torstai 22. maaliskuuta 2012

paha päivä

esipuhe:  Meillä eletään perusarkista,mukavaa ja elämäntäyteistä elämää.Emme ole ajatelleet muuttaa, myydä taloa emmekä muutenkaan tehdä mitään radikaaleja elämänmuutoksia ja siviilisäätykin on aikomus pitää ihan ennallaan.Lapset(ja aikuiset) saavat ruokaa,itsetehtyä tai kiireisenä päivänä Saarioisten tätien tekemää, pyykit pestään, ja siivouksetkin hoidellaan ihan suhtkoht normisti. Kyläillään kun ehditään ja vieraitakin käy silloin tällöin. Pohditaan hallituksen lapsiperhesysteemejä ja  ollaan huolisssaan milloin mistäkin asiasta.Välillä heitetään huolet romukoppaan ja nauretaan toisillemme ja itsellemmekin kun sattuu sellainen päivä. Kuskataan lapsia harrastuksiin,tarpeellisiin ja tarpeettomiin- aikuisetkin käyvät välillä omissa jutuissaan virkistäytymässä, joskus tarpeeseen ja joskus huvikseen. Järjestellään,raivataan, välillä raivotaankin,  komennetaan,riidellään, ärsyynnytään, ollaan hermona, nalkutetaan,ollaan muuten vaan kurjia ja kinkkisiä.Mutta myös sovitaan, pyydetään ja annetaan anteeksi,lauletaan, leivotaan, herkutellaan,ulkoillaan,viihdytään, halaillaan, jutellaan, välitetään, rakastetaan.Ollaan onnnellisia.  Kaikinpuolin eletään niinkuin   ne muutkin 582 000 lapsiperhettä Suomenmaassa.


-----

Pahana päivänä iskee epätoivo. Murheen laakson sijaintia ei tarvitse googlettaa eikä etsiä karttapalveluista vaan sen voi päätellä ihan omilla aistihavainnoilla. Murheen laakson aamu alkaa huonosti nukutun yön jälkeen kun herätys tapahtuu majesteettisen pissavahingon voimin(kaksi peittoa, pussilakanat, aluslakana, kaksi tyynyä ja petauspatja till pyykkikori) ja vartin liian myöhään jotta porukka ehtisi koulubussiin. Juuri sinä aamuna kun murheen laakson on määrä sijaita  näillä koordinaateilla kukaan ei ole muistanut/viitsinyt/ollenkaan ajatellut  laittaa OMAA  puhelintaan herättämään.

Pikainen pukeutuminen, ei aamukahvia  ja geeniperimässä kulkeva aamuäreys.

Näköaistin kautta tajuntaan pukkaa ylemäärin tietoa ja havaintoja lattialla lojuvasta vaatesäläst. Tiskipöydän kohdalla näköaistin lisäksi hajuhavaintoja eilisestä taikinakulhosta, tarkoitus ei ole ollut tehdä hapatettua leipää...pian siihen olisi kyllä mahdollisuus.

Toinen näköaistiärsykkeitä runsain mitoin aiheuttava  seikka on puhdas pyykkki. Se ei millään tahdo mahtua nykyiseen sijoituspaikkaansa, ja lajittelusysteemi on HIEMAN puutteellinen. Sanoisinko olematon.Kaikki hakevat kamppeitaan samasta läjästä, kiireessä ( geeniperimäaamuäreänä) ja jälki on sen mukainen. Tämä aistiärsyketulva tosin ratkeaa helposti laittamalla huoneen ovi kiinni. Luvattoman helposti jotta sille tulisi tehtyä jotakin.

Yhden iloisen vaatteenvaihtajan jäljiltä kerätään päivittäin järkyttävä määrä epämääräisiä vaatekappaleita.noin metrin korkeudelle ylettyvä tyyppi kiskoo alas kaiken mikä sijaitsee silmien korkeudella, ja vähän sen alapuolella. Kaikilla kamppeilla käydään sen verran A. syömässä, B.lotraamassa pesualtaalla ja C. kaivamassa roskapussia että ne on pakko paiskata pyykkiin..
Muutama muu joka ikäinen enemmän ja vähemmän iloinen vaatteenvaihtaja siihen päälle niin pyykkikoneen ja pesijän kapasiteetti käy riittämättömäksi. kääk.

Tehopakkaus levittää, silppuaa, repii, kuljettaa ja rikkoo kaikenlaista. Lusikoita löytyy hammasmukeista, jääkaapinoven tärkeät tiedotukset ovat palasina  leipälaatikossa ja tuttipullon sisällyksellä pestään ikkunoita.
Tiskialtaassa olevaan kulhoon on kiva laskea vettä ja jättää hana päälle ja varsinkin se vedenpaisumus oli kiva. Touhukkaana ihmisenä hän tietenkin oli napannut lähimmän vaatekappaleen minkä käsiinsä sai ja aloitellut kuivausurakkaa. Vaatekappale vain sattui olemaan se tuolin selkänojalla levännyt silkkivillaneule...

Näistä kaikista tähän voisi valittaa monisanaisesti ja hartaasti, vaan nyt loppuu aika. Teidän onneksenne.
-kaapit vaatisivat perehtymistä sisältöön (poisto, poisto ja poisto)
-ja korjausta, hyllyn kannakkeet ovat jäänne kekkosen ajalta (tämä ei ole poliittinen kannanotto, vaan ihan puhtaasti ajan määre)
-ompeluharrastuksen aikaansaama  tavaramäärä ja kaaos joka seuraa ompelutuokiota
-enemmän kuin täysi roskapussi,miksei sitä voi viedä jos näkee että sinne ei kertakaikkiaan mahdu???
-pikkulegot jalan alla
-hukassa oleva barbin kenkä josta maansuru
-käsistä karanneet vapaapäivät
-järjetön laskupino
-saavuttamaton remontti
-satametriä pitkä to do-lista siivouksia, ompelua, remonttia, pihapuuhia, reissuja
-päässä pyörivä ihana ompeluidea ja ei aikaa sille tänään, ensi viikolla eikä ehkä koskaan
-talteen laitettu ihana runonpätkälappunen jonka joku on tarvinnut leikkeihinsä ja josta on jäljellä otsikko
- sosialismi joka kukoistaa neuvostoliiton hajoamisesta huolimatta(kaikki on yhteistä, siispä kenenkään ei tarvitse siitä huolehtia)

Pienet murheet. Hiertävät kuin kivi kengässä.
Joskus tuntuu että tälle listalle ei tule loppua?

Oma elämä näyttää ja tuntuu joskus kummalliselta. Ei omalta. Aivan kuin se oma, oikea elämä odottaisi jossain aikojen päässä-miten siitä tunteesta pääsisi eroon?


Ja kyllä, sillä on päässään lampunvarjostin.

-hanna-

22 kommenttia:

  1. Ihan kun minä olisin kirjoittanut omasta huonosta päivästä... kummasti piristää kun lukee että toisilla samanlaiset ongelmat;) tsemppia ja niitä parempiä päivä;)

    VastaaPoista
  2. voimia niihin huonoihinkin päiviin!täystuho on kuitenki henkilö,josta et taatusti luopuisi,vaikka tarjottais mitä vastinetta tilalle!
    Sellaista se elämä on,joskus täälläkin...Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Voi että ne pahatkin päivät kuulostavat hauskoilta, kun ne sattuvat jollekin muulle kuin itselle! Kiitos tästä tarinasta!
    Toivon kuitenkin enemmän niitä hyviä asioita teille. :)

    Tuo teidän 2-vuotias on ihana!

    VastaaPoista
  4. Oi, voi. Ihana neiti, ehtiväinen pakkaus. ;)

    VastaaPoista
  5. Ahaa, tätäkö se ilmaisu "asiasta kukkaruukkuun" tarkoittaakin :)

    VastaaPoista
  6. Oi että taas mitä tarinaa :). Ja joo, ei siis tarua vaan totta :D, ja meilläkin usein totta. Geeniperimäaamuäreys - tuota käsitettä ei oo mun käsitevarastoon vielä kuulunutkaan - ihana, että sain tälle hyvin tuntemalle ilmiölle nimen :D, kiitos :). Ja noita ankeita päiviä ilmeisesti väistämättä kuuluu kaikille :D, eritoten aikuisille :D, mutta niiden jälkeen tulee taas ne aurinkoiset päivät. Auringon värjäämää (siis höystettynä niillä maitotahroilla) huomispäivää :). Ps. meiltä voit hakea vertaistukea ikkunoihin :D, mehän sovittiin jo alustavat treffit ens viikolle :) - ei vissiin pesty ikkunoita kunnolla viime kesänä ulkoa - sisältä sentään aina toisinaan :D:D.... t. A

    VastaaPoista
  7. Tottuus on tarua ihmeellisempää... Muttei muuten ollut ankea juttu, ei... IHANA TAAS! Taustalla täällä kuuluu Onneli ja Anneli cd. Sisällä täys kaaos, pää jokseenkin järjestyksessä. Mistähän alottaisin. Herätään meilläkin varhain, ilman töihin lähtöä... t. kotiäidin ankeutta ja ihanuutta kokenut pirta

    VastaaPoista
  8. Kiitos! Tähän kaikkeen kun vielä lisää isännän joka tekee vuorotyötä niin siinä! Keräilin tänä aamuna 2 muovikassillista pipoja/hanskoja/villasukkia kodinhoitohuoneesta ja pesuhuoneesta. Kouluunlähtijät ei yleensä löydä ainuttakaan hanskaparia. On ollut niin monta huonoa päivää että tämä vertaistuki piristi kummasti. :)

    VastaaPoista
  9. Hih, hymy nousi huulille. Aivan ku meiän elämästä. Vaikka omalle kohalle sattuessa tuo ei naurata pätkääkään. Se tunne että maailma kaatuu päälle. Huokaus. Tsemppiä niihin pahoihin päiviin. Mua tämä ainaki piristi kovasti. :)

    VastaaPoista
  10. Minäkin täällä siivoamiseen niin väsynyt. Se on niin työlästä, ku ensin pitää kerätä tavaraa, pyykkiä ja semmosta roskaa, joka ei mahu imuriin. Takareisiä säästääkseni otan lattiankuivauslastan ja vetelen kamat kasaan ja sitten istun siinä vieressä ja lajittelen. Roskat muovipussiin, kirjat ja akkarit kasaan, pyykit omaan kasaan, lelut nukenrattaisiin ja lopuksi kasa murusia ja villakoiria roskiin ja imuriin. Tänään ei inspiraatio iskeny, niin otin lumikolan ja menin kolaamaan pihaa. Huomattavasti mukavampaa siivouspuuhaa!:) Joskus kyllä oon uhannu ottaa kolan käyttöön myös sisällä, sillon ku legorakennelmat on levinny tuvan lattialle. Tai kun joku ilmoittaa kyläilyaikeistaan. :)

    VastaaPoista
  11. :) ihanan kuuloista arkea! jotkut päivät on tarkoitettu huonoiksi päiviksi ja ne kannattaa sillon ottaa semmoisina, kyllä ne huomenna jo näyttää paljon aurinkoisemmilta!

    ja täystuhokin kannattaa ajatella päivän piristyksenä :) lapsi on parhaimmillaan kun keksii leikkejä jopa lampunvarjosin päässä :)

    VastaaPoista
  12. ihan oikeesti; nuin monilla muillaki kommentoijillakiko on niiiin samanlaista ku meilläki! en ois kyllä ikimaailmasa uskonu! voi ku mua naurattaa. tiijäkkö Hanna,sulla on ihanat kirijottajan lahajat! kiitos älyttömästi. oon monena päivänä meinannu laittaa sulle tekstaria ja toivottaa mukavaa työpäivää sinne palakkatyöhön,se on vaa nii ihana välillä irrottautua erilaisempaan elinympäristöön :)T:Anny

    VastaaPoista
  13. Vähä liianki tuttua, vaikka ei oo enää tuota täystuhoa. Jos olisin tienny kuin paljon toinen pyykkikone helpottaa elämää, sekä pyykillisellä, että henkisellä tasolla, meillä olis ollu se jo 10 vuotta aikasemmin.
    Eilen oli tarkotus ommella vaan elo on nyt kaikinpuolin vähän kanimaista ja jokainen muu päätti tehä jotaki sähellystä, että oli oikeen ihana päästä hakemaan kaupungista uutta kanihäkkiä. Käytkääpä kattomassa kuin ihana on pieni kaninpoikanen!
    -anita

    VastaaPoista
  14. Kiitos Hanna aidosta ihanasta blogista. :) Luen paria Blogia (entiiä miks) jotka niin ärsyttää. Varmasti tekät ihan työkseensä niitä blogeja,aina keikistellään ja näytetään taas maalattua eteistä yms. Ei niiden sivuilla saa edes suupieltä nousemaan, mut TAAS sain hymyn huulilleni kun näin tämän kuvan!

    VastaaPoista
  15. Pikavastaukset tällä kertaa yhteisesti!
    Kiitoskiitoskiitos 14 kertaa mukavista ja kannustavista :) kommenteista. Tuttuja ja tuntemattomia teitä ihania!

    Täystuhoja taitaa olla siellä ja täällä.:D Ja en kyllä tosiaankaan ole laatimassa omastani myynti-ilmoitusta-juuri täystuhohan ne pahat päivät pelastaa. :)

    Paha päivä on yleensä ihan omassa päässä. Täystuhon ja muiden pirpanoiden päivissä ei taida olla pahoja päiviä ollenkaan? Sieltäpä sitä pitäisi oppia ammentaa.

    Vertaistukikiitos täältä päästä. Tätä se parhaimmillaan, jakamista, kokemusten vaihtoa.Blogimaailmakin. :)

    Ja asiasta kukkaruukkuun! ;) Bloggausapua olisin vailla...mikä kommentointitapa mielestänne on helpoin/mukavin/kätevin? ponnahdusikkunallinen(siis tämä), se uusi systeemi jossa jokaiseen kommenttiin voi vastata erikseen vai joku muu?Ja vielä-millä asetuksilla se uusi kommenttijuttu oikein asennetaan? Nyt ajattelin kokeilla sen sanavahvistuksen poisjättämistä kun itseäni ne ainakin hidastavat...katsotaanpa . :)

    VastaaPoista
  16. Olen jo monta kertaa aikonut kirjottaa kommenttia tästä ihanasta kirjotuksesta.... Kiitos paljon vertaistuesta.... Täällä,kun niitä täystuhoja riittää usiampia,kun on ainakin 2v9kk ja 1v8kk..... Välillä tosissaan miettii,että mihin tuon reilun 2vuotiaan antais,kun on muutenki niin omapäinen kaveri.... Mutta välillä niin rakas ja ihana,että ihan sydänpakahtuu....

    Tuo siivous on täälläkin niitä inhokkeja ja samalla tyylillä mennään,kun joku toinen... Eli keskelle olohuoneen lattiaa kasa ja kasan viereen istuun lattialle ja siitä sitte kerätään omiin pinoihin ja niitä sitte kuskaillaan tai käytetään lapsityö voimaa.... :)

    Menköön,vaikka meinasin poistaa koko tekstin....

    T.Sanna S.

    VastaaPoista
  17. Hola!

    Kyllä sun elämä on rikasta Hanna!
    Minä näen kirjoituksestasi, että nautit joka hetkestä. Eikö vain?? En ole tavannut sinua oikein urakalla pii-itkään aikaan, vain juoksuaskelia nähnyt takaapäin kohti arjen kiireitä, mutta nyt kun kerkesin tähän blogiisi lukemaan arkeasi niin niin, sama ihana Hannahan se siellä elämässä kiinni on ja pysyy! Sana hallussa. Nautihan vipinästä, mikä sinulle annettu on, kyllä tämä elämä on niin mukavaa! Terkkuja Tanjalta Siimeksestä

    VastaaPoista
  18. Sanna S. kiva kun et poistanut. :)Tuttuja tuntemuksia. :)

    Tanja: nautinhan minä. Hyvä että sen huomaa..kun ehdin jo miettimään että jäikö se tuon listan taakse piiloon?
    Milloin nähtäisiin, oikein urakalla? :D

    VastaaPoista
  19. Ai että, täällä on parina päivänä painittu ihan samojen ongelmien kans, hassua miten onkin niin tutun kuulosta. :) Meijän 2,5v on kans niin täystuho, että ei perässä tahdo pysyä.. ja tuo että elämä ei tunnu omalta, on niin totta joinakin päivinä.

    VastaaPoista
  20. Suo anteeksi, mutta ei sille voi mitään, että hyvälle tuulelle tulee, kun näitä juttujasi lukee. Ei siksi, että vahingoniloisena hekottaisin, ei. Sanansäiläsi sattuu vaan NIIN kohdalleen!
    Aurinkoa - myös keväisiin Murheenlaaksoihin!

    VastaaPoista
  21. puutarhuri: voimia täystuhon kanssa elämiseen! :)

    Susanna: kiitos auringosta, ja kivasta kommentista. :)

    VastaaPoista
  22. Olipa elämänmakuinen vuodatus! ;) Ja niin tutun kuuloinen. Voimia niihin päänsisäisiin huonoihin päiviin, yön yli kun nukkuu niin jopa usein uusi päiväkin on edellistä parempi.

    Tuttuja juttuja suurin osa noista täälläkin... =)

    VastaaPoista