perjantai 28. lokakuuta 2011

syys(loma)reissun jälkikaikuja

Perjantaihin asti viihdyimme (loma)reissulla. Osa poppoosta olisi viihtynyt huomattavasti pitempäänkin...äidin lomahermo taisi olla se joka  petti ensimmäisenä. Lähtöpäätöksen julkistamistilaisuudessa kuultiin eriäviä mielipiteitä useammasta suusta. Porukka könysi sitten autoon erilaisin ilmein, pari  tuli autoon  ihan reippaalla askelluksellla ja iloisesti reppuansa heilutellen, toiset  vähän hitaammin löntystellen ja otsa kurtussa, yhden suusta kuului epätoivoinen märy ja kolmas jurnutti jo viiden metrin päässä autosta huonoa istumapaikkaa.Äiti otti aikalisän ennen omaa oveaan, laski laukun kaivonkannelle ja luetteli hitaasti mielessään  epämääräisen lukujonon ihan vain hermojenlepuuttamismielessä. Ensin suomeksi, ja kun se ei tuntunut tehoavan niin vaihdoin toiseen kotimaiseen ja sen käydessä epätoivoiseksi yrittämiseksi otettiin vielä venäjäksi luku yhdestä kymmeneen.Alkoi siinä vaiheessa istumajärjestyskin olla autossa selvillä. :)

Mukavaahan se on ottaa vähän välimatkaa tähän arkiolemiseen, vaihtaa ajatuksia, nähdä erilaista elämänmenoa  ja tavata  sukulaisia. Monessa talossa saimmekin  iloisen ja lämpimän vastaanoton, muutamassa paikassa taisimme aiheuttaa pientä epäjärjestystäkin ja vain yhdet silmälasit korjautin tuholaisen jäljiltä. :)  

Joka kerta vanhoja kotiseutuja pitkin poikin ajellessa leikin ajatuksella palaamisesta. Kukapa tietää? Ehkä joskus, tai sitten ei.

Mukavaa oli silti palata kotiin...Kassien ja nyssäköiden purkamisen jätän kyllä huomiselle- ulkosaunan löylyt tekivät tehtävänsä ja vaikka hyvä yösija meillä oli reissussakin niin oma sänky on kyllä kuitenkin paras. :)



Kollaaseissa  autosta purettu tavaravuori. Monelaista kapistusta pakaaseista löytyy...jokaiselle jotakin. Ja niinhän sen pitää olla.
Lomaa on koululaisilla  vielä viikonlopun verran jäljellä. Taidanpa maanantaina keittää itselleni oikeat lomakahvit syysloman päättymisen kunniaksi...eläköön suomalainen koulujärjestelmä! :)

Kotiinpaluu oli sikäli kotoisa, kun heti ensi minuuteilla päästiin tutkailemaan tiskikonetta vaivaavaa oireyhtymää. Painike josta luukku aukeaa ei vain suostunut painumaan yhtään sisäänpäin . Kenties se oli tuon lomaviikon aikana ehtinyt ruostumaan käytön puutteessa, raukka kun on tottunut useampaan pesuun päivässä. :)


Siis tämä painike.  Varovasti napsautin pienet kiinnikkeet tuosta sivusta auki ja tsadaa- kolme! lusikkaa putosi sieltä....Hildan nyökytellessä tietävän oloisena vieressä. "Oho, hienot!"-tuumasi tyttönen...ja taas luukku aukeaa.


Joten jos teillä siellä Kokkolan päässä ilmenee käyntimme jälkeen vastaavanlaisia oireita koneissanne niin suosittelen tarkistamaan lusikka- tai muun tilanteen...eihän sitä koskaan tiedä!

Kiitos kaikille! Päivä- ja iltakahvipaikoista, ruokatarjoiluista, täysihoidosta,  pitsipussukoista,  suolakalasta, lämpimistä savukaloista, yösijasta, monenlaisista keskusteluista  ja hyvästä seurasta. Oman arkenne jakamisesta. :)
Tervetuloa vastavierailulle. :)

Tervetuloa myös teille uusille ketunpesän lukijoille...mukavaa että olette löytäneet tänne ja viihtyneet seurassamme. :)

-hanna-

 

10 kommenttia:

  1. Kiitos mukaville vieraille! Kyllä päivät vilahtivatkin nopeasti ja ompelutkin jäivät hieman vähälle, mutta eihän se mitään. Mukavia hetkiä, juttutuokioita oli senkin edestä.

    VastaaPoista
  2. On teillä ollut hupaisaa. Loma tekis terää myös mulle ja meille. Pääsispä johonni. Eilisen johdosta sain jokusen viestin,joku oli ulukomailla, toinen kylypylässä... En minä kade oo, joo en,:D ainakaan kauheasti. Voe Hildaa:-D --vallan mainio,insinööri siitä tullee munki mielestä.. t.nim,merkki lähempänä neljääkymmentä

    VastaaPoista
  3. Ei kun lusikka kauniiseen käteen - senhän sanoo jo vanha sananlasku :)

    VastaaPoista
  4. Meillä on kaiveltu kyniä ja kampa samaisesta paikasta. Lusikoista en ole ihan varma. :)

    VastaaPoista
  5. katja: kiitos vielä! oli niin helppo lomamajoitus. :)

    anonyymi: hupaisaa oli, vaikka aina ei tuntunut siltä! :D onhan se "lomailu" tämmöisellä porukalla semmoista roudaamista..mutta lisään senkin taidon sitten cv:n kun alan oikeita töitä hakemaan.vaihtelu kyllä teki terää. sain jopa virtaa näihin kotipuuhiin, järjestelyyn ja sensemmoiseen kun majailimme tuolla ihan uudenkarheassa kodissa. :) ja onnea vanhenemisesta! ;) jos oikein tein johtopäätöksen... ? :

    kummitäti: siinäpä se! sinulta ne aina tulevat ne oivallukset! :D

    suvi: jaa teilläkin kasvaa insinöörejä :D siinäpä jollekin tutkijalle tutkimusaihe että mitä insinöörejä tulee kammankäyttäjistä ja minkä erikoisalan valitsevat sitten lusikkaa käyttelevät? :D

    VastaaPoista
  6. Kiitos, kiitos Hanna! Johtopäätöksesi oli oikea:)

    VastaaPoista
  7. Ohhoh,olipa Hilda paikan keksinyt! Meidä "insinööri" kun oli pieni niin ihmeteltiin yksi syksy että minne kaikki lyijykynät katoaa. Koulustakin tuli viestiä että pitää ostaa kyniä lapsille kun hukkaavat aina koulusta saadut :=O. Ja minähän osti mutta aina kaikki hukassa! Lopulta selvisi että tämä kyseinen pikkumies oli työntänyt sitä mukaa kun käsiinsä sai kyniä tuhlaluukun raoista sisään. Sieltä niitä löytyi hiiltyneenä monta kourallista :D. Yksi neitokainen taas tunki aina tuttinsa pattereiden väliin :D. No ne oli kyllä helpossa tallessa kun tarvi.

    VastaaPoista
  8. kyllpä tuli itelläki kaipuu kotimaisemiin, kokkolaan, monesti ollaan mietitty paluuta, ehkä joskus, ehkä ei. Lähelläki on ollut, mutta tuli taantuma joka muutti suunnitelmat. Katotaan tulevaisuuvessa tai sitten ei:D

    VastaaPoista
  9. loma on aina loma,mutta nukava se on arkeenki palata:)eikös vaan?;)

    VastaaPoista
  10. anonyymi: vähän piti pähkäillä mutta selvisi kuitenkin :)

    tinttara: :D onkohan meidänkin koululaisten kynämysteeriin tuommoinen ratkaisu...kaikkea ne keksii, ja vieläpä ihan järjestelmällisesti. :)

    hanna: kyllä se kotiseutu on aina jotenkin erityisessä asemassa. saapa nähdä miten meidän käy. :)

    suvi: minusta tuntuu että loma alkoi vasta kun palasimme kotiin ;)

    VastaaPoista