maalaus

Viime päivinä on tuntunut siltä että osaisimpa maalata tästä kaikesta, kuluneesta viikosta ja enemmästäkin komean kuvan. Ottaisin ison ja paksun pensselin, värejä, ja kait siinä pitäisi joku pohjakin olla. Valkoinen, ja suuri. Ei tämä paketti ihan pienelle alustalle mahdu.

Mietin vielä noita värejä. Öljyvärit ovat liian kovia ja selkeitä, ne eivät sekoitu tarpeeksi niinkuin tässä kaikessa kaikki sekoittuvat joten akvarelliin päätyisin. Ne jotenkin sopivat tähän tyylilajiin missä kaikki osaset sulautuvat toisiinsa, liukenevat  ja muodostavat kuitenkin unenomaisen ja herkän pinnan.

Värisävyt saisivat olla aika maanläheisiä; harmaata, ruskeaa,sammalenvihreää. Vähän murrettuja kirkkaitakin sävyjä saisi olla kuten oranssia, lämmintä keltaista ja ripaus valkoistakin, toki. Ja mustaa.

Maalaisin tauluuni pohjaksi jotain lämmintä ja tasaista, leveitä eläviä siveltimenvetoja-perheen, kodin, ystävät. Kotioven aukaisun, pienten ja isompien käsien halauksen, siivotun keittiön ja sohvallisen,kodillisen minun ihmisiäni.

Ystävien vierailun,siskon varma lähelläolo, keskustelut, ulkosaunan, aarrelaatikon täydennykset ja terveiset kaukaa kolmen j:n kaupungista. Ajatuksen, muistamisen lämpö. 

Kynttilämeren sateisessa marraskuun illassa, silmien sumun läpi rakkaat muistot,kipeää ja kaipaavaa aaltomaista pintaa.

Kultareunainen hetki, onnelliset rakkaat sormuksineen, juhla,  tulevaisuus. Onni kaikilla, heidän onnestaan.

Nuorten ihmisten naurusta, voimasta virtaava puro tähän päivään, pulppuava, monihaarainen.

Siveltimeen jo ripaus joulunpunaista, pienten riemu, lämpimät muistot antamisen ja saamisen ilosta. Kynttilöitä,lämpimiä kirkkaita liekkejä, musiikkia.

Lämmin peitto pienten jalkojen ympärille,unilämpimät lapset ja syliaika.

Kirkas ja kylmä aamu, joutsenet. Juhlallinen soitto kotipellolla. Muutoksen aika.

Vähän sotkuisia läikkiä, harmaita, kiireisiä nopeita viivoja, tuskaantumista ja väsymystä. Sahalaitaakin, ja kirkkaita pilkkuja.

Jääriitteisiä lammikoita, himmentyneitä pintoja joista kuvajainen ei heijastu. Sameutta, apeutta, kyyneleitäkin.

Salaisuus, läpikuultava ,monisävyinen, laveerattu työn yli, varjostaen. Kuitenkin kirkastava.

Tummat varjot, huolet, omat ja toisten. Vastuu, voimavarat, luottamus. Särmät, rajat. Ihmisyys.

Värien ja pintojen jakautuessa epäsäännöllisesti, luonnollisesti,harmonisesti, elämänmakuisesti-toivon että kokonaisuus olis katselijan silmissä kaunis, harmoninen, hallittu,elävä.

Jättäisin työhön valkoiset  reunat, epätasaiset,  kevyin siveltimenvedoin maalaisin pelkällä vedellä  pinnan vielä kerran, pehmentäisin kovia rajoja, vaalentaisin tummia kohtia ja niin se olisi, ei valmis, mutta riittävä. 

Näettekö sen?