kesämekkomeininkiä

Kesän parhaat kamppeet. Vilpoisat jokapaikanmekot. 

Kukkaisen version trikoo saatu vuosia sitten tuliaisena  ompelijaystävien Rockserireissulta, marinoitunut nyt muhevaksi  ja siitä tulikin mitä mukavin liehuhelmainen mekko. Niin on käyttäjänsä näköinen ja värinen että ihan kummastuttaa. Vanhanaikaiset resorit pääntiellä ja kainaloaukoissa. Tätä ehkä voisi käyttää syksyn päälle pitkähihaisen kanssa ja leggareiden kaverina...kun ei ole mikään maksimittainen, ennemminkin melkein mini.  Poimutetut helmakaitaleet, alempi vähän pitempi ja leveämpi kuin ylempi. Yläosan kaava alustopista, pätkäisty vain suunnilleen tuohon kainalon alapuolelle. 

Mustavalkoiset raidat ovat jo pitkään puhelleet tuolla laatikossaan haluavansa mekoiksi. Raitapalat vain olivat sensorttisia että yhdestä palasta ei kovin kummoista mekkoa olisi saanut, joten palahommiksi meni. Yläosan kappaleet toki ihan yhdestä palasta kukanenkin, mutta helmaosan poimutuksiin kätkeytyy monenmonta saumaa. Pystyraitaisena minusta näyttävät niin reippailta! Palojen saumatkin sinne hyvin uppoavat. Pienempi mustavalkoinen  ihan simppeli perusmalli ja isommassa vähän röyhelölisukkeita. Niihin inspiraatiota sain joskus kauan sitten  täältä.  Näissä myös ns. toppiyläosa, kaksi poimutettua (paloista/tilkuista  ommeltua) helmakappaletta vähän sinnepäin mitattuna että alempi on pikkuisen pitempi kuin ylempi.  Röyhelöllisessä enmmän kangasta ja poimua, toinen mekkonen vähän semmoinen selkeälinjaisempi kokonaisuus. (tarkoittaa siis oikeasti sitä että siihen ei riittänyt niin paljon kangasta kun tuohon toiseen tuli laitettua vähän liikaa.)

Yksi punavalkoraitainen samanmoinen mekkonen oli tuolloin kuvaushetkellä naapurissa käymässä. Sen helmaan on yksi tuhoeläin tosin jo hampaanjälkensä jättänyt...miten korjaaminen voikaan olla vaivalloista ja varsinkin sen aloittaminen! Itse homma ei veisi montaa minuuttia. 

Raitaa onneksi vielä riittää, tosin jäljellä on aikalailla vain poikavärejä. Ja sehän nyt passaa. :)

yövuoro

Muutamankin kerran olen potenut huonoa omaatuntoa blogipäivitysten puuttumisesta. Äh. Johonkin aika vain karkaa.  Tämä blogijuttu kun on niin mukava tapa tallettaa sattumuksia ja tekemisiä, ajatuksia ja mitä kaikkea.
Pienen pojan sairastellessa  aika on kulunut sylinä enemmän ja vähemmän. Ei suurempaa, ihan vain pientä lämpöä, nuhanenää  ja kurjaa yskää.
Yhdellä sormella hiirellä rullaillen,läppäri sohvan käsinojalla, niskat vinossa ja käsivarsi kankeana lapsi sylissä on ergonomisesti erittäin hankalaa lukea tai varsinkaan kirjoittaa mitään...puhumattakaan kuvatouhusta johon ehdottomasti tällä oppimäärällä tarvitsen kaksi etusormea ja aivot. Jotka ovat vähän imetyslomalla nykyään.

---

Tuon kirjoitettuani lähdin saunaan. Sillä aikaa pienen ärsyttävä yskä oli muuttunut äkäiseksi ja haukkuvaksi ja pikaisesti ajelimme terveysasemalle. Lääkäri totesi sen minkä jo tiesin, laryngiitti. Niinpä pikkumies hönkäili spiralla adrenaliinit ja nielaisi päälle kortisonit. Helpotti. Nyt kellon käydessä kolmea yöllä olemme tunnin olleet kotosalla ja vaikka lääke auttoi niin jotenkin kyttäillessä ja kuuunnellessa tässä taitaa yö mennä.
Ihan ensimmäistä kertaa en spirahuoneessa istunut...kurja vaiva.

---

Ompeluksiakin olisi!!  Eskarilaisen kouluvaatteita, keisarin uudet vaatteet ja kässäkerhon kesäläksy. Eikä kesämekkosiakaan ole vielä blogissa esitelty.

Tähän hätään nyt fiiliskuvia. Elokuu.

Iloisia päiviä teille kaikille sinne näyttöjenne taakse! 

P.S. Käykäähän osallistumassa kivaan arvontaan, täällä: KLIK!

Elokuisia ajatuksia

Kesän parhaat hetket alkavat olla käsillä. Koululaisten kesäloman ehdittyä tähän pisteeseen alkaa ainakin  tässä talossa  pikkuhiljaa viritä kaipaus säntillisempään elämänmenoon. Yökukkuminen saisi vaihtua jo nukkumiseen ja olisi nautinnollista saada muutama rauhallisempikin hetki tähän iltasäpinään joka vain jatkuu ja jatkuu kun aamupakkoa ei ole.

Kesän parhaat hetket ovat sikälikin vasta tulossa, että minusta nämä hämärät ja lämpimät illat ovat niin ihmeellisiä! Sen verran on iltaisin  viileää, että hyttyset ovat muuttaneet trooppisempaan ympäristöön ja mikä parasta, kynttilöitä voi taas alkaa sytyttelemään.

Kesän kauneimmat päivät  ovat minusta juuri elokuisia. Aamut vähän viileitä, pirteitä. Päivälläkään kuumuus ei ole tukahduttavaa, vaikka olisikin hellelukemia mittarissa. Iltaisin lämpöä riittää pitkään, nurmikossa on kastetta ja auringonlaskut ovat upeita, niiden värisävyt pääsevät oikeuksiinsa iltojen hämärtyessä. Öisin kuutamot, yölintujen laulu ja lämmin hämärä. 

Elokuussa on jotain erikoista, kuin toinen tammikuu. Uusi alku, uudet innostavat jutut ja uudet suunnitelmat. Joillakin uusi koulu, uusi opettaja tai uusi reppu. :)

Joillakin uusi elämäntilanne-opiskelupaikka tai työ. Tai  loma. :)

Kesää on vielä jäljellä- se ei lopu koulun alkamiseen, hämärtyviin iltoihin eikä sateen ropinaan. Vasta jäätyneet vesilammikot ja syysmyrskyt vaakasuoraan kiitävien terävien vesipisaroiden kanssa ovat syksyä. Ja siihen on vielä matkaa. :) 

Kuvat Tauvon rannasta .Eväsretkellä, omalla porukalla. Uskomaton ilta, iloiset retkeilijät ja minulle niin tärkeä meri. Maisema väreineen kuin postikortista. Pois lähtiessä puolen kilometrin päässä armoton ukkosrintama. Sata salamaa.