outoja oloja

Aamusta asti on tuntunut siltä että tänään on huono päivä. Yö oli aika poloinen, näin kummallisia katkonaisia unia talosta jossa oli vain kaksi ehjää  seinää ja sortunut piippu, ja jossa koko ajan kulki vierasta väkeä sanomassa missä piti istua ja mihin ei saanut asettua. Nuo vieraat tiuskivat ja äyskivät, ehkä vähän huusivatkin ja koko homma oli ikäänkuin vierasta kieltä. Yritin olla hiljaa ja huomaamattomana, mutta aina joku osoitti sormella ja komensi vaihtamaan paikkaa. Paljon oli väkeä, ja kaikilla kamala kiire. Joitain lapsiakin siinä kulki edestakaisin sisään ja ulos, ja niillä ei olut kenkiä ollenkaan, ja vaikka kuinka yritin sanoa että laittakaa ihmeessä lapsipolot kengät jalkaan niin  ne vain nauroivat ja pitivät hurjaa meteliä.

Puoli kuuden aikaan heräsin karmaisevaan unenpätkään jossa joku tärkeä ihminen,jota en osaa nimetä oli kateissa, kukaan ei tiennyt missä ja mihin se joku oli lähtenyt ja muutenkin maailma oli muuttunut ihan kummalliseksi. Kaikki oli ihan mustavalkoista, värejä ei ollut oikein missään. Joka paikassa oli vain hiekkaa ja matalia puita. Vähän kuin meren rannassa, hiekkaa dyyneinä ja sitä oli ihan silmänkantamattomiin. Oli kova tuuli, se otti korviin ja  ja unessa kuului semmoinen raksuttava kellon ääni. Tiedättehän, semmoinen rasahtava  joka oikein uppoaa hiljaisuudessa tajuntaan,  minuutin välein..

Unessa minun piti raahata painavia laukkuja joihin jostain syystä olin pakannut ihan kummallisia tavaroita niinkuin esimerkiksi tiskiainetta, vasaran, narua, verhoja ja pyyhkeitä. Nekin olivat kaikki epämääräisen  harmaita tai  suunnilleen valkoisia. Unessa muutin asumaan pieneen,kummalliseen matalaan ja pitkään  vanhaan puutaloon jossa oli isäni vanhoja tavaroita, turkishaalareita, kintaita, merikarttoja ja työkaluja. Ja edelleen se joku oli teillä tietymättömillä. Uneen liittyi ahdistava odottamisen tunne.

---

Jotenkin unen huonot ja oudot fiilikset jäivät päälle koko päiväksi. Sen seurauksena koko päivän olen itsekseni tupissut kaikenmaailman romuista, pahasta siivosta, pyykkivuorista, kenkäröykkiöistä, tiskeistä, likaisesta lattiasta, tekemättömistä töistä ja muuttunut marttyyriksi.

Koululaisraukkojen tultua kotiin en enää tupissut vain itsekseni.

Oijoi.
En ole ihan varma haluaisinko mennä unieni kanssa unienselittäjälle.

Joskus on synkempää kuin toisinaan. Iltaa kohden onneksi jo vähän sujui, elo.