väärän jalan tahtiin

Miten sitä voikaan nousta niin väärällä jalalla? Kun kuitenkin on vain kaksi vaihtoehtoa? Kerrassaan ankea päivän aloitus.

Vartin liian pitkä torkuttaminen,pieni kiire koulukyyteihin,  hervottomaan huutomäryyn vierestä herännyt natiainen joka ensitöikseen maastoutui puhtaanpyykin kasaan ja potki sen muutaman neliön alallale. Keittiössä majaileva  leipäpussi-voirasia-astiakaaos ja ilman sukkia kävellessä askel askeleelta paheneva muruvallankumous.

Herätysjuhla, myöhäisillan vuoroista väsyneet nuoret urheilijat, urheilemattomat  muuten vaan kroonista aamumökötystä potevat senikäiset, märkien pyykkien aromi kodinhoitohuoneessa,  pari muuta aromia, sekalaisten vaatekappaleiden majailu joka tuolilla, pyyhearmaada  ja täpötäysi roskis. 

Taiteilijoiden värikynät, paperimeri ja teroitusroskat.

 Ei kaikkia jaksa edes kirjoittaa.

Tietokoneen virus joka haittaa ja hidastaa bloggaamista,  avonaiset geeli- ja kiinnepullot joista kolmeveen on kiva ohimennen suihkautella sinne ja tänne, korkittomat huulirasvat, tyhjät vessapaperihylsyt vessan lattialla, 

päänsärky-, kuume- ja lihassärkyvirus joka on muuttanut meille ja siirtyy tyypistä toiseen sitä tahtia että ehkä juhannuksena kaikki ovat sairastaneet,hukassa olevat hiusharjat, pompulat ja pinnit, puhumattakaan noista parittomista hanskoista ja epämääräisistä kalulahuiveista joita kukaan ei käytä ainakaan jos kysytään. Kuulakärkikynällä koristellut valkoiset paidat, edelleen olemassaoleva mekkokaaos ompeluhuoneessa, ratkaisematon vaateongelma ensi lauantain juhliin ja  tekemätön juhlakenkäinventaario. Pari muuta luvattua tekemätöntä ja eteenpäin viemätöntä asiaa. Selvittämätöntä virastoasiaa ja muuta ärsyttävää. 

Noin niinkuin yhden aamun ärsytykset. Ja päivän päälle löytyy lisää.  Takuulla.

Ellen sitten vaihda maisemaa ja ota ompelukonetta mukaan. Jos kehtaisin niin jättäisin kaikki alahuuli pitkällä kulkevat uhmaikäiset ja vähän vanhemmat potilaat ja puolipotilaat yhden isomman potilaan hoteisiin ja tulisin takaisin toivottavasti eri jalalla.  Harmi vaan kun sekin vanha sanalasku että" minkä taakseen jättää sen edestään löytää"  pitää paikkansa juuri näillä koordinaateilla.

Että ei kannata, sekään.

Kauhean pettynyt olen itseeni kun en tämän keväthössötyksen keskelläkään saa kaiveltua itsestäni tämän positiivisempaa juttua.

Jos oikein kaivelisin ja kuoputtaisin niin saisin jonkun positiivisemman jutun aikaiseksi, ehkä.  Vaan en näillä fiilareilla...ehkä huomenna jo ne toiset fiilarit.
Tai mahdollisesti jo iltapäivällä.

Aamutuimaan luin fb-seinältä  pari reipasta ja pirteää elämännohjetta. Alkoi entistä enemmän väärä jalka vipattamaan. Ei auta pelkkä asenne täällä, ei. Ei auta kuin imuri, moppi, ja työkintaat. Ja ehkä roskalava,remonttimies ja pankkilaina.