Minä niin haluaisin aikaa! Yksi ystäväni kertoi että hän on päättänyt että joka kesä vähintään yhden päivän varaa aikaa pilvibongailuun. Minusta siinä on huikea ajatus, varata aikaa johonkin niin täydelliseen lorvailuun. Näillä keleillä tosin en tiedä sitä että ihan koko päivän ottaisi sille aikaa...kun tuppaa tulemaan tuota vettä. Ajoittain.
Tänä kesänä puutarhaihmisten ei ole tarvinnut varata aikaa kukkien tai muidenkaan viljelysten kasteluun.
Mihin se menee, kaikki aika? Kaikilla kun sitä on kuitenkin se sama määrä, tunteja vuorokaudessa. joskus näyttää että toiset ehtivät, saavat aikaan kaikenlaista.Omat aikaansaannokset ovat semmoisia hetken hurahduksia, niinkuin leivottu leipä tai tyhjennetty tiskipöytä. Onhan se sekin.
Opiskelujuttuja pitäisi saada luettua ja kirjoitettua, mutta tämä rajallinen aika asettaa haasteita-vai onko se vain laiskuutta ja aikaansaamattomuutta? Sitä joskus mietin.
Aika on niin venyvä käsite. Joku sanoo, että siihen kaikkeen on aikaa minkä kokee tärkeäksi. Onko?
Jotkut vain käyttävät sen aikansa kaiketi tehokkaammin...mietin että onkohan minulla tästä eteenpäin aikaa ihan mihinkään?
Sain opiskelupaikan! Se on huikea juttu, mutta välillä huolettaa miten aika rittää sitten, riittääkö se mihinkään muuhun mukavaan ja tärkeään? Tämän nykyisenkin opiskelun kanssa kun tuppaa olemaan aika-ongelmia.
Semmoista tuskailua, huokailua ja pitäisi-fiilistä.
-----
Välillä iskee vähän epätoivo. Kaikki kotitöiltä ja suurperhe-elämältä liikenevä aika pitää käyttää tarkasti kouluhommiin ja en ole ihan varma onko motivaatio tarpeeksi korkealla...toivon niin.
Minä ja ei-niin-säntillinen persoonani...pitäkää peukkuja!
Tähän heinäkuun puoleenväliin asti on kesä ehtinyt. Ollaan juhlittu ja reissattu, mökkeilty ja pidetty sadetta. Reissussa tapasin ihmisiä blogien takaa, voi miten oli mukavaa!
Murehdittu kadonnutta kissaemoa mutta onneksi myös iloittu ihanasta sijaisemosta joka hoivaa meidän pikkukisuja kuin omiaan.
Tällä viikolla totuteltu elämään pienemmällä perheellä kun kaksi nuorta miestä siirtyi Suomen puolustusvoimien leipiin ja yksi tyttönen on rippileirillä. Ja nyt laitetaan juhlia.
Pitäisi-olon kanssa on vain opeteltava elämään. Se mokoma naputtaa olkapäähän heti kun istahtaa ja mieli eksyy pitseihin ja kankaanvärjäyksiin... Aion opetella työntämään sen aina välillä syrjään ja oppia nauttimaan tästä hetkestä. Ja sen pilvibongauspäivän aion ottaa ohjelmaan heti kun sää on sinnepäinkään. Pilviähän voi bongailla vaikka toppatakki päällä, mutta sadetakissa se ei ole mikään nautinto...huokaus.
Tekstistä ei näy tulevan loppua. Sen verran vielä että minun tuuriani on että juuri nyt kun olosuhteet ajan, tehokkaan pienen työmiehen, blogi-inspiraation ja vapaan tietokoneen suhteen ovat kohdillaan ja otolliset, ei toimi puhelimen bluetooth jotta muutaman ihanan kuvan saisin tähän liitettyä. (piuha on jossain salaisessa paikassa) Koneelta onneksi löytyi muutama muu. :)
Kesälomareissu kulki Vaasan kautta Kokkolaan, mökkirannalle. Hopeapajuja kasvava rantatie on lapsuuden koulutie..ja mökillä Torsti-kukko huolehti aamuherätysten lisäksi päiväuniherätyksetkin. :)
Monta tarinaa ja kohtaamista jää kertomatta, monta mukavaa sattumusta julkaisematta, monta kuvaa laittamatta. Odottelen jospa niiden aika vielä tulisi!
Aurinkoa, aurinkoa kaipaillen.
Voi hyvänen aika! Aika on just tuollainen. Aina se on kortilla ja kortit ihan väärässä järjestyksessä. Tai sitten vetäisee justiinsa sen kortin, ettei saa mitää aikaiseksi. Mä tein töissä muutama vuosi sitten sellaisen päätöksen, että lopetan kiireen. Ja lopetin. Päätin, että minä lopetan kelloon tuijottamisen. Ja lopetin. Oli helpottava päätös. Jotkut asiat ovat jääneet tekemättä. Mitä sitten? Olisivat ne jääneet, vaikka olisi kiirehdittykin. Tai olisivat ainakin jääneet kesken. Ja keskeneräisyys häiritsee minua enemmän kuin tekemättömyys. Niin, se tilanne on töissä. Mikä se sitten on kotona? Haluaisin ehtiä enemmän. Lukea lehtiä, ommella, tehdä kukkapenkin, kuntoilla jne. En ole puutarhaihminen - miksi siis tekisin kukkapenkin - ei ole pakko - en tee - luonnonkukatkin on kauniita. Heti helpotti. Mutta ompelemaan pitää ehtiä. Se rauhoittaa, virkistää, terapoi. Ja saa aikaan samalla jotain muutakin kuin sen siistin tiskipöydän. Se kun kestää vain hetken. Kohta siihen taas joku laittaa likaisen lasin. Niin, johonkin on pakko ottaa sitä aikaa, että saa sen fiiliksen, että "sainpas jotain aikaan".
VastaaPoistaOlisipa ollut mukava kohdata, mutta kahdessa paikassa on vaikea olla yhtä aikaa. Ja varsinkin, jos ajantaju on kadoksissa. Olin silloin läsnä vain nuorimmalleni. Ne ajat, jolloin olet läsnä lapsillesi, eivät ole hukkaan heitettyä aikaa.
Kuten huomaat ajan rajallisuus on yhteinen ongelmamme. Tai en minä tiedä, onko se ongelma. Ehkä se laittaa meidät vain laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. :)
Mukavaa heinäkuista perjantaita!
(Oho, tulipa pitkä teksti. Mutta kun näin aamulla minulla on aikaa!)
kiitos, oi kiitos tästä iiiihanan pitkästä ja avartavasta analyysistä! miten hyvä ajatus ja päätös. Siihen pitää kyllä pyrkiä. ja kyllähän se on niin että toisinaan on ihan hyvä että on jonkunmoinen aikataulu. ei tehdä siitä ongelmaa. :)
PoistaIhanaa vielä, että aamuisin on aikaa. sillä tavalla saa mahtavan alun päiviin! Kiitos!
Aika on rajallista,sille ei voi mitään :) Onnea ja menestystä opiskelun/ suur-perheen keskelle...Sosionomin tutkinto on mielenkiintoinen juttu ;)
VastaaPoistaOnhan se rajallista. Mutta joskus kyllä tutnuu että pitäisi niitä rajoja vähän säätää...että olisi sopivassa suhteessa se kaikki tekeminen siellä rajojen sisällä. :) Kiitos, onnea tässä kyllä tarvitaan... perhe joutuu myös uuden tilanteen eteen. :) mielenkiinnolla odottelen minäkin mitä tuleman pitää!
PoistaMelko tuttuja ajatuksia ajasta, sen riittämättömyydestä.. Onnea opintoihin! :)
VastaaPoistaToisinaan sitä ajattelee että muilla se aikain on ihan hallinnassa...ja että ihan yksikseen pohtii tätäkin probleemaa. Kyllähän helpottaa kuulla että muutkin välillä aikansa kanssa ovat jos nyt ei pulassa niin ainakin tietävät mistä minä puhun. :) Kiitos kommentistasi, Raisa P!
Poistaniin, ja kiitos onnesta! sitä tarvitaan. :)
PoistaEiköhän se opiskelumotivaatio sieltä löydy kun opinnot alkavat! Onnittelut koulupaikasta ja täällä peukutetaan sinua :) Varmasti tulee olemaan haastavaa, mutta yleensähän asiat sekä ottavat että antavat! Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos, Eerika! motivaatio on vielä kyllä ihan toooooosi korkealla mutta toivotaan että sitä riittää pitkin matkaa. :)
PoistaIkävä sinua Hanna <3 Onnea opiskeluun! Kiva juttu. Ei tarvi aina olla niin varma siitä, mitä haluaa. Riittää kait, että luottaa. Ja ah, nuo kuvat! :) t. Pirta
VastaaPoistaVoi niin on kyllä kyllä ikävä! Ja miten tärkeän ajatuksen annoit...täytyy luottaa. niin se on. varmaa kun ei tahdo olla kovinkaan moni asia elämässä. on tässä tullut mietittyä tätä elämänpolkua moneen suuntaan. nyt tästä risteyksestä eteenpäin... :) Kiitos, Pirta!
PoistaOn se vain kumma juttu tuo aika. Joskus kun on aikaa tehdä vaikka ja mitä kotitöiden lisäksi ja toisinaan tuntuu ettei se aika riitä edes niihin kotitöihin, vaikka saman verran niitä tunteja kait on joka päivä :O Vai liekö se johtunee tuosta tehokkuudesta jolla niihin töihin tarttuu.;) Opiskeluintoa sinulle!
VastaaPoistaJa tuokin! niin totta. :) on se vain kummaa miten se oikein asettuu, näihin päiviin tuo aika? saattaapi olla että tehoilla on merkitystä. :) Kiitos! Intoa kyllä tarvitaan. :)
PoistaOnnittelut opiskelupaikasta! Ajatuksiaherättävä kirjoitus.
VastaaPoistaJuuri juteltiin ystävien kanssa, että aina pitäisi olla aikaa kutsua ystäviä kylään, aikaa pysähtyä. Kaikilla tuntuu olevan arjen kiireitä ja touhuja, mutta miten tärkeää onkaan löytää aikaa pysähtymiseen: kutsua ystäviä kylään ja bongailla vaikka niitä pilviä lasten kanssa. Itse joskus havahduin, kun hoputin nuorimmaista pukemaan nopeammin. Oli kiire töihin ja kiire päiväkotiin. Tyttö katsoi minua ja kysyi, miksi meillä on aina niin kiire? Niinpä! Nyt äitiyslomalla nautin eniten juuri kiireettömyydestä ❤️
Kiitos! Juuri noihin mainitsemiisi asioihin olisi ihan tosi tärkeää löytää aikaa. Niin kiire ei saisi olla. <3 Pilvibongaus on hyvä mittari. Jos se mahtuu arkeen niin prioriteetti on kunnossa. :) Ihanaa kiireetöntä äitiyslomaa sinulle!
PoistaOnnea opiskelupaikan johdosta! :-) Kyllä se motivaatio löytyy kun syksy koittaa, vielä ei ole sen aika. ;-)
VastaaPoistaMinä olen samoja aikapohdintoja käynyt vaikka yksikseni elelen. Pikku Akan kiireen lopettamispäätös on ihailtava - olen varma että se parantaa elämän laatua.
Kiitos! Niin minäkin luulen, että se tulee kyllä. :) Ajan kanssa joutuu tekemään jatkuvasti pohdintoja ihan varmasti riippumatta huushollin väkimäärästä! ja vielä aikapohdintaa, että pitää miettiä sekin mihin aikansa käyttää..ettei se menisi vallan hukkaan. Enkä tarkoita sitä että pitää saada kauheasti aikaan. Mutta että käyttäisi sen johonkin itselleen merkitykselliseen, ainakin säännöllisin välein. :) Kun onhan niitä pakkotekemisiä itsekullakin. :)
PoistaJoskus pari vuotta sitten löysin blogisi ensimmäisen kerran ja ihastuin. Sitten tuli pitkä tauko blogisi seuraamisen suhteen, kunnes tänään löysin tänne uudelleen! Jäin lukijaksi samantien ettei käy taas samalla tavoin kun edellä kerroin :D Tykkään niin näistä sinun postauksistasi! Osaat kirjoittaa arjesta niin mukavalla tavalla, että ihan suupieliä välillä nykii ylöspäin. Onnittelut koulupaikan saamisesta! Minä jäin varasijalta paikkaa kärkkymään. Aika on täälläkin melko usein pienten lasten kanssa kortilla, mutta ruuhkavuosiksihan näitä on sanottu. Sitä se totta tosiaan on - ruuhkaa suuntaan jos toiseen ja siitä johtuvaa kiirettä sitten. Mekin vietimme kesälomareissun viimeiset päivät rannikolla. Vaasassakin oltiin ;) Teillä vaikuttaa olleen mukava reissu. Kauniita tunnelmia kuvissa <3 Mukavaa viikonlopun jatkoa sinne!
VastaaPoistaMukavaa että löysit! tervetuloa. :) kiitos sinulle kauniista sanoistasi...lämmittävät! toivotaan että varasija muuttuu koulupaikaksi! Ruuhkavuodet ovat hyvä sanonta. Välillä en tohdi ajatella kun joku oli sieltä mieltä että ne ovat minulla kuulemma vielä edessäpäin...mutta mistäpä sen tietää. :)
PoistaKiitos, Kaaru! lähdenpä tästä vastavierailulle. :)
Onnea opintoihin! Mahtava juttu ja varmasti imaisee mukaansa. Mulla on puolestaan kaaosteoria. :) Ajattelen välillä että kaaos on se lähtökohta ja järjestelen sitä sen verran kuin kerkeän, ja se riittää. Siihen saa olla tyytyväinen ja voi hyvillä mielin taas nauttia poutapilvistä ja tärkeistä kohtaamisista. :) :)
VastaaPoistaKiitos! kKyllä tuntuu nyt niin mukavalta aloitella opintoja. ja vähän jo noiden nepsy-opintojen myötä on tullut semmoinen hurahdus. :) Kaaosteoria taitaa olla se ainoa oikea. :) Luonnonlait kun ovat lahjomattomat.. Kunhan nyt vähän pysyy pää pinnan yläpuolella. :) Nautitaan poutapilvistä aina kun sattuvat kohdalle! :)
PoistaVoi Hanna. Niin tuttua psalmia. <3 Parhainta Onnea ja Menestystä Sinulle uuteen erilaiseen syksyyn. <3
VastaaPoistaKaisu, Kiitos! Minusta kyllä aivan tutnuu että sinulla on niin homma hanskassa että ei kai aikaongelmat ole ollenkaan tuttuja? :) Syksystä tulee kyllä uusi ja erilainen . Mielenkiinnolla odotan. :)
Poista