sunnuntai 18. elokuuta 2013

yövuoro

Muutamankin kerran olen potenut huonoa omaatuntoa blogipäivitysten puuttumisesta. Äh. Johonkin aika vain karkaa.  Tämä blogijuttu kun on niin mukava tapa tallettaa sattumuksia ja tekemisiä, ajatuksia ja mitä kaikkea.
Pienen pojan sairastellessa  aika on kulunut sylinä enemmän ja vähemmän. Ei suurempaa, ihan vain pientä lämpöä, nuhanenää  ja kurjaa yskää.
Yhdellä sormella hiirellä rullaillen,läppäri sohvan käsinojalla, niskat vinossa ja käsivarsi kankeana lapsi sylissä on ergonomisesti erittäin hankalaa lukea tai varsinkaan kirjoittaa mitään...puhumattakaan kuvatouhusta johon ehdottomasti tällä oppimäärällä tarvitsen kaksi etusormea ja aivot. Jotka ovat vähän imetyslomalla nykyään.

---

Tuon kirjoitettuani lähdin saunaan. Sillä aikaa pienen ärsyttävä yskä oli muuttunut äkäiseksi ja haukkuvaksi ja pikaisesti ajelimme terveysasemalle. Lääkäri totesi sen minkä jo tiesin, laryngiitti. Niinpä pikkumies hönkäili spiralla adrenaliinit ja nielaisi päälle kortisonit. Helpotti. Nyt kellon käydessä kolmea yöllä olemme tunnin olleet kotosalla ja vaikka lääke auttoi niin jotenkin kyttäillessä ja kuuunnellessa tässä taitaa yö mennä.
Ihan ensimmäistä kertaa en spirahuoneessa istunut...kurja vaiva.

---

Ompeluksiakin olisi!!  Eskarilaisen kouluvaatteita, keisarin uudet vaatteet ja kässäkerhon kesäläksy. Eikä kesämekkosiakaan ole vielä blogissa esitelty.

Tähän hätään nyt fiiliskuvia. Elokuu.










Iloisia päiviä teille kaikille sinne näyttöjenne taakse! 



P.S. Käykäähän osallistumassa kivaan arvontaan, täällä: KLIK!


4 kommenttia:

  1. jaksuja sinne pikku potilaan kanssa <3 niin tuttuja juttuja täälläki nuo yskät yms..vaivat :(
    suloinen on pikkumies,ja vähän isompi neiti,niin ne kasvaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! pienen ihmisen sairastaessa koko muu homma on vähän pysäkillä kun sylissä kuitenkin viihtyy. onneksi ei enää ole tuota haukkuvaa yskää..taudit tulee ja onneksi ne myös menee. kasvuvauhti on hurja! huh!

      Poista
  2. Nuo kuvat: ah miten hyviä ja taas niin paljonpuhuvia. Paranemisia ja voimia vuoroihin yö, huh. Mulle ei kovin tuttuja nuo spiirat. Yhesti yhtä lasta oon käyttänyt. Vaiva ja huoli varmasti. t. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos...miten mukava kuulla :) sinusta.kuvat joskus puhuvat enemmän kuin mihin sanat yltävät... :)

      Spira on meillä tullut tutuksi, kait geeneissä tuo kurkunpääjuttu kun sitä meillä on riittänyt. Varsinaiselta astmalta ollaan säästytty. Helmi sairasti vauvana rs-viruksen ja sen seurauksena jäi infektioastma. Sekin tosin jo taaksejäänyttä asiaa. :)

      Poista