yliäänilentoa

Maalaamisen, ompelemisen, joulunlaittamisen ja kaiken sensellaisen puuhastelun sijaan olen tehnyt jotain muuta. (vai olenko?)  Viikkojen tauko ilman ompelukonetta on aiheuttanut monenlaisia oireita-puutostila alkaa olla VAKAVA. Puutosoireet ilmenevät ärtymyksenä ja jonkinsortin käsityöllisenä masennuksena.Ihanien blogien ja herkullisten joululehtien  kaikki ihmeelliset  ideat suorastaan vaatisivat päästä toteutettavaksi ja kun siihen ei vaan löydy aikaa eikä tilaa (ompelupöytää ei näy kaikenkarvaisen romun alta) alkaa kansanomaisesti ilmaisten ottaa päästä.

Lauantaina ehdin tunniksi kässäkerholaisten seuraan. Äimistelemään ja innostumaankin....parhaita puolia oli valmistunut. Monenlaisia puolia sitä noissa naisissa onkaan! Kuuntelevista korvista kukkienkasvatukseen...kassin kyljestä pursuavista ideoista (kirjaimellisesti!) säntillisiin tikkauksiin ja viimeisteltyihin kehyksiin.
Oma työ on ns. vaiheessa. Ja tuon äimistelytunnin jälkeen tuntuu että se voi muuttua joksikin ihan toiseksi. Yhtenä unettomana yönä tein jo jonkunlaisia piirustuksia ja laitoin ranskalaisia viivoja ja ideantapaisia paperin täyteen-puuttuu enää toteutus. Eipä paljosta ole kiinni, ei.

Aikaansaamattomuus on viheliäinen vaiva. Se pistää ihmisen pötköttelemään sohvannurkkaan ja murheilemaan  sen ihanan joululehden kanssa, se saa motkotuksen muuttumaan pääasialliseksi puheenparreksi,se ääni tuppaa kuulumaan täällä ihan kaiken muun kakofonian yli. Ja osaa se  kasvattaa pyykkikasaakin  luvattoman suureksi. Ja kehtaapa se onneton laittaaa silmille semmoiset kaiken harmaannuttavat  lasit että mitään mukavaa ei kannata aloittaakaan ennekuin mökki on järjestyksessä, to do-lista viivattu yli ja ruoka uunissa. Semmoista (äänetöntä) päivää ei kalenterissa ole viime aikoina näkynyt.

Vähän on jouluvaloja räpöstelty sinne ja tänne, poltettu kynttilöitä enemmän kuin koskaan ennen, kuunneltu joululauluja, syöty kilotolkulla mandariineja, klementiinejä ja mitä satsumia ne ovatkaan,  koitettu olla näkemättä pimeää pihamaata ja likaisia ikkunoita, leivottu joulutorttuja, fiilistelty joulumyyjäisiä,ja suunniteltu tulevia mukavia juhlia.

Noissa hommissa ei tosin ole kulunut sitä mahdollista ompeluaikaa...sen ovat kuluttaneet aivan muut seikat. Pistän siha-Paavon syyksi. Voi pyykkien pyykki ja tiskien tiski, romukaaos ja kaiken maailman kengät. Ja se ääni.

Asenne ratkaisee. Ensi viikolla asennoidun kirpparikierrokselle ja ompelukoneen ääreen. Siitä se lähtee. Ja toivon mukaan motkotusäänikin hiljenee.