laiskanpulskeaa

Tänään on ollut semmoinen laiskanpulskea päivä. Toki olen tavoistani poiketen käynyt jopa potkukelkkalenkillä ennen puoltapäivää, tosin siitäkin urotyöstä mies otti kunnian itselleen ja retosteli täällä että naistenpäivän kunniaksi kävi vähän vaimoa ulkoiluttamassa. Mutta hyvä niin. :)

Aurinko oli kirkas, niin kirkas että häikäisi. Tuuli tuiversi ja pyöritti irtolunta, jäädytti kasvot mutta muuten kyllä veri  kiersi niin että ihan virkistyin.
Kun oikein hiljaa kuuntelimme, tuulen seasta metsän takaa kantautui ääni, jota ei ensin tahtonut uskoa todeksi. Joutsenet!

Kotipihaan palatessa nappasimme Helmin kanssa postin laatikosta, ja nauroimme makeasti kun tuuli luki lehdet ennen meitä! Ihana oivallus tuolta viisivuotiaalta. :)

Joskus kun elämä on laiskanpulskeaa, ompelukonekin olisi asemissa pöydännurkalla ja mitään pakollista muuta tekemistä ei muka olisi, voisi kuvitella että siitä vain istuisi ja hurruuttaisi kiemuroita ja koukeroita kankaalle tai jopa ompelisi jotain tarpeellista
.
Mutta se laiskanpulskeus. Kaavoja ei millään jaksaisi alkaa piirtelemään, kankaita leikkaamaan, silittelemään ryppyisiä pellavatilkkuja eikä oikein edes saa ajateltua että mitä ompelisi.

Silloin on hyvä päivä puolata kaikki vanhat ja uudet puolat täyteen ihanan värisiä alalankoja, järjestellä lankalaatikko, teippailla luistavat kirjontalangat kiinni ja siivota neulatyyny.
Seuraavaksi voi ihmetellä oman lankalaatikon värilajitelmaa, miten siellä voikin olla erilaisia vihreitä noin kymmentä eri sävyä,keltaisia vain kahta erilaista ja punaisia ei juri ollenkaan? Harmaat ja ruskeat ovat myös hyvin edustettuina. Tietääpä ainakin mitä seuraavalla reissulla ompelulankakaupaan mennessä pitäisi tarttua mukaan.

Lisäksi voi kokeilla kaikkia erilaisia tikkaustekniikoita pikku tilkuille (jos jaksaa hakea kankaita) tai testailla erilaisia tapoja langoittaa kone kirjontalangalla ettei se luistelisi pois rullalta ihan omia aikojaan. Tämmöinen päivä on ihan omiaan tutkia helmirasioiden sisältö, järjestellä aarrelaatikoista se pienempi (isomman järjestelyyn pitää olla ahkeramman oloinen päivä) ja loppujen lopuksi voi ommella pienen mutta niin tarpeellisen ompelutyön. Ompelukoneen painijalan alla kuuluu olla joku tilkku silloin kun se on ikäänkuin lepovuorossa. Jokaisella itseään kunnioittavalla  :) ompelijalla pitää tietysti olla oikein kunnollinen , kirjottu pehmuste. Nyt on. :D

Tämän päiväisten pulskeiden tunnelmien lisäksi pari muuta kuvaa...sinisävyinen tilkkupeitto on jo matkannut serkkulaan pienelle serkkuvauvalle. Toinen punasävyinen odottaa vielä että pääsen nuuhkimaan yhtä pikkuista tyttönyyttiä ihan täällä lähellä.

Keskeneräisiähän ei yleensä esitellä...mutta oikeastaan tämä on ihan viimeistelyä  vaille valmis, muutamaa käsinommeltavaa juttua ja jonkun toisen hurahtaneen näkemystä siitä vieläkö siitä jotain puuttuu.

 Tunnelmatyö tämäkin. Äidistä.  Monista syistä johtuen  on ollut vaikea tehdä. Mutta niin tärkeää saada tämä sen toisen työn rinnalle tuohon hyllyn reunalle.

Touhutöppönen nauttii  näistä kirkkaista talvikeleistä! Lumityöt on kivoja ja  potkukelkkaa on kiva potkuttaa.

Tauko on joskus paikallaan, touhuhepullakin.  Muistakaapa tekin viettää laiskanpulskeita päiviä aina välillä...ne tekevät ihan hyvää. :)

Laiskanpulskea on niin hyvä sana. Jostain se hyppäsi tähän tämänpäivän tunnelmaan, ihan varma en nyt ole oliko se Vaahteramäen  renki-Aatu  vai oliko se kuitenkin Impivaaran veljekset joista käytettiin tätä kuvaavaa ilmaisua?