sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

juhlan kautta arkeen

Meillä on ollut juhlahumua. Rippijuhlat. Jokaisen rakkaan kohdalla ainutlaatuinen elämänvaihe, herkkä nuoruusikä. Nuoret ihmiset  niin kauniita ja raikkaita. Juhlissa nautin vieraiden kuuntelemisesta ja katselemisesta siinä oman touhun lomassa. On ihanaa kun kodissa on vieraidenkin  naurua, puheensorinaa, viihtymistä. Ja on niin tärkeää, että juhlahetkiä jakamaan saa ystäviä ja sukulaisia.






Näiden nuorten ihmisten juhlien myötä sitä vähän itsekin nuortuu.  Tai ainakin luulee niin. :)

Juhlien jälkeen täytyi olla tehokkaana nenä kirjassa ja sormet näppäimistöllä. Juhlien alla saimme tyttöjen kanssa aikaan ompeluhuoneen muuttoprojektin ja siellä uudessa, valoisassa  ja siistissä työhuoneessa sujui lukeminen ja kirjoittaminen ihan huikean hyvin! Paitsi että loppupäivästä ajatus hieman tuppasi harhailemaan sinne pitsi- ja lankapurnukoiden kätköihin...kangasväreihin  ja leimasimiin. Siinä lukiessani oppimisen neurobiologiaa, sekä  muistin ja tarkkaavaisuuden prosesseja mietin että onko kyse tarkkaavuuden suuntaamisesta...työmuistista..toiminnanohjauksesta vai olisiko  kyse ympäristötekijöistä? :)



Mielenkiintoista luettavaa se on vaikka välillä ei tiedä yhtään mistä oikein löytäisi sen tarvitsemansa punaisen langan. Selvisi kuitenkin sekin, miksi pelkään hämähäkkejä vaikka hyvin tiedän että ne eivät täällä kotomaassa ole ollenkaan myrkyllisiä..onhan se nyt hyvä tietää!  Ja se, että pelkällä kognitiolla ei selviä elämästä. Että ei ole ollenkaan huono asia ajatella tunteella! Se on nyt sanottu oikein virallisessa oppikirjassa. 

Juhlahumun jälkimaingeissa löysin itseni saaresta. Yhden kesäisen iltapäivän sain kummitädin mökillä kuunnella meren kohinaa ja haistella sen suolaista tuoksua. Moottoriveneen kepeä, mutta vakaa kulku aallonharjalta toiselle toi lapsuusmuistoja mieleen ihan tulvimalla. Ihan tulvivat silmiin asti, ne muistot. Suolaisen veden kera.



Auringonvalossa kimaltava ulappa jäi jälleen sielunkin silmiin.

Saaresta kulkeutui mantereelle ja tänne reilun sadan kilometrin päähän monta kivaa juttua. (en sano että tavaraa, kun se ei kuulosta ollenkaan niin hyvältä)

Vähän piti miettiä laitanko koko läjästä kuvan. Ettette pyörry. Mutta laitan, niin saatte oikein luvan kanssa kauhistella. Tai kadehtia. :) 



Noilla jutuilla on yksi yllättävä, yhteinen tekijä. Punainen väri. Pieniä, ihania punaisia yksityiskohtia, ja ihan ne ovat täällä kuin kotonaan! 

Juhlapäivän hyörinässä tein yhden sydäntä puristavan havainnon. Siilitukkainen poika näytti ruutukauluspaidassa ja farkuissa kamalan isolta. Puristus helpotti hieman kun otin sen ison pojan syliin...ja se tuntui aivan pieneltä ja pehmeältä.

Vieläkin, kokonaisen arkiviikon jälkeen täällä on vähän juhlan tuntua: tuoksuvat ruusut ja hehkuvat mummolan pihan pionit.  















20 kommenttia:

  1. Oihhh..mitä ihanuuksia olet taas loihtinut juhliin! Täydellistä! Pieni kade meinas sun uusien aarteiden katselemisessa tulla puhumattakaan omasta terapiahuoneesta! Saispa aikaseksi itse laittaa oma harrastehuone. Ehkä joskus...eläkepäivinä sitte! Mukavia hetkiä sinne, kun katselet paikoilleen uudet aarteet! Tuun katsastaan ne!!! -Ride-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alahan tulla, lomalainen. :) ja ensi tilassa alat sitä omaa terapiahuonetta laittamaan, se on niiiiiin tarpeellinen.

      Poista
  2. riipaisi tuo sun tekstisi,ihan sydämestä asti :)

    VastaaPoista
  3. Mukavat juhlat ja ihanat tarjoilut. Nuo uudet juttusi ovat kyllä oikeita aarteita.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juhlat ovat kyllä aina niin ihania. katkaisevat arkitouhua ja jättävät mukavia muistoja. ja olen kyllä onnelinen näistä uusista aarteistani. vähän höpsönä kun olen kaikkeen vanhaan. :)

      Poista
  4. Kivoja juttuja löytynyt :) ja kauniita tarjoiluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jutut :) ovat jo melkein löytäneet paikkansa täältä. vähän olen niitä hajasijoittanut etteivät niin hyppisi asiaa harrastamattomien silmille. :) Kiitos sinulle, toiveettodeksi.

      Poista
  5. Ihana, että kirjoitit taas tunteella! Sydämellä näkee parhaiten. Ei kognitiot onnea eikä iloa tuo! Nuo tarjoilut on aivan huikeita luomuksia. Ja punaiset aarteet Aarteita isolla a: lla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunteen ja järjen ristiaallokoissa sitä matkustetaan. Joskus sitä ajattelee, että olisi helpompaa jos kykenisi enemmän seilaamaan sen kognition avulla...mutta tällä tuulella mennään. :) Ja kiitos viimeisestä! Paikka jäi ihan uniin. Ja ne sen paikan aarteet...ol kaunista. Ja meillä niin mukavaa. :)

      Poista
  6. Ihania aarteita olet löytänyt :). Ja aika mukavasti nivoutuu nuo sun opiskelut arki-elämään ja pohdintaan :). Tsemppiä opiskeluihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne kyllä aarteita! Pohdinta on tullut tämän opiskelun myötä kyllä tutuksi. Vähän välillä päänvaivaa tuottaa ne pohdinta-osiot. :D Opiskeltava asia on kyllä helpompi omaksua kun sen yrittää saada tähän päivään ja hetkeen yhdistettyä. Kiitos tsempeistä! Sitä tarvitaan. :)

      Poista
  7. Kyllä siellä ihanassa, omassa huoneessa on varmasti mukava opiskella ja myös suunnitella uusia projekteja:-). Oletpa muuten löytänyt ihania, punasävyisiä aarteita. Olette ilmeisesti olleet täällä päin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä se on niin mukava asia, tuo oma terapiakammari. ja tarpeellinenkin,. nyt kun on tuota kirjoittamista ja lukemista. Siellä saa olla rauhassa kun vain malttaa aintaa olla niiden pitsipurkkien ja kangaslaatikoiden... ja kyllä, sieltä tiedän kulmilta :) käytiin nämä aarteet hakemassa.

      Poista
  8. Kaunista. Levollista. Tunnetta ja älyä.<3 Nam, mikä kakku. Meillä on muuten tuollainen verkkopaino. Ne kahvitörpöt on aivan aarteita. Vähä oon kade;) Mukavaa lukuviikkoa. T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kakku oli hyvväää. :) Minä aivan ihastuin tuohon verkkopainoon.Nyt aina kun siihen silmä sattuu muistan sinut. <3 puhumattakaan kahvitörpöistä. :) ne toki vähän ruosteisia mutta hyvin niissä nappeja ja pitsejä säilyttää. :)

      Poista
  9. Vastaukset
    1. ihanaa kun täältä löytyy ymmärtäjiä näille mun aarteille! jotkut täällä kotona eivät ihan niin innostuneita olleet tuosta kuormasta. :)

      Poista
  10. Siis, mistä sinä nuo aarteet bongasit? Nuo punaiset kahvipurkit on ihan mun <3 .
    Oma huone tai nurkkaus on aikuisellekin ihan luksusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nämä ovat kummitädin mökin kätköistä. :) kahvipurkit ovat kyllä niin söpöjä. Piti laittaa ne ihan paraatipaikalle tuonne omaan luksushuoneeseen. monestakin syystä on hyvä että ompelun harrastajalla on oma huone. :)

      Poista