sateenkaaren pää

Kerronpa ihan aluksi että minulle iski joitakin viikoja sitten sisustusmasennus.

Olen tietoisesti välttänyt aihetta (sisustus) jättämällä väliin ne sisustusblogit joissa yleensä käyn ihastelemassa, olen välttänyt aihetta käsitteleviä ihania kirjoja ja lehtiä, sekä tietoisentietoisesti varsinkin välttänyt aiheesta keskustelua kotiympyröissä, kun se tahtoo olla niin yksipuolista.  Pahaksi onneksi retkahdin...kahlasin posket innosta hehkuen läpi  kaikki ihanat blogit, eksyin uusiinkin ja tein jo listaa ja suunnitelmaa jne. Ja erehdyinpä avaamaan sanaista arkkuani sisustussuunnitelmien suhteen kotikolossakin...Hirveästi ei saanut vastakaikua innostukseni...ja ihan ymmärrettävistä syistä, toki.

Sitten  se taas iski. Sisustusmasennus.

Se on kuulkaas ankea vaiva. Jäytää pikkuhiljaa niin että mikään ei näytä miltään, kaikki on huonosti ja aikansa levittyään tauti on joka seinässä, ikkunassa, matossa ja sohvatyynyssä. Ei voi mitään.

Pahin masennuskohtaus sattui semmoiseen aikaan että olin kutsunut vieraita. 

Kaikenlaisten siivousten, raiv(o)aamisten, ajatusten ja puolitosissaan tehtyjen  remonttimiehenpalkkaamisuunnittelujen , yövuorojen ja pahojentuulien lomassa sitten kuitenkin tuli se ihana ilta. Ja ihanat vieraat. 

Käsityökerhon ihanat ja inspiroivat naiset tulivat kukkien kera ja kattoivat pöydä notkuvaksi, nauroivat ja juttelivat illan kirkkaaksi ja ketunpesänkin ihan asuttavaksi paikaksi.

Niin sokea sitä voi omassa pesässään olla.  Ajatelkaa, nuo ihanat naiset sen minulle näyttivät,  se on täällä, ihan lähellä, sateenkaaren pää. Aarre.

Niin se onkin. Valokuvat eivät valehtele. Eikä sydän.

Vieraiden lisäksi tuliaiskassit olivat sangen inspiroivia! Kiitos, osa pääsi jo tänään käyttöön. :)

Inspiraatio jäi vierailta tänne-mutta luulen että noilta ihanilta se ei lopu vaikka sitä rippusen heitteleekin ympärilleen.  Mausteeksi. :)

Kesäläksy tuli tehtyä vierailta jääneen inspiraation voimalla. :)

Näillä eväillä (varsinkin jotka olivat pöydässä!) tähän syksyyn...ei kuulosta ollenkaan pahalta!