keskiviikko 14. marraskuuta 2012

maalaus

Viime päivinä on tuntunut siltä että osaisimpa maalata tästä kaikesta, kuluneesta viikosta ja enemmästäkin komean kuvan. Ottaisin ison ja paksun pensselin, värejä, ja kait siinä pitäisi joku pohjakin olla. Valkoinen, ja suuri. Ei tämä paketti ihan pienelle alustalle mahdu.

Mietin vielä noita värejä. Öljyvärit ovat liian kovia ja selkeitä, ne eivät sekoitu tarpeeksi niinkuin tässä kaikessa kaikki sekoittuvat joten akvarelliin päätyisin. Ne jotenkin sopivat tähän tyylilajiin missä kaikki osaset sulautuvat toisiinsa, liukenevat  ja muodostavat kuitenkin unenomaisen ja herkän pinnan.

Värisävyt saisivat olla aika maanläheisiä; harmaata, ruskeaa,sammalenvihreää. Vähän murrettuja kirkkaitakin sävyjä saisi olla kuten oranssia, lämmintä keltaista ja ripaus valkoistakin, toki. Ja mustaa.

Maalaisin tauluuni pohjaksi jotain lämmintä ja tasaista, leveitä eläviä siveltimenvetoja-perheen, kodin, ystävät. Kotioven aukaisun, pienten ja isompien käsien halauksen, siivotun keittiön ja sohvallisen,kodillisen minun ihmisiäni.
Ystävien vierailun,siskon varma lähelläolo, keskustelut, ulkosaunan, aarrelaatikon täydennykset ja terveiset kaukaa kolmen j:n kaupungista. Ajatuksen, muistamisen lämpö. 
Kynttilämeren sateisessa marraskuun illassa, silmien sumun läpi rakkaat muistot,kipeää ja kaipaavaa aaltomaista pintaa.
Kultareunainen hetki, onnelliset rakkaat sormuksineen, juhla,  tulevaisuus. Onni kaikilla, heidän onnestaan.
Nuorten ihmisten naurusta, voimasta virtaava puro tähän päivään, pulppuava, monihaarainen.
Siveltimeen jo ripaus joulunpunaista, pienten riemu, lämpimät muistot antamisen ja saamisen ilosta. Kynttilöitä,lämpimiä kirkkaita liekkejä, musiikkia.
Lämmin peitto pienten jalkojen ympärille,unilämpimät lapset ja syliaika.
Kirkas ja kylmä aamu, joutsenet. Juhlallinen soitto kotipellolla. Muutoksen aika.
Vähän sotkuisia läikkiä, harmaita, kiireisiä nopeita viivoja, tuskaantumista ja väsymystä. Sahalaitaakin, ja kirkkaita pilkkuja.
Jääriitteisiä lammikoita, himmentyneitä pintoja joista kuvajainen ei heijastu. Sameutta, apeutta, kyyneleitäkin.
Salaisuus, läpikuultava ,monisävyinen, laveerattu työn yli, varjostaen. Kuitenkin kirkastava.
Tummat varjot, huolet, omat ja toisten. Vastuu, voimavarat, luottamus. Särmät, rajat. Ihmisyys.

Värien ja pintojen jakautuessa epäsäännöllisesti, luonnollisesti,harmonisesti, elämänmakuisesti-toivon että kokonaisuus olis katselijan silmissä kaunis, harmoninen, hallittu,elävä.
Jättäisin työhön valkoiset  reunat, epätasaiset,  kevyin siveltimenvedoin maalaisin pelkällä vedellä  pinnan vielä kerran, pehmentäisin kovia rajoja, vaalentaisin tummia kohtia ja niin se olisi, ei valmis, mutta riittävä. 

Näettekö sen? 







14 kommenttia:

  1. Kyllä näen, tummaa violettia, harmaata, keltaista ripauksittain ja valkoista, jotai pitsiä kenties... Lopputulos ei kuitenkaan tunnu masentavalta vaan rauhallisen utuiselta pienine yksityiskohtineen, jota maalauksesta löytyy joka katselukerralla uusia ja uusia.

    ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tummaa violettia...pitsiä. sinäpä sen täydensit. kiitos tästä.

      Poista
  2. Näen, se on kaunis. Jotenkin elämäntäyteinen mutta samalla kuitenkin rauhallinen ja ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin, sitä itse haluaisi että elämä olisi rauhallista, vailla ärsyttävää kiirettä ja ainakin niin että sen kiire olisi siellä missä sen kuuluukin olla, sillä tarvitaanhan kiireisiäkin päiviä ja hetkiä.
      elämä on täyttä, sitä ei voi kieltää, ja joskus kaipaisi vähän väljempää ja tyhjempää-mutta kait se parasta näin on. :) ja enimmäkseen aika ihanaakin. :)

      Poista
  3. Herkkä, ihana kuvaus, arkinen ja niin turvallinen. Enpä osaa tuota kuvata. Näen sen. Sanaton -olen. T.Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinhän se taitaa olla että arki on parasta, turvallisinta. ja siinä ehkä elämän suola, että välillä tulee yllätyksiä. mukavat yllätykset tuovat energiaa,arkeen, ja ne toisenlaiset auttavat antamaan arvon sille tavalliselle arjelle. ihanaa että näet. :)

      Poista
  4. kaunis ja paljosta kertova taulu!ihana kaikkine väreineen...sinulta se onnistuisi oikeastikin,vaikka kankaista tekemällä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sait kyllä minut oikeasti pohtimaan, olisinko saanut tuon viikon tunnelmat kankaalle...voi että.
      ompeluaikaa odotellessa!

      Poista
  5. "Maalaa maailmasi" :)

    tähänkin voisi sopia "jotain uutta, jotain vanhaa,jotain sinistä ja jotain lainattua"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oikeasti en osaa maalata ihan mitään. :) näin sanoilla se paremmin onnistuu. pohdin tässä ettäoikeastaan maailmansa voi maalata melko monen väriseksi, asenteilla, arvoilla...

      vanha sanonta sopii tähän elämääni oikein hyvin. :)

      Poista
  6. Näen! =) Vaikka vähän sumeasti kun meinasi jotain vettä nousta silmiin. Kauniisti kirjoitit!

    Löysin tänne tänään ensimmäistä kertaa mutta ihastuin, siispä sinulle on blogissani jotain.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tervetuloa, Magdaleena. :) kiitos sanoistasi. :)

      ihan punastun tunnustuksesta, kiitos siitä! yritän ottaa itseäni niskasta kiinnija saada vastattua, pari muutakin odottaa tuolla että saisin tartuttua. oikein nolottaa kun en ole saanut aikaiseksi.

      Kiva blogi sinulla!!

      Poista
  7. Kauniisti kirjoitit, maalasit.. Lämpimät Onnitteluni tätä kautta vanhimmallesi, kihlautuneille! :) *anna*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos- kauniista sanoista ja onnitteluista. kerron terveiset. :)

      Poista