kestoitsetutkistelua

Onhan se itsetutkistelun paikka kun yhtäkkiä blogikalenterin luukut eivät vain ilmaannu.  Kovasti toivoin että olisi tapahtunut joku pottermainen ilmiintymisihme,että ne noin vain pulpahtaisivat itsestään haluttuun aikaan- tai vaikka joku tekniikan totaalipettäminen tai joku muu force majeure-tyyppinen katastrofi että ei olisi ihan näin syvälle joutunut itseensä menemään.

Kovasti olisin toivonut myös että oltaisi päästy ilman tätä pikkuihmisen kuumetautia joka vei muutamalta yöltä unet ja päivistä mehut.  Ilman nettiprobleemejakin olisin varsinkin  hyvin selvinnyt tästä  ja jos oikein tarkasti ajattelen niin olisin pärjännyt mainiosti ilman koohooällää ja ceehooällää ja oliko niitä vielä jotain muitakin älliä.

Tai ainakin blogikalenteri olisi (ehkä) ilman noita kaikkia saattanut saada luukkunsa auki.

 Koneet ovat hurjassa käytössä!! Yritämme kolmella kituuttaa. Nuoriso tarvii konetta ihan oikeasti läksyihinsä..kun monet tehtävät tehdään verkossa. Näyttösuunnitelmien ja muiden sentapaisten kanssa kamppaileva kuvaaja ei ole ehtinyt bloggaajaäidin avuksi...isäntä tarvii konetta harrastushommissa ja vähän epäviralliseen kansainvälisyystyöhönkin...pikkuihmiset peleihinsä mutta se ei ole oikeastaan edes mainittava asia.
Äiti-ihminen bloggaisi joskus ihan huvikseen mutta kun ei sekään yöllä jaksa. Kumma? Eikä sillä ole päivisin aikaa odottaa josko netti nyt pelaisi. Ja kuvat aukeaisivat.
Mistähän se muuten johtuu? Se ettei ole muka aikaa??
Tuo modeemin nimellä nurkassa kököttävä kapistus ei selvästikään  kykene tähän ruljanssiin.  (ei ole täällä muuten ainut)

 Puhelin ei suostu yhteistyöhön kuvien lisäämisen kanssa. Itsetutkistelu kohdistuu tässä asiassa paitsi ikään...(omaan) ja oppimiskykyyn, myös älypuhelimien tarpeellisiin ominaisuuksiin. Mainiosti pärjäisin ilman vihaiset linnut-pelin demoversiota ja sitä kuvankäsittelyominaisuutta jolla saa kuvassa olijalle hatun tai viikset.
Mutta että se ei suostu niin oleelliseen hommaan kuin bloggerin kanssa yhteistyöhön!!!!

Kyllähän jokainen itseään kunnioittava bloggaaja olisi tehnyt koko joulukalenterin etukäteen kuvat hienosti muokattuina, postaukset hienosti ajastettuna ja aloittanut sen näillä eväillä jo elokuussa. Itsetutkistelu ei aina  ole kiva laji.
Sen tuloksena löytyy itsestä ominaisuuksia joita ei kaipaisi. Osa entisiä tuttuja..niinkuin viimetipan ihmisenä oleminen, aivolohkojen suunnittelu- ja ideaosaston ruuhka ja kapasiteettionkkelmat. Uutena tuttavuutena tuli vähän tähän tämä luovuttajaominaisuus.

Joitakin muitakin itsetutkistelun tuloksia olisi listaksi asti.
Itsetutkistelun lisäksi analyyttistä ja empiiristä tutkimusta on tullut tehtyä; omat keksinmurut pöydällä eivät ärsytä niin paljon kuin toisten. Omien kenkien yli jaksaa loikkia mutta muiden kengät kietotutuvat jalkoihin ja aiheuttavat tuskastumista. Pyykki  ja tiski aiheuttavat allergiaoireita riippumatta omistus- tai käyttäjäsuhteesta.

Yksi huomio liittyen itsetutkisteluun...kaikenlainen kesto-alkuinen tavara on nykyisin hurjan trendikästä, ekologista ja olisko vielä jotain muutakin, varmasti.  On kestovaippoja, kestoliivinsuojia, kestosuodatinpusseja ja kestoleivinpapereita. Tulee epäekologinen olo kun tuon listan jälkeen tarkastelee omaa huusholliaan..ei mitään noista käytössä. Iik!
Törmäsin taannoin kestovessapapereihinkin..niitäkään ei meillä ole käytössä.

Ei meillä muutenkaan ole oikein kestojuttuja. Aina kaikki hajalla. Varsinkin kengät. Ja takkien vetoketjut.

Mutta joitakin kestojuttuja meillä on: yhdet kahvikupit ovat niin kestoja että eivät millään lopu. Ei vaikka vähän ärsytyksissään tiskaa. Kestotiski. Kestopyykkikasa.
Ja niin, se itsetutkistelun tuloksena löytynyt kestoärsytys.

Oijoi! Joskus niin kaukana on joulumieli!! Se piilee harmaiden pilvien takana ja maastoutuu mustaan ja märkään maahan niin syvälle että millähän sen sieltä houkuttelisi ja kaivaisi?

Punajuurilaatikolla? Arabialaisella maustekakulla?

Onhan meillä kyllä vielä yksi kesto-alkuinen juttu joka tuo kaikille kimallusta ja valoa  päiviin.  Niin tärkeä.

Kestorakkaus. < 3

( Blogi jatkaa ilman kalenteria aina kun sattuu kaikki kohdalleen..Jouluun on vielä jokunen hassu päivä.  Puuhataan ja pakerretaan, hössötetään ja syödään kaappiin piilotettua suklaata aina silloin kun vähän tahtoo iskeä ressi. )