sohvaperunana

Miten toisinaan onkin olo kuin raastinraudan jäljiltä!
Tai maantiejyrän...joku sitkeä laiskuusvirus uhkailee tosissaan että asettuu vallan taloksi. On niin paaaaljon mitä pitäisi...pitäisi ja pitäisi.

Ihan tekemistä, monenlaista kaapintyhjennystä ja ihan perusjärkkäystä. Ihan uuvuttaa ajatuskin-miten sitä pääsisi alkuun. Puhumattakaan sen homman loppuunsaattamisesta. Yhden pitäisi-homman aloitin ja nyt tuonne yhdistettyyn ompelu- ja pyykkihuoneeseen ei meinaa mahtua sekaan. Kaikilla olemassaolevilla tasoilla ja ripustimilla roikkuu ja riippuu, makaa ja pyörii MEKKOJA. Seassa hamosia, hienompia kauluspaitoja ja toppeja. Mekkoinventaario... ja niitä ei ole vallan vähän.

Jostain pitäisi saada virtaa silitellä ja asetella ne parhaimmat henkareihin ja kaappiin, osa laittaa eteenpäin menemään ja osa pitäisi arkistoida liian pieninä mutta liian ihanina ja muistorikkaina jotta niitä voisi laittaa kiertoon.

Vähän on jotenkin kevätväsymys tainnut iskeä tämän syys- ja talviväsymyksen jatkoksi. Nukkuminen on mukavaa ja vain ompelujutut saavat aikaan jonkunlaista tekemisen paloa..
Tiskipöydän kanssa menee hermot, imuriraukka saa äkäistä kyytiä silloin kun sitä harvakseltaan ulkoilutetaan..sämpylätaikinaa ei millään saa oikein pyöriteltyä vaan melkoisia leipiä on sitten pellillä kun niitä könttejä vain mahdollisimman isolla lusikalla siihen nostelee.

Ne seikat jotka yleensä lasten touhuissa naurattavat ja ovat ihania, ärsyttävät. Ei millään jaksa kuunnella väittelyä siitä onko Iines Akun vai Hannun tyttöystävä, tai siitä  mikä Disneyprinsessoista on se kaikkien kaunein ja ihanin..tai että kuka onkaan syönyt muumilautaselta vaikka toinen oli sen itselleen varannut..tai että leikki leviää sohvatyynyihin, puhtaanpyykin kasaan ja majanrakennus on pakko tehdä juuri keskelle eteisen lattiaa. Niin että kukaan oikealla asialla oleva ei pääse sisään eikä ulos..tai että joku jatkuvasti on menossa uimahalliin, joku jäähalliin, kolmas kuntosalille ja neljäs vaateostoksille. Sen verran menivät jo laskut sekaisin että ilman järjestysnumeroa porukkaa on menossa soittotunnille, kavereille, sählyturnaukseen, töihinkin joku, kauppaan ja kirjastoon. Ja tulossa kans.

Asiantilaa ei auta sekään että aurinko paistaa niin kirkkaasti ja paljastaa kaikki ikkunanpesemättömyydet, pölymassat ja epäjärjestykset. Lisäksi se oikein teräväpiirtokuvana näyttää peilikuvassa  rypyt, harmaat hiukset ja ylimääräiset leuat.
Talven pimeä ja hämärä oli niiltä osin huomattavasti armollisempi.

Jostain pitää yrittää kaivella virtaa tähän laiskuuspöhötykseen ja sohvaperunana oleiluun.. Aloitin pesukonevärjäyksistä. Jeans blue. Navy blue. Ja ennenkaikkea Bahama blue.
Lakanoita, kulahtaneita pyyhkeitä, tyynyliinoja ja tietenkin muutamia metrejä sitä yhtä kangasostosta..nuo kun vielä saa kaappiin asti niin aika kiva värisuora!

Huomenna kässäkerhopäivä. Jospa siitä saisi jotain tehoja tähän arkeenkin! Mutta tänään pitäisi pakata kapsäkki. Miten siitä selviäisi? :)

Rapistunut on kaunista, onhan? :) Ja töyhtötukat. :)