sunnuntai 5. toukokuuta 2013

kukkia päässä

Muutama kuva ompelujutusta. Oikeastaan yksi ja sama työ, mutta kolmessa eri fiiliksessä...
Kässäkerhon kukkapääprojekti uhkaa pahasti lähteä lapasesta, sillä tämän lisäksi on vielä (ainakin) yksi keskeneräinen ja pari ajatustasolla olevaa.

Tämä siis kolmelle eri materiaalille ja kolmella eri "tekniikalla".  Ylimmäinen silkille kirjontalangoilla, hiukset harmaalla yksivärisellä ja kukat väriävaihtavalla vihreäsävyisellä.  Koru kirpputorilöytö, jotenkin niin sopiva tuohon.
Miten se näyttääkin tuossa kuvassa ihan kurttuiselta...ei se nyt ihan noin kurttunaama ole. :)  Helmiä pitää nykyisin tunkea vähän joka paikkaan. En olisi itsestäni uskonut...keski-ikää, kenties? Välillä kyllä ihan naurattaa kun olemattoman pieniä helmiä ompelee näkymättömällä langalla ja käsittämättömän ohuella neulalla...:)
Tämän yksittäisen kuvan/neliön koko siis noin 12X12 cm.

Toinen versio pellavakankaalle, ihanitse  ;) värjätylle ja siihen organzakukkia hiuksiin..eli tässä tekniikkana tuo kangaskukkien kirjominen. Helmiä ja kirpputorikorviksesta napattu kristalli sihen lisäksi.. :) Näin jälkikäteen katseltuna olisi voinut olla joku muun värinen lanka tuossa profiilin ompelussa, ei oikein erotu tuo tummanharmaa. Ja kukatkin kirkkaampia...mutta joku harmausfiilis selvästi ollut näitä tehdessä? Siinä keskentekoisessa onkin sitten värejä ihan erilailla...huiiiii. Ja kaikkea.

Ostin Kokkolanreissulla kirpputorilta pussukan pienenpieniä helmiä, värilajitelma jossa on ihania murrettuja sävyjä, ne olivat juuri tuohon aivan kuin ajateltuja! Vaikka silloin ostettaessa ei olllut hajuakaan mihin ne tulevat sijoittumaan...ja sen verran iso pussukka oli että muutamaankin työhön niitä vielä riittää. :)

Alimmaisena työssä on villakankaalle kirjottu kukkapää. Kukkina kukallinen siniharmaa puuvilla, ikäänkuin aplikoituna. Eli tässä taas eri "tekniikalla" ja eri materiaalille.Reunaan ihan käsinommellut pistot harmaalla muliinilangalla. Keski-ikä? :) Kun taas niitä helmiäkin. :) Ja kirppiskristalli. :)


Kaikenlaisia  kokeiluja. :)
Kaikissa versioissa pohjana ihan omakuva. Alimmainen  ehkä selkeimmin tunnistettava...jos sekään.

Kaikki ommeltuna harmaalle villakankaalle jonka taustalla kolminkertainen ruutipussikangas jämäköittämässä. Villakangas on kiva materiaali , se ei liesty/purkaannu ja siihen jotenkin hirveän hyvin passaavat kaikki nämä pistot ja koristukset.


Siinäpä ne. :)  Tai se. :) Valmiin työn koko 48X17 cm.
Pienenpieniä ompeluksia olisi myös...mutta taidan ne säästää esiteltäväksi ihan mallin päällä. :)

14 kommenttia:

  1. tarkkaa puuhaa,ja taiteellista! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. noooo, ei se nyt niin tarkkaakaan :) se vain näyttää siltä. :
      taiteellisuus on jotain jota en tiedä mitä se on...minä vain surruutan ja hurruuutan ja laitan sitä ja tuota ja paikkaan ja parsin.:)

      Poista
  2. On kaunista! Eipä sitä voi ymmärtää mitä moninaisia työvaiheita näiden taulujen taakse kätkeytyy, kun ei itse ole koskaan tehnyt vastaavia:) Helmet sopii ihanasti noihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos...mukava että ne näyttävät kauniilta. :) on siinä monta jutskaa ennenkuin se on valmis, ensiksi vaikka valitaan se valokuva, muokataan ja tulostetaan yms. sitten pitää valita kankaat ja langat jne, ja sittten se peruskirjomus, sitten taas höysteiden(helmet ja mu ut lisukkeet) valinta ja se päättäminen että nyt se on valmis. :)

      tässä on se viimeisen piston syndrooma, samoin kuin neulahuovutushahmoissa. :)
      mitenkähän sinut saisi hurahdutettua näihin? :)

      Poista
  3. Uskomattoman ihania!
    Hyvin tunnistaa tekijän ;) Ylimmässä semmoinen suloinen pikkutyttömäisyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos...mukava että pidät. :) ja että vielä tunnistaakin! ylimmäinen tavoittelee juurikin jotain tyttömäisyysjuttua...kiva että löysit sen sieltä. :)

      Poista
  4. Minä katoin tuota viimestä kuvaa,että miten saatki niin ittes näkösiä :). Mulla ei kyllä riittäs kärsivällisyys tehä, niin ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan kopiopaperin kans ommellen :D tulee näkösiä...muuten ei kyllä onnistus. :) eikä oikein onnistu paperinkaan kans. :)

      luulin ennen että mullakaan ei riitä kärsivällisyys tämmöseen näperrykseen. en tiedä mistä se lie löytynyt? toivottavasti ei ole käynyt niin että ne entiset vähätkin on pois tästä kotikärsivällisyydestä...siirtyneet noihin näperryksiin. iik.

      jotenkin sitä on vain hurahtanut tämmöiseen turhuuteen. :) turhuuteen siinä mielessä että tuotokset eivät ole kovin tarpeellista lajia kuten välihousuja, takkeja ja huppareita. vaikka onhan noita vaatteitakin , eivät silti ilman kulje...vaikka nykyompelut onkin turhuuksia. :) vaihtelu virkistää. :)

      vielä turhuuksista...että toisaalta ovat olleet mulle niin tarpeellisia. terapiaompeluita. että siinä mielessä ei ollenkaan turhuuksia.päinvastoin.:)

      Poista
  5. Tutkimuksenkin mukaan tämän päivän käsitöissä on tärkeää prosessi eikä niinkään tuotos. Että ala vaan puhua prosessista eikä turhuusompelusta.
    ;-) Kuulostaa niin paljon vaikuttavammalta. Tosin, jos kurssin nimi olisi "käsityöprosessi-kurssi"...?t.ope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onpas hyvä :) sana. tästälähtien julkaisen prosesseja :) on totitsesti vaikuttava sna. hih. saattaa olla että että tuossa turhuusompelu-sanassa on semmoinen osittain negatiivinen kaiku, vaikka sinänsä se ei ole tarkoitus. turhuushan on luksusta, ja siksikin tämän lajin ompelukset ovat niiiiiiiiiiiiin ihania tehdä. :)

      mutta ihan vakavasti aiheesta puhuen, nimenomaan sen tekemisen/prosessin aika on sitä parasta. se kihisevä ideamylly päässä, innostunut mietiskely ja luonnostelu, ajatusten vaihto...voi sentään! luksusompelua. :) se on parempi sana. :)

      Poista
  6. Just näköisiä, ihana kokonaisuus! Miten se onkaan lipsahtanut niin että tulee näitä terapioita nykyään :) Ennen oli varmaan tehokkuusajattelu etusijalla... Mutta selvästikin tämä esteettisyys on niin ominta sinua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, kiitos. :) elämässä on aikoja jolloin terapiat tulevat tarpeeseen...jos sattuu paljon ja monenlaista, isompia ja pienempiä murheita ja muutoksia, iloisiakin, ne vaativat oman ajatustyönsä. noissa mun luksusompeluissa ;) on kyse ehkä juuri noista, on ollut niin ihana siirtää muistoja ja tuntemuksia johonkin, ja toinen ulottuvuus se, että saisi tehtyä jotain kaunista. arjen vastapainoa. :)

      Poista