torstai 12. tammikuuta 2012

ajatuksia

Yhtenä iltana istuskelin olkkarissa sohvalla. Pienimmäisen kanssa oli luettu juuri muumikirjaa, tunnistettu huli (hemuli), muikku, peikko, neiti, myy, tuutikki ja muitakin muumilaaksolaisia. Neitokainen lähti jatkamaan muita puuhasteluja, ja minä jäin katselemaan ympärilleni. Olo oli jotenkin nuupahtanut, aivotoiminta ei ollut vilkkaimmillaan(ei senpuoleen muukaan toiminta) ja olo oli jotenkin ULKOPUOLINEN.


Seurasin ympärillä pyörivää puuhamaata, kaikki tohusivat omia juttujaan,Isommat tytöt istuivat pöydän ääressä, juttelivat koulujuttuja. Kertojan ääni oli innostunut, kuulijat nauroivat ja kyselivät ihmetteleviä kysymyksiä. Pienemmät tyttöset leikkivät jotain peppipitkätossu-leikille sukua olevaa kiipeily-parkour-hyppimisleikkiä. Puusohvalle, käsinojalle ja hyppy nojatuoliin, loikka sohvan toiseen päähän ja sama toisinpäin. Peppihän leikki tuota ei-saa-koskea-lattiaan-leikkiä..Jotain sentapaista. Mietiskelin että onkohan tuo terveellistä ja samassa leikki muuttuikin kiistaksi eskarilaisen upouudesta hellokitty-tietokoneesta.  Koneella oli jonkunlainen rooli tuossa loikka-kiipeily-hyppyleikissä koska aina hyppyvuorossa ollut meni loikkiensa päätteeksi koneenkäyttäjäksi ja toinen alkoi loikkimaan.


Isot pojat laahustivat jääkaapin ja ruokapöydän välimaastossa sennäköisinä että pienet päiväunet oli tainnut tulla otettua. Päiväunien virkistävää vaikutusta ei suoranaisesti ollut havaittavissa, ehkä olisi vaatinut jonkun tunnin lisää unta jotta virkistysvaikutus olisi näkynyt ulospäinkin. Nyt päiväunet tunnisti vain peitonkuvasta poskessa ja pörröisestä tukasta.

Ihmiset liikkuivat ja puhuivat,kuului  puheensorinaa ja huudahduksia, mikron kilahduksia ja jääkaapin oven napsahduksia, sanomalehden sivunkääntämisrapinoita ja epämääräisiä muitakin elämisen ääniä.

Lattialla oli kirjoja, sohvan tyynyt olivat muuttuneet jälleen sohvatyynyistä sohvanvierustyynyiksi, jonkun verran sekalaista sälää makoili pöydillä ja pinnoilla. Arkista, elämistä, olemista.



Katselin ympärilleni ja ajattelin miten mukavaa olisi jos lattia olisi maalattu..samoin seinät ja ärsyttävä puolipaneli, uusi sohvakin olisi hyvä ja ruokapöytä, maalia, tapettia, huonekaluja, tekstiilejä ja kaikkea. Näytti samalta kuin tuntui-vähän nuupahtaneelta ja kuluneelta.

Samassa silmänräpäyksessä kuitenkin noiden nuupahtaneiden ajatusten kanssa ruokapöydän ympäriltä helähti iloinen nauru,ihanat pienet tyttöset pelmahtivat syliin ja rutistivat oikein olan takaa. Isot pojatkin naurattivat pienempiään, pelleilivät ja konttailivat karhuina pikkuihmisen hihkuessa riemusta.  Kuluneet sohvat, seinät ja sekalainen sälä näyttivät äkkiä sivuseikoilta tässä elämässämme. Miten sitä joskus onkaan niin kiinni näissä puitteissa.



Tuona iltana oli mukavaa siivoilla keittiötä, pyyhkiä kulunutta pöydän pintaa. Ulkopuolinen tarkkailu sai aikaan ihanan sisäisen oivalluksen: tärkeintä ovat kuitenkin nämä ihmiset tässä pöydän ympärillä.

Kyllä se pöytäkin vielä kunnostetaan, pikkuhiljaa...:) Ja muutama muu paikka.

Kuvia selatessani huomasin että joku muukin oli tunnelmoinut kameran kanssa samassa paikassa istuen, sama palmunsukulainen oli minunkin näkökentässäni kun noita tarkkailujani tein. Laitoinpa ne nyt sitten tähän. Tämä kuvan kasvi on ainoa viher-alkuinen joka selviää minun hoidossani elossa, ja jopa menestyy. :)

Nämä toissailtaiset ajatukset tulivat mieleeni nyt, uutisten kertoessa jälleen kerran kokonaisen perheen tuhoutumisesta. Miksi? Voi miksi? Toivon läheisille voimaa surun keskelle ja auttajille ja päättäjille viisautta ja oikeita sanoja ja ratkaisuja.

-hanna-

5 kommenttia:

  1. Ihania ajatuksia,ihania pohdintoja...Joskus tekee hyvääkin katsella ikäänkuin ulkopuolisen silmin omaa,rakasta kotiaan..
    Järkyttävät uutiset maailmalta pysäyttävät oikeesti,tulee mieleen kysymys;missä on vanhan ajan kodinhoitajat?:(

    Minulla ei muuten menesty ainoakaan vihreä,muuta kuin muoviset sellaiset..ja nekin vain ulkona;)
    kyllä sun kommenttisi nyt näkyy mun blogissa;)hyväksynnän jälkeen....

    VastaaPoista
  2. Kauniita ajatuksia vaikka itsesi alakuun ulukopuoliseks tunsitkin. Herkästi kuvasit lasten tohuja ja omia ajatuksia. Mulla nousi kyyneleet silimiin kun tätä luin. Omat ajatukset ja voimat tällä hetkellä vähissä ja tuntuu ettei tuollaisia kuvaamiasi asioita edes huomaa.

    VastaaPoista
  3. "Tippa Linssissä" luin! Hyvin paljon samantyyppisiä ajatuksia olen viime aikoina pyöritellyt! Sitä että mikä se sitten loppujen lopuksi on sitä tärkeää kun se etämä elämä välillä "vie"? Kiitos taas ajatuksia herättävastä teksistä!! Ja tsemppiä työelämään sinulle!! :)

    VastaaPoista
  4. Elämän hyörinän ja pyörinän keskellä ei monestikaan löydä /huomaa sitä oleellisinta. Se täytyy joskus aivan ehtimällä ehtiä. Yhessä runossa sanotaan, että saatte voiman tehtäviinne. Ja niinhän se on. Viisaita pohdintoja sydämestä saakka Hanna! Pienen tytön lausahdus isällensä: "Puhalla jossakin välissä" Kiire on huono kumppani. Voimia työsarallesi ja mukavia porinoita työkavereiden kanssa! "IIK" aamuvuoroistakin selviää t. Pirta

    VastaaPoista
  5. Suvi: ulkopuolisena on hyvä olla vain ihan hetken verran kerrallaan. ;) ajatuksesi kodinhoitajista on varmaan aika lähellä auttamisen ydintä... kodeissa, ruohonjuuritasolla tiskien, pyykkien,uupumuksen, mahdollisen sairastamisen,ja ennenkaikkea äitien, isien ja lasten lähellä. neuvolat tekevät omaa tärkeää työtään mutta siellä on niin helppo vain sanoa että ei mitään kummempia kuulu.
    siinäpä viestiä päättäjille...

    näppi: voimia sinulle, voimia vaikeuksiin ja elämään...pienet ilot auttavat jaksamaan, ja pienistä ilon pisaroista rakentuu isompi ilon virta. ei niitä aina huomaa...täälläkään. päivät ovat joskus murheellisia, ankeita, ja monet huolet ihan synkistävät päiviä, varsinkin iltaisin kun pitäisi alkaa nukkua. silloin ne oikein muistvyöryvät niskaan. Silloin alan suunnittelemaan oikein tietoisesti jotain kivaa ja innostavaa ompelusta tai jotain hienoa juhlakattausta...mikä nyt vain parhaiten vie ajatukset pois ikävistä jutuista. :) konstit on monet jne... :)

    anne:aika harvoin sitä oikeasti muistaa tämän tärkeysjärjestyksen! mutta onneksi joskus kuitenkin. :) ja elämä todellakin joskus vain vie mennessään. välillä pitää sitten ottaa kahvitaukoja. :)kiitos tsempeistä! tulevat tarpeeseen.:)

    pirta: lapset ovat niin viisaita. :) puhaltaa pittää-muutenhan iskee hyperventilaatio. :)kiitos, voimista, ja runonsäkeestä. työkaverit ovat hieno juttu, aikuista seuraa. aika luksusta, oikeastaan. :)

    VastaaPoista