tarttuvaa

Huokauksensekainen tervehdys täältä matalasta majasta!  Jotain olisi kiva kirjoittaa mutta kun asiat ovat ankeansorttisia niin tuntuu ettei viitsi. Leviää pian joka tupaan, tarttuu, se ankeus.

Aika rientää niin ettei perässä pysy. Hups vain ja viikko vierähti. Miten tässä näin on käynyt???
Tahtoisin tarttua hetkeen...

näihin tartuin:

unilämmin pieni ihminen aamulla sylissä, ei kiirettä mihinkään.

aamuinen viljapelto, kuin kultaa.

teehetki ystävän kanssa, puheet niin samoja, ja tuntemiset.

radio-ohjelma  siitä aiheesta jota olin kaivannut: runous.

ulkosaunan lempeä löyly,hiljaisuus.

autollinen tyttäriä kyydissä, niin kauniita, omia.

ekaluokkalaisen toivotus-aja varovasti äiti.

puolukkaretki lasten ja miehen kanssa, nuotio tärkeämpi kuin saalis.

lasten tekemä ruoka, valmiina odottamassa työstätulijaa.

moponrasvainen pyyhe pesuhuoneessa, nämä onneksi vielä tässä.

reissutyöpojan kassi eteisessä, tullut kotiin, ilo, meillä kaikilla.

tyttären taito, kauniit kuvat mieltä virkistämässä.

viulun ja pianon ääni, soitto,lahjakkuus.

sohvallinen meitä.mahdumme. 

 kanikoppisuunnitelmat, päät yhdessä ammattikoululainen ja tokaluokkalainen.

viikatut pyykit, järjestetty kaappi, siivottu huone. minua varten.

Joitakin hetkiä  tarttui vaikka en olisi tahtonut. Niiden tuntu on tiukassa, välillä tiukemmassa kuin noiden toisten.  Haluan oppia toisin-pidän ne jotka kantavat. Päästän irti ne tiukat ja laahaavat.

Joskus elämä on kuin kulkisi juhlakengät väärissä jaloissa. 

---

ilmoitus: olen ommellut. :)