aikansa kutakin...

Henki pihisee. ainakin välillä. :) Blogin lähimaasto on ollut takkuista, osin ajankäyttötakkuja ja osin bloggertakkuja. Blogin tallennustila tupsahti täyteen ja siinäpä sitä on riittänyt tälle kotikutoiselle nörtille setvimistä. Kuvia on nyt koitettu poistaa ja pienentää, mutta vieläkin piiputtaa.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun kaupassa taas näin sen yhden tyypin. Sen jolla oli ne silmäpussit jne. Kyllä ei sekään älyä pysyä pois ihmisten ilmoilta tuon näköisenä. Huhhuijaa. Kyllä en ymmärrä.

Väliaikatietoja.
Käsityörintamalla ei mitään uutta valmista esiteltävää. Suunnitelmaa pukkaa suunnitelman perään, eteen ja viereen mutta sama vanha konevika pitää huolen että siihen jää. Toteutus tökkii. Remonttihaaveesta on jäljellä se yhdyssanan  jälkimmäinen osa. Pihalla kasvavat ennenkaikkea rikkaruohot, ja hyvin kasvavatkin. Pyykkirintama on pitänyt puolensa vähälukuista vastustajaa vastaan, rintaman leveys senkun kasvaa, lisää maatakin on vallattu ja suunta on eteenpäin.

Kyllä en ymmärrä mihin ne päivät karkaavat. Vanhoina hyvinä aikoina saattoi saada jotain järkevää, tarpeellista ja kaunistakin aikaiseksi mutta nyt aikainflaatio syö järkevästä puolet, tarpeellisesta  kolme neljäsosaa ja kauniin se popsii kokonaan.

Mutta kevät on täällä!  Aamuöiset sirkutuskonsertit, aurinko,  hennot hiirenkorvat, narsissit, krookukset, tulvivat joet ja ojat, mullan tuoksu.  Lasten ilo hiekkalaatikkoleikeistä, pyöräilystä,  trampoliinista, kesäloman odotuksesta.

Enne kesälomaa on kuitenkin vielä selvittävä MM-kisoista! Hyvä Suomi, penkkiurheilijat ja penkkiurheilijoiden vaimot!

Iloista viikonloppua! Ja ellette vielä ole tarttuneet Tuomas Kyrön mielensäpahoittajaan tai uudempaan ruskeaankastikkeeseen, tehkää se. Siinäkin silmäpussit tasoittuvat. :)

-Hanna-

käsityöllistä

Kaikenkarvaisia esteitä meinaa kasaantua blogipäivitysten eteen mutta viidakkoveitsen ja pahan sisun avulla se onnistuu..päivittäminen. Se vaatii korviensulkemiskykyä ja tekemättömientöidenylikatsomisosaamista. Joskus se saattaa tarvita myös haasteellisia kyttäys-, varaus-, sekä riisto-operaatioita suhteessa bloggaajaan ja läppäriin.

Ottaen huomioon nykyisen aikataulutussuhdanteen, vuorotyön aiheuttamat epärytmit ja muun organisaation keskiraskaan rakenteen on suorastaan hämmästyttävää et
tä näitä silloin tällöin tänne ilmaantuu. Päivityksiä. :)

Viime aikoina päivitykset ovat olleet höpötysvoittoisia, alkuperäisestä käsityöblogi-ideasta ei ole ollut havaintoja mies-, eikä naismuistiin. Mutta nyt tulee, tsadaa!

Pari trikoista tunikaa on odotellut kuukauden verran nappeja. Nappien kiinnitys oli peräti kahden minuutin homma.

Marimekon palatrikoista valmistui jollain ottobren velourmekon kaavalla(se vihreä siinä kannessa jossa tyttösellä oli myös velourhattu jossa kivoja kangaskukkia) muokaten ja säätäen yhdenlainen tunikantapainen. Ohjeesta ja kaavasta poiketen tein helmaan vain yhden röyhelön ja senkin huomattavasti vähemmillä poimutuksilla kuin ohjeessa. Helma suorastaan pyysi jotain aplikaatiota ja postin tuoma miniBoden-kuvaston mainoslehtinen sai toimia inspiraation antajana. Pikkutirpuset tehty sen pohjattoman tilkkuvaraston aarteista, kiinnitetty vahvistetulla suoraompeleella ja nokat ynnä koivet  vapaaompelusäädöin. Valheellinen nappilista ja helman kantti ohuenohutta vanhaa huivia...napit viimekesäisistä nappikaupoista.Pikkuruudulliset hörhelöt vanhaa kauluspaitaa.  Punainen trikookantti omasta vanhasta trikootopista.

Kuva vähän kummallisen värinen ja ei kait se röyhelö ihan noin kierossa ole..ja kantin ompelu ei ihan napsahdellut kohdilleen. Harjoituksen puutetta.

Toinen tunikansukuinen ompelus on samaa värimaailmaa, omasta löpsähtänythelmaisesta paidasta leikelty ja ommeltu, samalla ottobren kaavalla suunnilleen samoin muokkauksin kuin edellinen raitapaita.
Tämä ehkä saa helmaan vielä pyöreäpohjaiset taskut, Saa nähdä. Passaisivat näpsäkästi kyllä tähän.

Napit on ommeltu punaisella muliinilangalla, kolmella säikeellä. Aika kivalta näyttää, isoihin nappeihin sopii, korostuu. Tykkään. :)

Pistoja ja pintoja -kurssi jäi jo kesälomalle. Tosin tapasimme toisemme jo kertaalleen kevätjuhlissa yhden kurssilaisen uskomattomassa taidenäyttelyssä. Mielelläni esittelisin teille noita töitä, tai kuvia niistä, mutta meihin netinkäyttäjiin mahtuu monenlaisia kuvakaappareita ja valitettavasti tästäkin blogista löytyneitä kuvia kirjontatöistä on tullut vastaan muissa yhteyksissä, luvatta. Miten pieni vaiva olisi kysyä lupa kuvan käyttämiseen! Ja miten hyvä mieli siitä jäisi kaikille osapuolille.

Tämä kurssilainen joutui kuitenkin laiskanläksylle  ;) sillä kurssitehtävä ei valmistunut ajoissa ennen kesälomaa.(tosin kesäläksyjäkin saatiin, sekä oppilaat että ope) Omakuvan työstö sai tarvittavan sysäyksen tuolta taidenäyttelystä, keltaisia kankaita valikoitui hyllystä, muotoutui yksinkertaiseksi tilkkutyöksi ja yhdessä farkunlahkeen kanssa niistä tulee naamakirja. Kirjaimellisesti.
Homma on vielä vaiheessa, ja toteutuskin on osin arvoitus..Hiljaa hyvä tulee, kuulemma. :) Päällystettävä naamakirja, kymmenen sentin kirpputoriostos, vakuutusyhtiön logolla varustettu kansio pääsee pian toimittamaan idea-, ohje-, ja inspiraatiokansion tärkeää virkaa. Ja mistä ne ideat yleensä napataan? No TAKATASKUSTA, tietysti. :)

Puolivalmiita ei kai yleensä esitellä, mutta en millään malttanut! Vielä mietinnässä joku kiinnityssysteemi, mahdollisesti napilla ja nauhalla, vähän nappeja koristeeksi ja ehkä kirjontaakin...samoin sisäpuolelle on tulossa jotain pientä härpäkettä. Mukavaa puuhaa, ja ah! miten tarpeellista!

Mukavaa ja tarpeellista puuhaa on myös meidän keväinen hupimme joka  on levittänyt tuoksuaan joka niemeen, notkoon ja saarelmaan näillä nurkilla. Että jos täälläpäin savuaa, se yleensä on hallinnassa. :)

Iloisia kevätpäiviä kaikille! Me paistoimme illalla ensimmäiset muurinpohjalätyt! Ulkoruokintakausi on alkanut. :)

-hanna-

sattuuhan sitä.kai teilläkin?

Tulipas tässä yhtenä kauniina aamuna testattua yhtä kuuluisaa kansanviisautta. Niitähän on suomen kieli pullollaan, ja kyllähän vanha kansa tietää. Yövuoron jälkeen tunnelmoin pehmeästä tyynystä ja yleensäkin unesta, enkä arvannut että kokeilisin  miltä tuntuu mennä ruuan päälle maate.

Tämän kokemuksen perusteella voin vankkana mielipiteenäni kertoa, rakkaat lukijat, että mielestäni tuohon kansanviisauteen ja sen käyttöön liitetään liiaksi ylenpalttisia ja outoja positiivisia ulottuvuuksia, kuten leppoisaa makoilua ja syvää rentoutumista. Tässä empiirisessä tutkimuksessani en havainnut edellä mainittuja vaikutuksia, enkä myöskään kokenut ylevää, ihmeellistä hyvänolon tunnetta eikä mieleeni edes juolahtanut ottaa pieniä nokkaunia(jotka usein liitetään siis tähän kansanviisauteen) siinä ruuan päällä maatessani. Voileipä selän alla ei tuntunut mitenkään mieltä ylentävältä.

 Välitön seuraamus ei ollut niinkään rentoutunut, päinvastoin. Ruuan päälle maate menemisestä seurasi vain välittömiä puhdistustoimenpiteitä ja vuodevaatteiden vaihtoa.

Toisaalta, näin jälkikäteen ajateltuna tapahtumalla oli loppujen lopuksi oma rentouttava vaikutuksensa.  Yövuoron jälkeisessä väsymystilassa ruuan päälle maate- oivallus aiheutti  hihityksen josta  ei ollut tulla millään loppua.

Että ei se vallan huono tapa ole, mennä ruuan päälle maate. Kokeilkaapa vaikka!

Iloista alkuviikkoa! Muistakaa ruokalepo!

-hanna-

hereillä(kö)?

Tänään säikähdin ruokakaupassa yhtä tyyppiä.Se katsoi vihanneshyllyn takana olevasta peilistä ja oli kerrassaan ankean näköinen. Sen tukka hapsotti ja niskassa oli eilinen ponnari, ilme oli myrtynyt ja koko olemus suorastaan nuutunut. Kaikkein pahinta olivat kuitenkin silmäpussit. Voi raukkaa.

Oikein piti ravistella itsensä hereille. Piti vähän ottaa ryhdikkäämpi asento, siloitella enimmät hapsotukset ja laittaa se eilinen  kauluksen alle piiloon. Silmäpusseille ei mahtanut äkkiseltään mitään mutta jotenkin ne piti koittaa naamioida iloisemman ilmeen ja hymyntapaisen taakse. Ei hirveän hyvin onnistunut.

Virkistystoiminta on selkeästi ollut puutteellista.
Istahdin sohvan nurkkaan tämän kovin varatun läppärin kanssa ja en aio luopua paikastani ja koneesta ennenkuin silmäpussit vähän tasoittuvat. :)

Ketunpesään kuuluu kummia !! Valkoista maalia on ilmaantunut portaisiin ja portaikon seiniin. Yksi yläkerran huoneista on kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Kaksospoikien jäljiltä se kyllä olikin lievää voimakkaamman ehostuksen tarpeessa...tasoitetta hioessa mietin että on kyllä mielenkiintoista perehtyä poikalasten arkipäivien ajanviettotapoihin ja sielunelämään tästäkin vinkkelistä. Mistähän ne kaikki kolot ja kaiverrukset ovat sinne ilmaantuneet? Minkälaisen ajatuskulun päätteeksi seinästä löytyy mahdollisesti talttapäisen ruuvimeisselin jättämiä jälkiä? Kaikille osumille ei löytynyt järjellistä selitystä, eikä niitä ehkä haluttu edes tietää...Mutta nyt on hienot uudet valkoiset ja ruskeat seinät sekä uusi laminaattilattia. Hiano.
Tyttölasten kättenjälkiä oli kyllä myös ihan paikkailtavaksi asti...taideteoksia maalailtiin umpeen  ja sen verran tehokkaalla musteella ne seinässä olivat että siinäpä pysyivät ihmesienestä huolimatta...ja maalikaan ei peittänyt kruunuja ja kukkasia.

Välillä mittailin remonttireiskalta kuumetta..En lääkinnyt. :D
Mielenkiinnolla odottelen mihin maalia seuraavaksi ilmaantuu.

Tässä blogipäivitysten välimaastossa ehdittiin käydä mökkireissullakin. Sää ei suorastaan suosinut, räntää satoi vaakasuoraan ja vettä pystysuoraan. Pienessä mökissä riitti kuitenkin ihmeellisen hyvin tekemistä ja touhuamista jopa tuolle touhutöppöselle.

Pääsiäisviikolla sisko oli mökkeilemässä ja meri oli vielä jääkannen alla. Viikkoa myöhemmin ulappa oli avoin. Kiertelin kameran kanssa rakkaita paikkoja...Löysin varaston kätköistä pari aarrettakin. Vaikka taitaa tosiaan olla niin että toisen romu on toisen aarre.  ;)

Mukavaa oli katkaista arki. Pakkaamisesta aiheutui muutama rytmihäiriö ja purkaminen on vieläkin vaiheessa. Silti kannatti.

Sain yhdeltä ystävältä palautetta blogipäivitysten puuttumisesta. :)
Lupaan parantaa tahtia. Silmäpussitkin ihan selvästi tasoittuivat tässä istuskellessa. :)

-hanna-

kuvat mökkireissulta. :)

Pääsiäistunnelmia

Pääsiäistunnelmissa.... Pääsiäiskukko oli muninut viime yönä munansa kummallisiin paikkoihin! Yksi yllätysmuna löytyi pienistä sydänkumppareista, toinen oli löytänyt tiensä uuden haalarin taskuun ja näin aamupäivällä puolenkymmentä pääsiäismunaa odottaa vielä löytäjiään...:)  Eivätköhän nekin löydä tiensä parempiin suihin. Vihjelappusten teko on aika mukavaa puuhaa. :)

Pääsiäistunnelmissa  latasin viikon takaisia trulleilukuvia koneelle. Kotiseudulla virvotaan lankalauantaina, ja alkuun tänne pohjoisempaan muutettuamme emme hoksanneet palmusunnuntaina varautua pieniin noitavieraisiin. Nyt omat noidat kyllä pitävät huolen muistamisesta. :)

Pienimmäinen trulli oli alkuun hieman hämmästynyt moisesta naamansotkemisleikistä mutta jotenkin kummasti innostui ja kierroksella oli kuulemma lompsotellut kumppareillaan ihan olohuoneisiin asti koreineen. :)

En tiedä onko teillä muilla palmusunnuntaita edeltävän illan perinteitä...meillä on. :) Silloin kierretään kaikki mahdolliset kaupat etsimässä höyheniä virpomisoksiin. Tällä kertaa höyhennykset olivat loppuunmyytyjä kaikissa paikoissa, ja jouduttiin laittamaan luovuus peliin. Kauniita kukkia kasvoi pajunoksiin servettihyllyn valikoimasta. :)

Trullikierros kuljetuspalvelun kera. :) Ihana isosisko. :)

Mukavaa ja rentouttavaa Pääsiäispäivää, auringonpaistetta ja mukavaa yhdessäoloa kaikille! Me saamme tänään kaukaisia, harvinaisia vieraita, niin mukavaa. :)

-hanna-

vuodatus

Huhhuijaa miten aika kiitää...päivät ja tunnit vain vilahtelevat mennessään. Ja voi miten onkin ärsyttänyt tuo edellisen jutun otsikko kun se on tuossa noin kauan keikkunut!! Otsikointia kannattaa näköjään funtsia, paha päivä tuli, oli ja meni, sen jatkoksi tuli ihania ja kauniita, hyviä päiviä ja tuo yksi se vain aina siinä kummitteli. Tosipuheessa saattoi olla välissä otsikonkaltaisiakin päiviä että ei se sillätavoin ihan pieleen mennyt..
Blogiparka on jäänyt  vähälle huomiolle-onneksi te olette kuitenkin käyneet vaikka minä en ole tänne asti selvinnytkään kuin yön pimeinä tunteina jolloin näppäimistöltä ei ilmesty kuin julkaisukelvotonta tekstiä.

Sitä olisi pienen kirjan verran. Kaikenlaista pyykkiahdistusta, ärsyttäviä väsymysvuodatuksia ja siivotonta menoa. Mutta ei niitä viitsi muistiin kirjoittaa... siinä on jo ihan tarpeeksi että ne ovat olemassa...joten laitetaan muistiin semmoista jota viitsii ensi viikollakin lukea ja jonka julkaistuaan kehtaa mennä kauppaan ilman valeasua.

(valeasuja on onneksi säkillinen, että jos joskus lipsahtaa vähän kelvottomampikin juttu.)

Reilussa viikossa ehtii tapahtua monenmoista-normaalin sähinän ja suihkinan lisäksi ihan jotain erityistäkin. Pitkästä aikaa pääsimme häihin! Juhlavaa, kaunista, herkistävää, sykähdyttävää. Iloista, onnellista ja tarpeellista, peilata niitä elämänohjeita ja viisaita lauseita omaan elämään.Melkein piti ottaa käsivarresta kiinni sitä omaa joka oli sulhanen kaksikymmentävuotta sitten. :)  Tämä kevät tuo tullessaan kahdet muutkin häät, mukavaa. :)

Kevään valo on huumaava. Aamuiset ylösnousemukset eivät tunnu lainkaan niin pahoilta kuin pimeinä aikoina, myöhäisissä illoissakin hämärä on kuultavaa, keväistä. Yövuorojen ihmeellisyyksiin kuuluu seurata aamun sarastusta...käydä portailla haistelemassa kevättä, kuuntelemassa joutsenten laulua. Pajunkissat pörhistelevät, pienet virpojat toivat ja veivät noita kevään merkkejä.

Touhutöppöset täällä kotona vain parantavat vauhtiaan näin keväällä jos mahdollista vain on. Reippaat ulkoilijat ovat käyneet merellä retkeilemässä. Näistä kimaltavista ja aurinkoisista päivistä pitää nyt nauttia...mukavasti yöpakkaset ovat pitäneet sen pahimman loskamoskan kurissa, vaikka onhan sitäkin toki nähty.

 Pienin kulkee kokoajan varalta kengät jalassa jos sattuisi ovi jäämään joskus auki...ja joskus sattuu. Hips vain ja tyllerö on hipsaissut leikkimökkiin keväiseen asuun pukeutuneena: vaippa, t-paita ja kumisaappaat. Neitokainen on muutaman kerran suhauttanut omatoimisesti suihkuunkin, yhden kerran oli ollut varmaan valmiiksi märkä lattia kun oli pitänyt toppakengät jalassa suihkutella.... Yksi uusi kotityö on myös ilmaantunut rutiineihin. Touhutöppösen jäljiltä lämminvesivaraajan säädin on melko usein nolla-asennossa. Mikäpä siinä, tyttö on tullut isäänsä, säästäväisyyshän on hyve. Toisaalta osoittaisin syyttävällä sormella sitä arvatenkin miespuolista insinööriä joka on kyseiseen malliin suunnitellut tuon säätimen juuri sopivalle korkeudelle 60 cm lattiasta.

Ompelua on tullut harrastettua vain unissaan.Yhtenä yönä näin unta iiiihanaasta kangaskaupasta jossa minä oli töissä. Siellä myytiin maailman kauneimmat napit ja nauhat, sieltä löytyi tukikangasta sataa eri laatua ja mitä siellä ei ollut niin sitä ei tarvitakaan. Siellä oli Kokkolan vanhasta kankurin kamarista se piiitkä myyntitiski ja se ihana vanha vaaka rautaisne punnuksineen.. Mistähän ne sinne tupsahtivat?

 Yövuorojen jälkeisenä iltana ajattelin piristää itseäni ja ommella. Leikkelin  raitatrikootunikan, siihen mätsäävät apliskankaat ja kaikki mutta ei siitä tullut ihan mitään. Tunikasta puuttui toinen takakpl vaikka muka moneen kertaan tarkistin että kaikki palat on leikattu..sitten säädin siihen puuttuvaan palaan puuvillakankaan jonka poimutin yms ja kiinnitin väärinpäin. Poimutuksen reunakäänteen ompelu ei onnistunut mitenkään ja suurta itsehillintää ja itsekuria osoittaen keräsin kaikki pois ja heitin roskiiin. Paitsi en sitä ihanaa aplistilkkua. Harjoituksen puutetta. Jospa taas jonakin päivänä paremmin nukkuneena. :)

Tuon ompeluhetken aikana touhutöppönen oli löytänyt kynän.Seinästä  löytyi kuulakärkikynätaideteos. Eikä lähde pois. Toisaalta, onneksi hän ei ollut sillä toisella kynällä piirtänyt kuin omaan naamaansa.

Aina löytyy asioista valoisampi puoli kun vain tarpeeksi tarkasti ja otsalampulla katsoo.

(Sen lampun paristoja voi muuten ladata kirpputorikierroksella, päiväkahveilla hyvän ystävän seurassa tai jos oikein tyhjäksi on mennyt voi joutua kiinalaiseen ravintolaan. Joskus jopa lomareissulle.)

Muistakaa ladata pattereita! :)

-hanna-

paha päivä

esipuhe:  Meillä eletään perusarkista,mukavaa ja elämäntäyteistä elämää.Emme ole ajatelleet muuttaa, myydä taloa emmekä muutenkaan tehdä mitään radikaaleja elämänmuutoksia ja siviilisäätykin on aikomus pitää ihan ennallaan.Lapset(ja aikuiset) saavat ruokaa,itsetehtyä tai kiireisenä päivänä Saarioisten tätien tekemää, pyykit pestään, ja siivouksetkin hoidellaan ihan suhtkoht normisti. Kyläillään kun ehditään ja vieraitakin käy silloin tällöin. Pohditaan hallituksen lapsiperhesysteemejä ja  ollaan huolisssaan milloin mistäkin asiasta.Välillä heitetään huolet romukoppaan ja nauretaan toisillemme ja itsellemmekin kun sattuu sellainen päivä. Kuskataan lapsia harrastuksiin,tarpeellisiin ja tarpeettomiin- aikuisetkin käyvät välillä omissa jutuissaan virkistäytymässä, joskus tarpeeseen ja joskus huvikseen. Järjestellään,raivataan, välillä raivotaankin,  komennetaan,riidellään, ärsyynnytään, ollaan hermona, nalkutetaan,ollaan muuten vaan kurjia ja kinkkisiä.Mutta myös sovitaan, pyydetään ja annetaan anteeksi,lauletaan, leivotaan, herkutellaan,ulkoillaan,viihdytään, halaillaan, jutellaan, välitetään, rakastetaan.Ollaan onnnellisia.  Kaikinpuolin eletään niinkuin   ne muutkin 582 000 lapsiperhettä Suomenmaassa.


-----

Pahana päivänä iskee epätoivo. Murheen laakson sijaintia ei tarvitse googlettaa eikä etsiä karttapalveluista vaan sen voi päätellä ihan omilla aistihavainnoilla. Murheen laakson aamu alkaa huonosti nukutun yön jälkeen kun herätys tapahtuu majesteettisen pissavahingon voimin(kaksi peittoa, pussilakanat, aluslakana, kaksi tyynyä ja petauspatja till pyykkikori) ja vartin liian myöhään jotta porukka ehtisi koulubussiin. Juuri sinä aamuna kun murheen laakson on määrä sijaita  näillä koordinaateilla kukaan ei ole muistanut/viitsinyt/ollenkaan ajatellut  laittaa OMAA  puhelintaan herättämään.

Pikainen pukeutuminen, ei aamukahvia  ja geeniperimässä kulkeva aamuäreys.

Näköaistin kautta tajuntaan pukkaa ylemäärin tietoa ja havaintoja lattialla lojuvasta vaatesäläst. Tiskipöydän kohdalla näköaistin lisäksi hajuhavaintoja eilisestä taikinakulhosta, tarkoitus ei ole ollut tehdä hapatettua leipää...pian siihen olisi kyllä mahdollisuus.

Toinen näköaistiärsykkeitä runsain mitoin aiheuttava  seikka on puhdas pyykkki. Se ei millään tahdo mahtua nykyiseen sijoituspaikkaansa, ja lajittelusysteemi on HIEMAN puutteellinen. Sanoisinko olematon.Kaikki hakevat kamppeitaan samasta läjästä, kiireessä ( geeniperimäaamuäreänä) ja jälki on sen mukainen. Tämä aistiärsyketulva tosin ratkeaa helposti laittamalla huoneen ovi kiinni. Luvattoman helposti jotta sille tulisi tehtyä jotakin.

Yhden iloisen vaatteenvaihtajan jäljiltä kerätään päivittäin järkyttävä määrä epämääräisiä vaatekappaleita.noin metrin korkeudelle ylettyvä tyyppi kiskoo alas kaiken mikä sijaitsee silmien korkeudella, ja vähän sen alapuolella. Kaikilla kamppeilla käydään sen verran A. syömässä, B.lotraamassa pesualtaalla ja C. kaivamassa roskapussia että ne on pakko paiskata pyykkiin..
Muutama muu joka ikäinen enemmän ja vähemmän iloinen vaatteenvaihtaja siihen päälle niin pyykkikoneen ja pesijän kapasiteetti käy riittämättömäksi. kääk.

Tehopakkaus levittää, silppuaa, repii, kuljettaa ja rikkoo kaikenlaista. Lusikoita löytyy hammasmukeista, jääkaapinoven tärkeät tiedotukset ovat palasina  leipälaatikossa ja tuttipullon sisällyksellä pestään ikkunoita.
Tiskialtaassa olevaan kulhoon on kiva laskea vettä ja jättää hana päälle ja varsinkin se vedenpaisumus oli kiva. Touhukkaana ihmisenä hän tietenkin oli napannut lähimmän vaatekappaleen minkä käsiinsä sai ja aloitellut kuivausurakkaa. Vaatekappale vain sattui olemaan se tuolin selkänojalla levännyt silkkivillaneule...

Näistä kaikista tähän voisi valittaa monisanaisesti ja hartaasti, vaan nyt loppuu aika. Teidän onneksenne.
-kaapit vaatisivat perehtymistä sisältöön (poisto, poisto ja poisto)
-ja korjausta, hyllyn kannakkeet ovat jäänne kekkosen ajalta (tämä ei ole poliittinen kannanotto, vaan ihan puhtaasti ajan määre)
-ompeluharrastuksen aikaansaama  tavaramäärä ja kaaos joka seuraa ompelutuokiota
-enemmän kuin täysi roskapussi,miksei sitä voi viedä jos näkee että sinne ei kertakaikkiaan mahdu???
-pikkulegot jalan alla
-hukassa oleva barbin kenkä josta maansuru
-käsistä karanneet vapaapäivät
-järjetön laskupino
-saavuttamaton remontti
-satametriä pitkä to do-lista siivouksia, ompelua, remonttia, pihapuuhia, reissuja
-päässä pyörivä ihana ompeluidea ja ei aikaa sille tänään, ensi viikolla eikä ehkä koskaan
-talteen laitettu ihana runonpätkälappunen jonka joku on tarvinnut leikkeihinsä ja josta on jäljellä otsikko
- sosialismi joka kukoistaa neuvostoliiton hajoamisesta huolimatta(kaikki on yhteistä, siispä kenenkään ei tarvitse siitä huolehtia)

Pienet murheet. Hiertävät kuin kivi kengässä.
Joskus tuntuu että tälle listalle ei tule loppua?

Oma elämä näyttää ja tuntuu joskus kummalliselta. Ei omalta. Aivan kuin se oma, oikea elämä odottaisi jossain aikojen päässä-miten siitä tunteesta pääsisi eroon?

Ja kyllä, sillä on päässään lampunvarjostin.

-hanna-