maanantai 27. elokuuta 2012

mörköilyä

Jos istuu nyt  meidän olkkarin sohvalla, on pakko katsella vain yhteen suuntaan.
Se ei johdu arkkitehtuurista, eikä sohvan muotoilijasta, eikä istujan niskajumista, vaan siistä syystä että ainoastaan ulos viitsii katsoa.

Sinänsä on mainiota että sohvalta yleensä näkee ulos. Pahempi nimittäin olisi jos katse joutuisi vaeltelemaan näissä kotoisissa ympyröissä ilman muunlaista vaihtoehtoa...se saattaisi aiheuttaa erinäisiä st-alkuisia tuntemuksia ja sen johdannaisia, joista yleisin lienee ärtymys.

Luonnonlakien ja muiden senkaltaisten  hienouksien seurauksena  ärtymys muuttuu ennenpitkää kiukuksi ja raivoksi...jos nimittäin ei pääse lepuuttamaan silmiään jossain muussa vähemmän ärsykkeitä ja yksityiskohtia sisältävässä näkymässä.

Ihanan harmoniselta ja seesteiseltä  näyttää tuo pilvinenkin taivas tästä sohvan kulmalta.Samaa ei voi sanoa yksityiskohdiltaan hyvinkin runsaasta  tiskipöydästä, pöydänalusesta, pyykkivuoresta...jajajajajajjajaja. Ei mitään minimalismia meillä.

Tekisi mieleni valittaa! Valittaa ja parkua kaikkea tekemätöntä ja tehtyä...väärin tehtyjä tai sinnepäin tehtyjä. Valittaa seinistä ja lattioista, maaleista ja maalittomuuksista, ja kaikesta siitä mikä on vuosikymmenten aikana pikkuhiljaa kulunut, kellastunut, repeillyt, halkeillut ja alkanut näyttämään rumalta.
 Tottahan se on, että elämä on paljon enemmän kuin kiiltävä tiskipöytä, valkoiset seinät ja se sisustusliikkeen maailman ihanin sohva. Kyllä minä sen tiedän...ja enimmäkseen muistankin ensimmäisenä. Välillä kuitenkin löytää itsestään melkoisen materialistin.

Joskus se ärsyttää enemmän kuin toisinaan, se että mikään ei pysy järjestyksessä,  mikään ei kestä, kukaan ei huomaa ja ketään ei kiinnosta. Ja sekin on tiedossa, että ihan noinkaan se ei ole, vaikka tänään siltä tuntuukin.

Kolmen yövuoron jälkeen ärsytyskynnys on aika matalalla ja valittamiskynnys vielä matalammalla. Itse asiassa ihan ilman kynnystä mennään. Lapsiraukat! Puhumattakaan miespolosta.

Lähden etsiskelemään harmonisempaa ja esteettisempää näkymää ompeluhuoneen uumenista.(aika epätoivoinen teko: pyykkiä on 2/3 huoneen pinta-alasta) Pistoja ja pintoja -kurssin kesätehtävä alkoi yhtäkkiä elämään mielessäni..kiitos A. :)
Toisenkin  mieltäylentävän seikan muistin juuri  mahtuneen  päivään-onni oli  ripustaa ne goldfishoranget pyykkitelineelle kuivumaan!


Sen verran riemastuin että vähän raivasin sohvanäkymää. Pienimmäinen kävi kysymässä :""miksi äiti sun suusta kuuluu mörön ääni?"

Hmmm. Ehkä me luetaan nyt vaikka Mattilan isännän karjatilaa. Jollain muulla kuin em.äänellä.



Kuvassa edelliset värjäykset- Dylonin käsivärillä, Tulip. Pitsiä ja tilkkuja. Herkullisia ja inspiroivia.


7 kommenttia:

  1. "Keitähän se mörkö tahtoo, tinttan tinttan tallalei ..."

    Kiitos hyvistä nauruista menee sinulle ja Hildalle <3

    VastaaPoista
  2. Vaikea uskoa, että "möröltä" syntyy tollaisia kauniita tuotoksia.:) Totta vieköön tuo pintakiilto yms. Useimmiten kun sen alta löytyykin kaikkea muuta.
    Mutta jaksamisia sinne töiden ja kodin rintamoille! Se on se väsymys, joka sitä mörköfiilistä aiheuttaa, sen olen kokemuksen syvällä rintaäänellä huomannut. Ja jos äitiä väsyttää, kukaan muukaan perheessä ei jaksa niin hymyillä..meillä on ainakin niin. Äiti on aika napa siinäkin. Huh.
    p.s. erinomainen kuvailu oli tuo edellisen postauksen huoli.

    VastaaPoista
  3. Kello 06.10 ja naurattaa, ei voi aamu paremmin alkaa:) Se mörkö ASUI eilen täällä, jätin sen ruokakauppaan... Jaksamista kuitenkin,muistissa on mitä on käydä töissä ja raataa kotona, tosin pienemmässä mittakaavassa ja asua kaukana työpaikasta. ONNEKSI maisemat vaihtuvat. T.Pirta

    VastaaPoista
  4. Sinnekö se meinasi muuttaa,aika ajoin se mörkö kyllä täälläki ettii pesä-koloaan:)siihen ku vielä lisää nämä mamman hormonaaliset jutut ja loppu-raskauden ihanat vaivat,ni jo vot...väliin on niin harmaata sisällä ja ulkona että meinaa ihan itkun-vollotus tulla:(
    Voimia sinne mörkö-piiriin,onneksi ei oo sitä valkoista nahka-sohvaa,itku tulis,jos siihen jotain ei toivottua kaatuis..
    Jos äiti voi huonosti,koko perhe voi huonosti,näin se menee,oon huomannu!

    VastaaPoista
  5. Voi ei, vai on siellä mörkö päässy äitin suuhun. ;) Tuttua se on täälläkin, tuntuu että se mörkö tulee liianki usein. Minä vien mörön aina pihalle ja kuoppaan sen syvälle kukkapenkin multiin. Ja monesti se sinne jääkin. Kyllä se vaan pitää osata antaa välillä periksi, jos kovin alkaa liiaksi mörön ääntä kuulumaan. Tsemppiä ja jaksamisia! :)

    VastaaPoista
  6. Hei pipotehtaan paikka :), täällä sama kaaos... Tsemppiä :)!

    VastaaPoista
  7. hoooh! kolmas kerta toden sanooo...kolmannen kerran kirjoitan tätä kommenttia ja mörkö vieköön jos se ei vieläkään ilmaannu!

    kaikille yhteisesti vastailen...kitos hurjasti, tsempeistä ja muusta.
    mörköpiiriä ja kukkapenkkiin kuoppaamista, ruokakauppaan unohtamista ja pipotehdasta...kaikki hyviä keinoja karkottaa mörköfiilarit. :)

    väsyneenä niitä kait useimmiten tulee, mörön ääniä. harvemmin hyvin nukkuneena kuuluu.:) pintakiillosta-luulen myös että sen kiiltävän pinnan alla saattaa olla enemmän mörköjä kuin sen joka ei ihan niin kiillä.

    ja saa sitä välillä mörköilläkin...sopivasti. :)

    ihanat te! voimaannuttavaa vertaistukea. :)

    VastaaPoista