmäävän tehokas.  Toisaalta ei voi moittia jos intoa riittää tiskata, pyykätä sekä tyhjentää roskiksia. Hela dagen.

Yhtenä aamuna sain kahvit sänkyyn. (joku saattaa muistaa että niin on käynyt ennenkin) Joka kerta se on yhtä yllättävää. Sen verran harvoin siis kuitenkaan tuota ylellisyyttä tapahtuu, ja tosipuheessa on mainittava että mukavampaa on juoda kahvinsa pöydässä. Huomatkaa erityisesti viimeisen sanan sisäpaikallissija. (ei esimerkiksi ulkopaikallissija, vaikkapa  ablatiivi)

Pöydässä on mukavampaa juoda kahvinsa kuin jos se olisi pöydältä. Saattaapi jäädä vaikka juomatta.
Tuo aamukahvi tarjoiltiin kuitenkin suoraan lakanalle. (Allatiivi=on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin päälle, jollekin pinnalle tai jonkin lähelle ) (aika osuva määritelmä, muuten!) Kupista.(Elatiivi)
 Jonkun edellisiltaiset jämät mutta hurmaava ele joka tapauksessa.

Tästä kirjoittamisen siis tekee mahdottomaksi se, että homma katkeaa kolmeen ensimmäiseen lauseeseen kun on jo sännättävä pelastamaan A. lapsi, B. kissa tai C. jauhopussi.

----
Aaaaahh.
Tässä välissä piti nukuttaa lapsi.

Pyykikoneemme keksijällä ei ole ollut lapsia. Eikä muuten lämminvesivaraajan suunnittelijallakaan. Tai sitten ne ovat olleet miehiä. Miten minusta tuntuu että tästä on ollut ennekin puhetta...
Pyykkikone lähtee näppärästi pyörittämään uutta puolitoistatuntista ohjeelmaansa vain yhdellä kätevällä napin painalluksella! Suihkussa ollessaan on kiva ajatella lämpimästi sitä varaajan säätimen suunnittelijaa joka sijoitti sen säiliön alareunaan kätevästi alamittaisenkin käänneltäväksi. Vesi on pääsääntöisesti haaleaa. Tulee nykyisin tarkisteltua mennen tullen säätimen asento.

Joskus huokaisuttaa näillä vuosilla ja kiloilla konttailla sänkyjen alla laittelemasssa johtoja. Jostain syystä pieni mies on erikoistunut nykkimään johdot pois pistorasioista. Illalla kun  siunattu rauha laskeutuu taloon pikkuherran ladatesssa akkujaan, sitä laittaa lukuvalon päälle ja ajattelee muutaman sivun lukea jotain tuulettavaa...on erityisen antoisaa huomata että eipä tule valoja, ei.

Salamalähtöjä tulee milloin mistäkin tilanteesta-yläkerran porrasvanhukset onneksi narisevat sen verran pientenkin jalkojen alla että ehtii hätiin. Kyllähän se jo osaa ne kulkea...vaan toisen kerroksen väki ei niin kauhean innoisaan ole tehosekoittimen vierailuista, ainakaan ihan hallitsemattomista sellaisista.
Tämä reilun kahdenkymmenen vuoden vanhemmuuskokemus ei auta näihin salamalähtöihin. :)

Joskus sitten miettii että miksiköhän tuo puolikas näkkileipä on tuossa...tai että miksi sukkahousut roikkuvat ovenkahvassa tai että kuka on jättänyt vesihanan päälle...semmoista se on, säntäilyä tätänykyä.
Kaikki astiat alakaapeista joutu huuhtaisemaan ennen käyttönottoa ja kattiloiden kansia saattaa joutua etsiskelemään....
Joulutähdet (paperivalosellaiset) roikkuivat ikkunassa  noin kymmenen minuuttia. Pianon päällä ne saivat olla sentään pari päivää, mutta nykyisin ne ovat kirjahyllyn päällä. Olen ajatellut siirtää sinne seuraavaksi ompelukoneen. Voivoi.
Keveät porrasjakkarat ja puolitoistavuotias  tehopakkaus ovat huono yhdistelmä. Tai itseasiassa hyvä.
Sehän riippuu aivan näkökulmasta!

Tämän yhden duracellin tehoihin kun lisätään koko muu komppania kouluineen, työharjoitteluineen, läksyineen, liikkakerhoineen ja kässäkouluineen, ruokahuolto, pyykkipolitiikka, tiskirumba ja imurointifoxtrot. Jajajajajajajajajajajajjalajallanjalajalavei.
Mitä ihmettä varten ne suunnittelevat tänne sitä ydinvoimalaa??? Tai tuulipuistoja??
Tehoja löytyy....Kun vain saisi talteen. Kyllä tällä energialla kylällä saisi pidettyä huoneet lämpiminä. :)

Tänään kauppareissulla iski vähän blackout. En yhtään hoksannut miksi olin siihen markettiin marssinut kun ruokaostokset olin kuitenkin ajatellut tehdä toisessa kaupassa...hetken siinä hitaasti kävelin ja ajattelin että ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa on mennä marketin kahvioon ja istahtaa alas. Auttoi.

Touhupetterin kanssa on niin hassua olla. Lukea Mattilan isännän karjatarhasta ja rakentaa duploeläimille tallia. Nuuhkia ja hössöttää. Nukuttaa ja katsella nöpönenää ja mutruhuulia. Niin nautin tuosta häärääjästä! Pikkuautot ja traktorit pyörivät jaloissa ja se on vaihteeksi niin mukavaa. Pienen pojan elämä on touhukasta ja liikkuvaista. Me ollaan kaikki vähän höpsöjä ja makoillaan täällä pitkin ja poikin ja tehdään mitä keisari käskee. :)

Niin ihanaa ja rakasta kuin se onkin tämä hässäkkä niin nyt on irtioton paikka. Pikku loma, ilman blenderiä. Äkkilähtö sen tavallisemman salamalähdön sijaan.

Koiranäyttely ja kangaskauppa on hyvä yhdistelmä. :)
Se on nykyisin niin helppoa  :) kun omasta takaa löytyy täysi-ikäiset ja luotettavat lapsenvahdit. Kiitos!








19 kommenttia:

  1. Ihana, hupaisa juttu. Löysin toisen, joka tykkää inessiiveistä, elatiiveistä ja illatiiveistä..:)
    Huippua lomaa!!! Olet sen ansainnut.

    Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen kieli tarjoaa paaaaljon hupaisia seikkoja ja kielikiemuroita joihin tarttua arjen tuiskeessa. :) Minä kyllä niin tykkään pyöritellä noita merkillisyyksiä, sijamuotoja. :)

      kiitos sinulle, Mervi! Loma oli semmoinen kuin lomat tuppaavat olemaan..liian lyhyt. :)

      Poista
  2. Aah, tuttua! Meillä on tuolit nurin ettei joku koko ajan kiipeä väärin paikkoihin, kaappien ovet naruilla sidottuna, rattaat parkissa ahtaassa kodinhoitohuoneessa pyykkikoneen ja samalla yhden kaapin edessä. Sen kaapin oven takana on lasinkeräysastia. :)
    (Astioita en jaksa enää edes jokaisen lattiallakäymiskerran jälkeen huuhdella)

    On kiva, kun härveli välillä nukkuu. Mutta on kiva, kun se herää, kun se on heti niin hyvällä tuulella ♡

    Joskus me, Hanna, haikeina muistellaan tätä, että muistatko kun oli johdot aina irti ja niitä virityksiä kaappien ovissa :)

    maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi! Sielläkin siis Härveli pyörii. :) Härvelit on ihania! Päiväunilta noustessaan melkein yhtä ihania kuin nukkuessaan...tai no, ei nyt sntään liioitella. :)

      Kyllä minä luulen että tätä sitä nimenomaan muistellaan. Elämäntäyteistä ja rakkudentäyteistä aikaa. Painetaan nyt ne oikein tarkkaan muistiin, nämä hassut päivät. :) Kiitos, Maria!

      Poista
  3. Eipä tosiaan tarvis yhtään tuulimyllyä eikä ydinmyllyä, jos noiden tehopakkausten virran voisi jotenkin hyödyntää sähköntuotantoon... niin tutun kuuloista, mutta on ne silti niin ihania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kyllä tulee ja menee paljon ihanaa ja hyväntuulista energiaa..mutta ei se kyllä hukkaan mene. :) Menee vähän niinkuin pankkiin. Eläkepäivinä voi sitten sieltä kaivella puhtia päiviinsä jos meinaa mennä tassutteluksi. :)

      Poista
  4. Olihan tutun kuullonen tekstuuri. Ja en voinut hymyilemättä lukea juttuasi. Tosiasiassa nuo tuollaiset harvoin pistää naurattamaan (paitsi ehkä jälkeenpäin), mutta jotenkin lohdullista huomata, että muillakin ;) Niin ja oikeesti meillä on nyt "seesteinen" vaihe talossa kun tokapienin on saanut pienestä järjehivenestä kiinni (ainakin toisinaan) ja pienin touhuilee vasta 10kuukautisella tarmolla. Mutta kovasti näyttää pieninkin tulleen isonpiin sisaruksiin, että tai no, parempi varmaan kun ei vielä mieti ensi kevätpuolta... ;)
    Hauskaa reissua teille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä tuppaa joskus hymyilyttämään kun ei muuhun enää kykene. :D Järjenhiventä täällä kyllä odotellaan..ja teille jo nyt ensi kevääksi tarmoa muillekkin kuin pienimmälle. Se on niin työntäyteistä aikaa, vaikkakin niin mukavaa.Kiitos, Eerika. :)

      Poista
  5. Aika aikaa kutakin, niin tuttua meilläkin päin, kyllä se siitä rauhottuu ku kasvaa niin järkeä tullee enempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on se vanhan kansan viisaus. :) Sitä minä vain pikkuisen mietin että missäs iäsä ne rauhoittuu? Ja milloin se tulee se järki? Näitä poikalapsia kun on meillä sen verran harvakseltaan :D
      Edelliset kun ovat edelleen aika ehtiväisiä ja sukkelia..;)

      Poista
  6. Melkoinen energiapakkaus teillä siellä! <3 Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On meillä. :) Ihanarasittavakamalanrakas. Onneksi on komppaniaa juoksemaan perässä. :)
      Pienten lasten kasvu ja oppiminen ja semmoinen on kyllä niin ihmeellistä seurattavaa. Tuossakin touhussa ja hääräyksessä on niin tekemisen meininki, ei se mitään päätöntä ole. Ehtii paljon. :) Kiitos, Sakru. :)

      Poista
  7. Hauska kirjoitus :-). Minä jo vähän luovuttanu noiden meidän täystuhojen kanssa, ja noi on sentäs jo isoja jässiköitä. Meillä hankalimmat tapaukset on 8-, 6- ja 4-vuotiaat poikaset, ei niinkään pienimmät ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täystuhot on joskus vähän hermoillekäypiä. Isot ja pienet. :) Joillakin lapsilla vaan on luonteessa se puuhakkuus ja vauhti. Ja jos sitä laatua sattuu useampia perätysten...huiiii. Joku on minua joskus lohduttanut sillä että puuhakkaista lapsista kasvaa tekeviä aikuisia. Ei se auta kuin siihen luottaa. :)Tsemppiä päiviisi! Ja kiitos kommentista! :)

      Poista
  8. Kyllä me ensin vähän mielemme pahoitimme, kun kuulimme, että koiranäyttelyyn on menty! Se kuitenkin mieltämme huojensi ja poissaolosi selitti, että kyseessä olikin ykkösluokan irtiotto. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä en yhtään tykännyt että irtiotto sattui samalle päivälle kässäkerhon kanssa. :) Ykkösluokan irtiotolle oli niin paaaaaljon tilausta että oli se kuuluisa ihanpakko. :) Oli kiva loma. (ja kun kaikki läksytkin ovat tekemättä!)

      Poista
  9. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Joskus tulee mieleen kysymys, miksikähän Luoja antoi pienemmille enemmän virtaa ja tehoja kuin vanhemmille?! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se onkin visainen kysymys. :) Ihana tehopakkaus kyllä välillä syö voimia...mutta antaa se sitten kyllä moninverroin takaisin.
      Vaikka touhuheppu on niin rakas, välillä tuntuu että vanhuusko se on iskenyt kun hääräys tahtoo niin uuvuttaa. Lomanen tekee hyvää välillä. :) Kiitos kommentista, Kaisu!

      Poista