maanantai 24. elokuuta 2015

hajatelma

Haluaisin kertoa teille niin monta tarinaa!

 Monta tunnelmapalaa loppukesän päiviltä ja lomailusta. Uskomattomasta vieraanvaraisuudesta siellä Varanginvuonon rannalla, henkeäsalpaavista ja mielikuvituksellisista maisemista. Käynnistä maailman reunalla jossa pitkät ja raskaat mainingit  tulivat kahdentuhannen kilometrin matkan takaa. Loma Norjassa oli hieno ja onnistunut. Viikko kotiinpaluun jälkeen vielä silmissä kimalsi Varanginvuonon kirkas sinisyys, ja mielessä oli avara, kallioinen maisema jossa näki kauas.

Jotain voisi kertoa arkisista, vähän ankeistakin päivistä, ja siitä miten opiskelujen kanssa tulee välillä epätoivo. Ja ihan itku. Ja siitä, miten viikoissa on välillä liian vähän päiviä, päivissä tunteja, tai ainakin yöt ovat liian lyhyitä. Sekin seikka, että puhelimesta katosi sata ihanaa, valikoitua kuvaa taivaan tuuliin kuuluu niihin tarinoihin ja tunnelmiin joista olisi voinut muuutaman sanasen kirjoittaa.

 Haluaisin kertoa teille ihanista kohtaamisista, muutamista ainutlaatuisista tapahtumista niinkuin kaksosten sotilasvalat ja hyvän ystävän syntymäpäivät.  Molemmissa pyyhin kyyneleitä. Puhdistavia ja onnellisia.

Tapahtumia on talletettavaksi  niin paljon. Mistä aloittaisin? Ja välillä on niin turhauttava olo. Liian paljon asioita ja tapahtumia jotta niitä ehtisi tallettamaan blogin sivuille. Ja kun "kaiken" haluaisi kertoa, ja tietää sen mahdottomaksi niin sitten ei laita mitään. Blogiraukka. Phuuuuuuh. Puhalsin siitä nyt pitkän ajan pölyt.

Te lukijat olette laittaneet minulle mukavia haasteita! Kiitos niistä! Laitan ne vielä hetkeksi odottamaan..seuraavan kirjallisuustehtävän valmistumista ja kehittämistehtävän saamista hyvään alkuun. Mutta syksyn päälle..näin on ainakin hyvä tarkoitus.

Välillä mietin tosissani että miksi minulla on nykyisin blogiin niin pitkä matka. Konkreettisia syitäkin on, mutta on myös kokemus että tämä on niin arkista, samojen asioiden ja tunnelmien pyörittämistä ja muka kirjoittamista. Joku joskus sanoi minulle että miksi ihmeessä levität elämäsi kaikkien luettavaksi. Levitänkö?

On olemassa niin ihania,  inspiroivia ja teknisesti taitavasti tehtyjä blogeja että oma kotikutoisuus joskus vähän pistää pieneksi. Kerran minulle sanottiin että muuten tämä blogi olisi ihan kiva mutta jutut ovat liian pitkiä, ja että hän katsoo aina vain kuvat. Niinkö?

Meitä on moneksi, bloggaajia ja lukijoita. Onneksi blogimaailma on niin iso ja monipolkuinen että kaikille löytyy jotain.  Täytyy tehdä niinkuin itsestä tuntuu parhaalta. Ja haukata pala kerrallaan.

Kuviakin on niin paljon. On niin vaikea valita ne, joissa olisi oikea tunnelma. Niin haluaisin että edes kuvat kertoisivat ne tarinat jotka jäivät kertomatta, ajallaan. En laita tähän lomakuvia. En poikieni sotilasvalasta otettuja kuvia, enkä etsi myöskään epätoivoisia opiskelukuvia, vaan laitan vain jonkun ihanan. Päällimmäisen. Ja lupaan itselleni laittaa ne lomat ja valat, epätoivot ja muut tänne omina, tärkeinä juttuinaan sitten kun niille on ehditty tehdä jotain. Pitäkää peukkuja! Vaara on olemassa että ne jäävät ainakin hetkeksi neuropsykiatristen erikoisopintojen jalkoihin!( ja jotenkin niitä jalkoja on paljon!)













20 kommenttia:

  1. Ei yhtään liikaa tekstiä:). Oikein odotan aina näitä voimaannuttavia kirjoituksiasi. Voimia opiskeluun ja arjen aherrukseen! T. J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi, kiitos sinulle! Tässä blogihommassa on pöytälaatikkoon kirjoittamisen sijaan juurikin tämä sosiaalinen ulottuvuus, ja se tekee tästä niin mukavaa. Ja käsittämätöntä, että joku voi kokea voimaannuttaviksi nämä tekstit. Opiskelu vie tällä hetkellä aika ison palan elämästä. Jouluun asti on tiivistä...sitten jollain lailla helpottaa kun ei enää ole kahta "koulua" päällekkäin.

      Poista
  2. Voi, miten suloinen katse on noilla kissanpennuilla! Minä olen monesti blogeissa sellainen kuvilla herkuttelija ja saatan jättää tekstit jopa lukematta. Varsinkin jos tyyli on puiseva, tylsä, ei niin omantuontoinen tai kielioppivirheitä on paljon(!). Se on mulla pilkunviilaajalle ehkä pahinta. Ihan totta! Mutta sun tekstit mä luen aina. Ne on niin ihanasti, elämänmakuisesti, omantuntoisesti kirjoitettu. Minusta ei kannata ottaa ressiä siitä, mitä muut sanoo. Tekee niin kuin itsestä on hyvä. Ja siten mikä tuntuu itsestä omalta. Lue sää nyt rauhassa niitä opiskeluopuksia ja tule aina silloin tänne blogin puolelle, kun aika antaa myöten tai tuntuu siltä, että NYT! Minä ainakin pysyn linjalla, vaikka tahti ois hitaampikin. :) Tsemppiä syksyyn! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissanpennut ovat niin valloittavia! Ne järjestävät hassuja hetkiä päiviin ja ovat niin pehmoisia ja siliteltäviä...ihania. On totta että kuvat ovat tärkeitä! Minullakin juuri siinä kohdassa on joku ruuvi tiukalla, en osaa postata ilman kuvia tai miettimättä niitä, kun ne ovat minusta puolet koko jutusta. ja siinä se tulee se hitaus mukaan tähän hommaan! tekstiä kun tulisi vaikka joka päivä, mutta kuviin asti ei ennätä...kun niitä pitää selata ja pienentää ja ladata ja vaikka mitä. Ja jos oikein tekisi kaikki viimeisen päälle niin kai sitä kävisi kuvaamassa juuri siihen tekstiin sopivat kuvat jen mutta nyt se homma mnee täällä päässä niin että katsotaan mitä kansioista löytyy. Toki ompelujutut tulee kuvattua vähän niinkuin täsmäjuttuna.
      Eihän sitä tarvitsisi kyllä välittää, tekee niinkuin milloinkin kulloinkin tuntuu hyvältä. Tässä blogihommassa on kuitenkin mukana se sosiaalinen aspekti, minulle niin voimakkaana että kantaa jotain vaikeastiselitettävää vastuuta siitä että jotain ilmestyisi. . :)
      Ihanaa että pysyt linjalla kaikesta hitaudesta huolimatta, Kiitos sinulle, Pikku Akka!

      Poista
  3. Johan tätä sun postausta on kaivattukin :) Niin mukavasti,hersyvällä huumorilla osaat kirjoittaa asiasta kuin asiasta <3 Mulla tulee luettua joka sana tarkkaan,ja ajatuksissani "nyökyttelen" päätäni..hymy huulilla.Kuvat kruunaavat tekstin,tällä kertaa tuo kuopuksen kuva sai hyvälle tuulelle.. On ne pikkuiset aika veitikoita ;) tsemppiä opiskeluihin,ei ihan pikku juttu olekaan (varsinkaan tällä iällä :P )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Suvi, että oikein kaivattukin! :) Mukavaltahan se tuntuu, kun tänne heti aamutuimaan alkoi ilmestyä kommentteja. Eikö ole mielenkiintoista miten voi eri puolilla Suomea, eri tilanteissa eläviltä löytyä kuitenkin niin paljon yhteistä että kokee jotain samaistumista. Se on yhdenlaista vertaistukea...minulle kirjoittajana se, että kommentoti ja kerrot sen täällä, tuon nyökyttelyn. Kiitos siitä!
      Ikä tekee tehtävänsä..Toisaalta opiskelu näin aikuisena on helpompaa kun on kertynyt monesta asiasta semmoista yleistä tietoa ja sitä voi yhdistellä sitten uusiin..., mutta sitten on se ajan, paikan ja tilan löytäminen. Kun on tätä kaikkea ohjelmaa. :)

      Poista
  4. Sinun tekstit on ihan parhaita :). Ja postauksethan on pieniä välähdyksiä arjesta ja elämästä, näkökulmia ja ajatuksia. Se on koko elämän nettiin levittämisestä vielä aika kaukana :) Jatka samaan malliin vaan ja tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos sinulle Sanna A. :) elämää on kyllä niin paljon että ei se kaikki tänne mahtuisi..eikä missään tapauksessa ole tarkoituskaan. kiitos tsempeistäkin! nyt on vähän sellainen epätoivoinen kausi tässä opiskelussa kun pukkaa tehtävää tehtävän perään ja olisi paljon lukemista ja kirjoittamista. itsenäisen opiskelun haasteita. :)

      Poista
  5. Tykkään kirjoitustyylistäsi kovasti! Oot kyllä urhea opiskelija--ihan huokailen, mikä homma lukea siinä sivussa, Sokerina pohjalla blogissasi on valokuvat! T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urhea! voi että, sitä piirrettä kyllä kaipailen kovasti! tuntuu enemmänkin semmoiselta surkealta...nyt on vähän ruuhkaa tuolla tehtäväosastossa. :) Oikeastaan minä en tuota kirjoitusta näpytellesäni ajatellut ollenkaan tätä puolta, että te ihanat nyt sitten kannustatte ja mietitte minun kanssani...on niin monia mahdollisuuksia tehdä tätäkin hommaa. :) kiitos, Pirta!

      Poista
  6. Sulla on niin mukava tyyli kirjoittaa, että se uppoaa ainakin minuun! :) Jos en heti ehdi koko postausta lukemaan, palaan siihen aivan varmasti myöhemmin ajan kanssa. Nuo kissanpennut on kyllä aivan suloisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Raisa P! Minulla itselläni on nykyisin jotenkin aika niin kortilla että blogien luku, ja varsinkin kommentointi jää tosi vähälle. Illalla joskus selaan hetken mutta olen laiska puhelimella kommentoimaan. Kissanpennut ovat niin söpöläisiä! Vähän riiviöitäkin. :)

      Poista
  7. Ja minäkun nimenomaan tykkään lukea tekstejäsi! Ne ovat niin mukaansatempaavia ja saavat aina hyvälle mielelle :) ja kuvat ovat vielä piste iin päälle! Minusta jokainen voi siirtyä eri blogiin jos ei jonkin blogin ulkonäkö/sisältö miellytä. Minä ainakin luen vain niitä blogeja joista tykkään. Eikä kaiken tarvitse aina olla niin viimesenpäälle hienosti viilattua ja tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, Nanni. Minä luen myös monennäköisiä ja monella tyylillä tehtyjä blogeja, kuvilla ja ilman. Ja tekstit joita tykkään lukea ovat hyvinkin erilaisia keskenään. :) Semmoista se on, toisinaan tuntuu hyvältä joku ja toisinaan joku toisen tyylinen. Fiilareiden mukaan. :)

      Poista
  8. Lue iltasanomista tämän päivän kirjoitus lasten kuvien julkaisusta facebookissa.Minusta sama pätee myös blogin kuvien julkaisemiseen. Mielestäni lapsi ei itse osaa sanoa haluaako kuvaansa nettii, siksi vastuu on vanhemman. En tarkoita että sinulla olisi ollut epäsoveliaita kuvia. Ajattelin vain vinkkinä koska pohdiskelit näitä asioita. Kaikella hyvällä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilttinä tyttönä kävin heti lukemassa. :) Kyllä näitä kannattaa pysähtyä miettimään säännöllisin väliajoin. Oikeastaan minusta on aika mielenkiintoista, että kuvat nimenomaan herättävät niin suuria intohimoja tämän asian suhteen. Kun miettii nykypäivää, ihmiset jakelevat kuvia monissa eri medioissa ihan vain kertoakseen missä menevät, mitä tekevät ja kenen kanssa. niin minäkin, toki. :) Jotenkin tämä verkon kuvavirta on ihan kolossaalinen! Sinne mahtuu monenlaisia kuvia. Ja monelaisia katsojia. Vähän meinaa pukata hiki.Melkein meni yöunet noita artikkeleita lukiessa! Kaikesta voi seurata sitä ja tätä. Ja MLL:n lakimieskin oli ottanut kantaa.. kirjoitusta tehdessäni en niinkään pohtinut tätä kuva-asiaa. Nyt tuli tehtyä sekin!

      Poista
  9. Sinulla on kyllä uskomaton taito kirjoittaa. Tekstejäsi on mukava lukea:-) . Aina niissä on kivasti huumoria matkassa. Niin suloinen on pienen miehen kuva <3 Ja kissanpennut niin viisaana siellä katselee. Kyllä kuvien merkitys on niin suuri. Aina niitä on niin kiva katsella:-) Jatkahan samaan malliin ja omalla tahdillasi. Ei täältä mihinkään hävitä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kanneli..näistähän me aina puhutaan..mutta miten se joskus onkin vähän kateissa se punainen lanka ja ilokin..tämän kaiken muunlaisen kirjoittamisen vastapainoksi sitä haluaisi kirjoittaa kaikkea omaa. Ja tallettaa päiviensä kulkua ja tuntemuksia. Kuva-asia jäi nyt kyllä minulle vähän mielen päälle, jäin miettimään kuvan ja tekstin suhteita..kummankin voimaa ja vähän tarvettakin. niinkuin sinäkin sanot..kuvat ovat niin tärkeitä. Minulle myös! No, pitää katsoa ja kuulostella miltä tämä tuntuu ensi viikolla. :)

      Poista
  10. Käyn täällä aina epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta enpä muista olenko ennen jättänyt kommenttia. Nyt on pakko jättää.
    Sulle on annettu ihana taito kirjoittaa, vaali sitä ja jaa tänne meillekin edelleen juttujasi. :)
    Minusta blogimaailman rikkauksia on juuri se, että jollakin tekstit vievät mukanaan ja toisella taas kuvat. Itse kuvaamisesta innostuneena saatan seurata jonkun taitavan kuvaajan blogia vain kuvien vuoksi, saan niistä yhtälailla kuin vaikkapa sinun elämänmakuisista teksteistä. :)

    Tsemppiä opiskeluihin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, Ilona! Minullakin on juurikin noin, kuvat voivat viedä yhtä lailla mennessään kuin kirjoitettu teksti! onhan tässä aina välillä miettimisen paikka, mitä kirjoittaa, miten kirjoittaa vai jätääkö kirjoittamatta. Ja sama kuvien kanssa, toisaalta ja toisaalta.

      kiitos tsempeistäkin! Ne tulevat nyt todella tarpeeseen. :)

      Poista