tiistai 18. lokakuuta 2011

materialismin riemuvoitto

Kellon lähennellessä puolta yhtätoista illalla talo alkaa vihdoinkin hiljetä.Pienet ihmiset ovat nukkumassa, pienimmäinen toki juoksee vielä viimeisiä iltavillejään, päiväunet venähtivät sen verran pitkänpuoleisiksi. Ilta on ollut toimelias, suorastaan riehakas. Kirpputorilöytöjen myötä ompeluhuoneeseen piti saada uusi ilme ja se poiki varsinaisen ketjureaktion...hurjaa, ja vielä sitä jäi huomisellekin.

Jonkunlainen napsahdus kävi sitten päässä kun laskeuduin yläkerrasta kankaideni parista tänne matalaan majaan ja totesin  että alakerta muistuttaa enemmän ketunpesää kuin koskaan ennen.  Ruoantähteitä ja muuta suttua oli levällään ja vaatepolitiikka oli jotain sanoinkuvaamatonta. Miten voi  joka paikassa mihin silmänsä pistää olla joku riepu?

Muovipussissa viikon marinoituja hienhajuisia jumppakamppeita, puhtaan näköisiä mutta KUULEMMA likaisia vaatekappaleita, pienimmäisen levittämä sukkalaatikon sisällys(meillä saattaa olla muutama sukka!) ja  saattoipa siinä joku urean aromikin häivähtää nenään tekstiilejä  keräillessä ...vähissä tuntuivat silloin olevan ilonaiheet. Mutta kenties tuon hiki-urea-cocktailin avulla sain kehitettyä jonkunlaisen raivon jolla raivasin olkkarin ja melkein keittiönkin tunnistettavaan kuntoon. Ja uskokaa tai älkää, ainakin te meillä vierailleet,meillä on jälleen kerran uusi, ennennäkemätön ja -kokematon huonekalujen järjestys!!! :D

Vaikka nyt jo vähän hymyilyttää ei oikeasti aina oikein osaa nauttia näistä elämän jäljistä. Toivoisi kirkkaita ikkunoita vielä pari päivää pesun jälkeenkin, haaveilisi edes yhdestä päivästä ilman kaatuneita maitoja, unelmoisi rauhallisesta iltahetkestä vaikka ihan aikuisseurassa.  Kun arki on kuitenkin aika usein luutua,(haisevaa) pyykkiä(myös haisevaa), ja tiskiharjaa (saattaa sekin joskus haista)pullollaan ei tahdo oikein muistaa että parasta maailmassa on kuitenkin juuri ne voiset pienet kädenjäljet ikkunassa, terhakkaat maitolasiryyppäykset ja oma, lämmin ja uninen lapsi sylissä aamuin illoin. Puhumattakaan isompien  lasten seurasta ja seuraamisesta, niistä hienoista hetkistä kun voi olla niin ylpeä omasta nuorestaan, milloin mistäkin syystä. Pikkukoululaisen  riemusta kun huomenna on retkipäivä, opettajan terveisistä kotiin: teillä on ihana lapsi. Siitä kun näkee että elämä on iloa ja intoa pursuavaa, suunnittelemista ja haaveilemista.

Kaikista noista onnen ja ilon aiheista huolimatta aikuinen tarvitsee joskus lepoa ja rauhaa. Piste. Haisevien juttujen vastapainoksi haluaa josku sytytellä tuoksuvan kynttilän, katsella ja nuuhkia sitä ilman palovammojen vaaraa ja lattialle levinneitä parafiineja.Haluaa joskus kuunnella muutakin musiikkia kuin miinojajamanuja, kardemumman iloisia rosvoja tai hyppelihiiren seikkailuja. Silloin pitää kuunnella  vaikka Vivaldin piccolokonsertto tai  Bachin branderburgilainen . Tai jotain ihan omaa ja tärkeää. Jaksaakseen paremmin nauttia noista äänekkäistä (ja ei niin harmonisia ääniä tuottavista) onnentuojista.

Kun olette näin reippaasti ;) jaksaneet lukea tämän analyysin  niin esittelen teille vielä ne kirppislöydöt...kuvat ovat hämärässä yläkerrassa otettuja ja vähän suttuisia nekin, mutta sopii tunnelmaan. :)


Eli matkalaukkuja! Neljä kappaletta yhteensä 6 euroa. Alimmainen matkalaukku on jo entuudestaan meillä asustanut. :) Ja nyt kun olette nähneet nämä niin arvaatte että kankaat saivat uuden osoitteen...olipa ihanaa ja hermoja rauhoittavaa puuhaa liitostella kaikkia aarteitaan noihin laukkuihin...:) Pienimpään laitoin apliskankaita, jos ne olisi helpompi kuljettaa tuossa mukana ompeluiltoihin .


Toki ihan kaikki  ;) aplistilkut eivät mahtuneet tuohon, muutama tilkku jäi vielä niihin pahvilaatikoihin...värien mukaan lajiteltuina tietysti.


Siinä sivussa piti vähän hypistellä muitakin kankaita ja siirrellä niitä omille paikoilleen. Valkoiset ja ruskeasävyiset  kankaat ovat nyt ihan omissa laatikoissaan sievästi esillä. :) Ihan sulaa hulluutta tämä-mutta olkoon. :D


Aikaisemmin joskus kirjoitin että löysin kirpputorilta läjän neuleita (20 snt/kpl) joista haaveilen tekeväni jotain ihanaa. Olen toivoton neuletumpelo ja koitan tällä konstilla saada pienille villahousuja ja neulemekkoja aikaiseksi. :) Tänään löysin vielä yhden valioyksilön, isolla, laajalla  poolokauluksella ja kaninkarvalla. :) Inspiroivia!



Loppuun tuokiokuvia olohuoneen uudesta asusta. :D Vanhat kirjat myös kirppikseltä, jotain ajatusta näistäkin..siitä myöhemmin. :) Siisteyden innoittamana piti  pihalta käydä keräämässä lehtikuusen nypyräisiä käpyoksia, ne ovat jotenkin niin kivoja. Kuvassa vilahtaa uusi, ihana räsymatto (kiitos E!) joka sai kodin kiikkutuolin alta, ja uusi on myös kantikas pieni ruskea lasipullo joka pääsi täydentämään ruskean lasin kokoelmaa. :)

 Materialismi kukoistanut tänään, tosin rahamäärä ei päätä huimannut. :)

Niin ne vain päivän tunnit loppuvat täälläkin ketunpesässä. :) Aamulla taas kaaoksen kimppuun. Jos pikkuriikkisen varaisi kuitenkin aikaa uudelle ottobrelle ja noille neuleille...eikös vain kuulostakin hyvältä?

 -hanna-

17 kommenttia:

  1. Sulla alakerrassa oikea "ketunpesä", ompelusoppi, hyvä.
    olisi hyvä että kaikilla voisi olla soppensa jotta voi jatkaa siitä mihin jäi.
    kohta meillä uuden talon myötä.
    vai eihän siitä mitään tulisi jos kaikki jättäisivät kaikki "leikit"...
    laukut hyviä kankaille. itsellä yksi iso laukku kirpparilta, tyhjillään vielä.
    mulla ompeluinto kasvanut viimevuosina, inhonut ennen kässää, nyt joulupukkitoiveena oma kone.jos osais edes tyynyjä ommella, vähän mekkojakin tms.
    kirjoitit niinku se just on! Päivi

    VastaaPoista
  2. Monta asiaa oli, johon pysähdyin:meilläkin noin, tai meillä ei vielä isoja lapsia--- ja mitähän kaikkea kivaa sitten heidän kanssaan voi tehdä. Nyt se on myös tekemistä, mutta enemmän menee tääräykseksi... Ne miinatjamanut:-D Hyvä Hanna! Parasta tässä tässä kotiäitiydessä on, ettei tarvitse "leikkiä" fiksumpaa, mitä onkaan :-). ...yksinkertainen on lapsen sydämellä...jne. Apua, nyt pitää ryhdistäytyä etten jumitu:-D . t.se sama pirta

    VastaaPoista
  3. Aivan tutun kuuloisia ajatuksia! Sukkalaatikosta puheenollen pienin oli eilen jalkapuoli-isän hoidossa tunteroisen ilman muita apuvoimia. Neiti onneksi hoiti itse itsensä, kun isä ei voi liikkua. Suurin osa ajasta oli kuulemma mennyt siihen, kun neiti oli kipannut villasukkakorin nurin, ottanut parhaat päällä ja istunut sitten isän vieressä sohvalla ja asetellut sukkaa jalkaan, jalasta pois, sukka jalkaan, jalasta pois, sukka jalkaan..

    Meillä myös Kardemumman iloiset rosvot ovat hoilottaneet viimeiset viikot. Itse asiassa ensi kertaa kuultuna tosi ihana ja herttainen satu ja laulut ovat kivoja.
    Kiitos inspiraatiosta! En ole koskaan ajatellut, että vanhoja neuleita voisi noin hyödyntää, mutta heti rupes raksuttaa päässä... Pitänee hamstrata itsellekin pari kaunista paidanriekaletta.

    Seesteisiä päiviä sinne! :)

    VastaaPoista
  4. Päivi:kyllä se on mukava kun on joku paikka johon voi tekeleensä levittää.tätä nykyä vain tahtoo olla olkkarin pöytä se paikka ja ei oikein miellytä itseäkään se näky, saatikka muita.yläkertaan asti en kertakaikkiaan selviä ompelemaan. "varasto" on kyllä siellä joten ihan KAIKKI ompeluroina ei makaa olkkarin pöydällä. :)

    Pirta: tääräystä, se on hyvä sana. :D juuri semmoista se tahtoopi olla...:)

    Maria: meilläkin tuo sukka-alan ihminen kokeilee kaikkia ja kuitenkin mieluiten kulkee ilman.samoin jotain paitaa tai mekkoa jaksaa asentaa päälleen vaikka kuinka kauan...pienessä jo näkyy se naisellinen viehtymys vaatteisiin. :)
    Kardemumman kaverit ovat lähes parasta mitä meillä on tässä tämän meidän satuhistorian aikana kuunneltu! Niitä jaksaa aikuinenkin kuunnella monta monta kertaa-ja laulut ovat niin huippuja.Joskus siivouspäivänä meillä hoilataan kuorossa Sohvi-tädin siivouslaulua..siinä on pontta ja puhtia. :)
    Onneksi ehdin jo hamsteroida noita neuleita itselleni ;) mutta niitähän kyllä piisaa, kirpputorit pullollaan. :)

    kiitos seesteisistä päivistä..samanlaisia sinnekin. :)

    VastaaPoista
  5. Lämpöisiä tuokiokuvia olkkarista ja mielenkiintoisia kangaskuvia. Hyvä idea hyödyntää vanhoja neuleita, näppärää. Leikkasin kaavat ottobren valkoisesta takista ja nyt ne odottaa tuolla leikkaamista kankaalle asetettuna.

    VastaaPoista
  6. Ihana juttu! Aivan kjuin olisit kurkkinut meidän ikkunoista jonain päivänä. ; )


    Minäkin olen ommellut kivoja pipoja ja säärystimiä ja pikkuhameenkin joskus neulepuseroista. Isosta ohuesta puserosta hame tuli sillai, että hameen vyötärö tuli paidan helmasta. Kokeilin sitten kääntää helman sellaisen pikapaltteen avulla niin ei tarvinnut ommella ollenkaan. Toimi meillä kun hame ei ollut ihan jokapäiväisessä käytössä. Ja kivoja säärystimiä tulee hihoista!

    VastaaPoista
  7. Kuvista päätellen teillä ei oo mitään kaaosta koskaan ollutkaan. Mutta perheellisenä saatan silti kuvitella, että joskus ois. ;) Mun pitäs kans saaha joku itkupotkuraivari ja raivata taloa oikein olan takaa - tai olan taakse. ;) Millon piettäs kunnon latausilta tai -päivä jossain. Nimimerkki Kokkolan reissuja ikävöivä Tuula (joka ei jaksa kirjautua.)

    VastaaPoista
  8. Tuula: kaaospostausta en aio tehdä :D se saattaisi järkyttää herkimpiä lukijoita..ja kuvissa on se tarkasti rajattu hyllynkulma jossa ei just silloin ole kaaosta. on meillä. monesti. liian monesti.

    kannatetaan latausiltaa tai -päivää! minäkin olen kaipaillut niitä reissuja...niissä oli sitä jotain, kaikkine säätämisineen :D

    VastaaPoista
  9. Katja: :) mukavaa nähdä sitten se takkiompelus. :)

    anonyymi: eipä tiedä vaikka olisin kurkkinut! :D

    säärystimiä minäkin olen ommellut just neulepaitojen hihoista. muuten jäisivät meillä tekemättä. puikot eivät vain ole minua varten..:)

    VastaaPoista
  10. kuulostaa niin tutulta tolskaukselta ja tohinalta,ihan ku oisit meidän pirtin katossa taas lennellyt:)kokeilepa,joskus kuva-postaus siitä kaaoksesta!Se voi olla positiivinen viesti jollekulle...
    vielä tulee aika,kun kynttilän valossa,rauhaisaa musiikkia kuunnellen ikkunoita kaihoten katsellaan:missä ovat ne pienet sormen jäljet,missä levinneet sukka-korit?Aika on ohikiitävää,tätä työntäyteistä aikaa tulee vielä ISO ikävä!
    Tuosta mä oon sulle tosi kateellinen,ku osaat hyödyntää kirppari-tavaroita yms ja tehdä uutta vanhasta.Ihan säälittää,ku joutuu heittämään pois tai viemään kirpparille monta hyvää vaatetta,ku ei oo niitä taitoja!;)

    VastaaPoista
  11. suvi: niin, niinhän sitä sanotaan että kaikissa asioissa on positiivinen puolensa...hmmm. katsotaanpa jos vähän joskus antaisin osviittaa siitä kaaostilasta. :)

    ja niinhän ne kaikki "vanhat" sanoo, että tätä tohinaa kaipaa sitten.. ja onhan tämä ihanaa, aina ei vain tunnu siltä. :)

    kateellinen ei kannata olla ;) tän tavarapaljouden kanssa tapellessa tuntuu siltä että monesti olisi parempi kun ei keksisi niin paljon kaikkia uusiokäyttöjä. :) ja ei muuta kuin tekemään ja kokeilemaan, tekemällä oppii. :)

    VastaaPoista
  12. kuulosti tuo sun päivä niin samanlaiselta kuin täällä. Olen ollut varastossa, johon siis sain itselleni ompelunurkkauksen( sijaitsee ulkorakennuksessa) laittamassa sitä itselleni mieluiseen järjestykseen ja kun tulin sisälle oli kuin pommi olisi räjähtänyt, meillä ei ollut pelkästään tavallisia vaatteita vaan myös roolivaatteita, joilla oli leikitty ja riisuttu ja jätetty siihen kohtaan missä oli riisuttu, pikkuselle oli annettu pipari, jota oli syönyt kulkien ympäri taloa ja sen oli näköistäkin, kahdella muutakin kuin ureaa housuissa jne. no se on just sitä elämää, joka ei joka hetkessä tunnu kivalta, mutta ei vaihtaisi kyllä toisenlaiseenkaan:)

    VastaaPoista
  13. kudoksissa ja punoksissa tuntuu kuoseja ja muotoja löytyvän :)

    VastaaPoista
  14. En osaa ommella juuri, mutta kutoa. On kuitenkin mukava seurata mitä muut ompelevat. Minuun kolahti tuo tuoksu kohta eniten. Kun minun arkeni on eloa vaipan tuoksuissa ja vielä aikuisen, niin välillä kaipaa hyviä tuoksuja vastapainoksi, että jaksaa arkea. Pitää kutoa, jumpata ,kyläillä ja tehdä sudokuita niin ja harrastaa lastenlapsia.Kaikki päivät on sujuttava saman aikataulun mukaan ja menot ja omat asiat on mahdutettava niihin kuviohin. Muistan ,että lasten kanssa pystyi joustamaan erilailla aikatauluista. Näin arkeemme mahtuu samanlaista, mutta myös hyvin erilaista.

    VastaaPoista
  15. Aivan huippua luettavaa taas :)
    Noista matkalaukuista oon kyllä vähän kade! Jossain oli valkoiseksi maalattuja matkalaukkuja pinossa ja näytti kyllä tosi hyvältä!

    VastaaPoista
  16. hanna: näinhän se menee :)

    kummitäti: osuit asian ytimeen, jälleen kerran :)monessa mielessä. :)

    kätsymummu: tuoksut ovat jännä juttu, ne voivat tuoda mieleen unohtuneita asioita, niiden mukana voi päästä johonkin tiettyyn tunnelmaan ja varmaan jotkut ovat enemmän tuoksuihmisiä kuin toiset. :)

    pienten lasten kanssa kyllä pystyy joustamaan monissa aikataulutus- ja rutiinijutuissa. varmasti erilaista kun hoidettavana aikuinen, ja siinä on mukana niin monia ulottuvuuksia, tunnetta monentasoista ja kun on vielä "omakin" elämä. vastapainoja pitää olla. Hyvä että olet löytänyt niitä. :)

    arki on tosiaan monelaista, jokaisen oven takana omat erikoisuutensa. mutta myös samanlaisuudet. :) mukavaa oli kuulla ajatuksia sieltäpäin. :)

    Hannele: minäkin mietin noiden laukkujen maalaamista...pitää kokeilla johonkin että miltä näyttäisi..:) kaikkia muitakin juttuja olisi suunnitelmissa maalata..aika vain loppuu kesken. :) niin, ja rahat! :D

    VastaaPoista
  17. Minä ikävöin kans niitä Kokkola reissuja. Välillä ompelukonettaki, vaikka ei ookkaan menny kuin pyykkikasan alle piiloon. Jotenki ei ehi ommella, vaikka koulua ei ookkaan kuin kaks iltaa viikossa.
    -anita

    VastaaPoista