tiistai 29. tammikuuta 2013

metri kertaa metri kertaa muutama metri!

"Raskasta laukkua kantaen, kulkukauppias vain taivaltaa..tie on pitkä ja kuoppainen mutta aina kauppa kannattaa."

Aika hyvin passaa tuo pätkä nyt tähän elämänmenoon. Alaa en ole vaihtanut  ;) sillä luulen olevani aika poloinen myyjä...mutta muuten on tullut tehtyä kauppaa..aikoinaan nappikauppaakin Kokkolan torilla ja nyt ihan kangaskauppaa, eikä missään nappikauppamittakaavassa. :) Ostajan ominaisuudessa. :)

Joskus voi käydä niin että  tekee huonon ostoksen, eli saakin priiman sijasta sekundaa ja virheellistä.  Jos ostaa metrin palan ihanaa kangasta  ja siitä on reunoilta "käyttökelpoista"  viidentoista sentin suikaleet ja keskikohta reippaan puolen metrin leveydeltä pilkullista ja värjääntynyttä-niin saattaahan se harmittaa. Yleensä onneksi kauppiaat hyvittävät moisen tapaturman jollakin konstilla!

Joskus voi käydä niin, että joku ostaa kaksisataaviisikymmentäviisi metriä lakanakankaansukuista puuvillaa, ja sille onkin jossain välivaraston välivarastossa sattunut jonkinsortin haaveri ja keskellä metrin levyistä kangasta kulkee pilkullinen puolen metrin raita. Koko kaksisataaviisikymmentäviisi metriä.

Onneksi meitä oli kaksi ostajaa niin ei ollut kuin reilu sata metriä sitä sekundaa..joskin on tunnustettava että aika inspiroivaa sekundaa se kyllä oli! Ja kun kauppias oli vielä niin höylillä päällä että ei huolinut virheellistä erää takaisinkaan vaan hyvitti priimarullan vähän vahvempaa versiota kaupan päälle...

Voisi luulla että on jotenkin ongelmallista kun on noinkin paljon kangasta nurkissa pyörimässä.  Missään tapauksessa ei ongelmaksi asti ole vielä tämä kangas riehaantunut leviämään ympäri huushollia...vaan on sievästi pysynyt rullallansa..olipas kauhea sana kirjoittaa :D moinen kummajainen. :) ja toisekseen...mukavasti on rullasta metrejä kadonnut! Saattaa joissakin piireissä pyöriä pilkullista lakanakangasta useampiakin metrejä!


Ja että mitäkö sillä sitten tehdään? Sen mieskin halusi tietää..sen lisäksi että mihin se hervoton rulla laitetaan...
mutta kerronpas ihan näin alkajaisiksi että keittiön verhot on leimattu, joitakin paloja on jalostunut kirjontatyön taustakankaiksi, joitakin metrejä värjätty koneessa ja vähän pienempiä metrejä käsin...ja joitakin metrejä on muuttanut tosiaan maailmalle. Kyllä se siitä on kaventunut, rulla mahtuu ihan jo helposti ompeluhuoneen uumeniin.

Aika hyvää verenpaineen laskulääkettä tämä kankaan värjääminen! Toimii huomattavasti paremmin kuin nuo pillerit...ei tule yliannostusta, eikä touhutessa pääse laskemaan liian alaskaan, ja pysyvät ne paineita kohottavat ajatuksekin  paremmin siellä taka-alalla. Ja lisäksi on semmoista kevyehköä puuhastelua, kotitouhujen lomassa onnistuu joskin tiskit ja muut höysteet tahtovat viivästyä ja kasaantua vaan sekään ei ole uusi ilmiö tässä talossa... ja  lastenkin kanssa onnistuu kun ei ajattele seuraamuksia. Tosin lasten kanssa värjättiin ihan vaan pikakahvijauheella. :)

Ylläolevassa kuvassa se valmiiksi roiskeinen ja pilkullinen kangas sai vähän lisää roiskeita ja pilkkuja kahvista ja pikakahvimuruista. Aina vain parani!
Kolminkertainen virhekankaasta koneparsittu pohja kävi myös kahvikylvyssä ja hemmotteli itseään pikakahvikuorinnalla. Ai että teki hyvää!

Vekattu verhokankaan pala oli kaunis semmoisenaankin, tyylikkäänä ja valkoisena... mutta jotenkin sielukkaampi siitä tuli kyllä kahvissa uiskentelun jälkeen. Tälle on jo mielessä jatkokäyttöä..

Pellavaa ja brodyyria. Rouheaa ja hienostunutta. Pellavainen suorastaan vaatii kaverikseen jotain talovanhusta. Kuvansiirtoa ehkä..ja kahvitahrainen brodyyri pääsee ehkä yhden jo siirretyn valokuvan taustaksi. Eihän tätä kaikki voi ymmärtää...mutta yrittäkää edes. :)

Lasten iloksi ja toki vähän äidinkin...paperia ja vanhan kirjan sivuja värjäilimme ja vanhensimme askartelutarkoituksiin. Tuli niin hienoja! Jos vuorokauteen saisi tuplamäärän tunteja alkaisin harrastamaan vaikkapa skräppäystä ja tekisin valokuva-albumin tämmöisistä papereista.

Ja muuten, täällä tuoksuu aikalailla kahvi. :)
Suurtaloushommaa. Sanoi joku. Ja kuinkas muuten?

Ja tiekin on oikeasti melko piitkä ja kuoppainen... :)
Sen verran pitkästi kuljitte jo että ne konevärjäykset ja muutama muu juttu ensi kerralla.

Vielä empiirisen tutkimuksen tuloksia:
Verenpaineet laskivat kohisten normaalilukemiin. Tosin vaarana on että aamulla huushollin sisäiset näkymät nostavat paineet uusiin sfääreihin..katsotaan, sanoi lääkäri.

14 kommenttia:

  1. Ihana kun olet loytanyt semmoista omaa erikoista, jota tykkaat tehda. Olen seurannut blogiasi jo kauan aikaa, niin paljon tuttuja juttuja, isonperheen elamaa... kiitos kun jaksat jakaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se kyllä piristää kun on joku oma hurahdus. :) ja vielä jos se on ihan vain itselle iloksi ja virkistykseksi, eikä mikään yleishyödylllinen harrastus..vaikka samapa se, pääasia että on joku juttu.

      kiitos kiitoksista. :) lämmittää. :)

      Poista
  2. No olipas siinä kangasta, mutta mahtava juttu. Kyllä kangas paikkansa löytää, sen kyllä uskon. Ja mikä parasta, jos inspis iskee, ei tarvi kauppaan lähteä materiaalia hakemaan :-). Työn iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu onhan sitä nyt...ja kun ei ennestäänkään suorastaan pulaa ollut...mutta yritän pärjätä. :)

      Poista
  3. Onpa hauskaa luettavaa ja katseltavaa. Oot ollut mielessä joten eksyin tänne tarkotuksella.. Mahtavia kuvia ja luonnossa varmasti paljooon inspiroivampia, eikö? Minulla oli yksi kaunis perjantai-ilta niiiin silmät kipeinä, kun ajelin koukeroita vanhalla koneellani Hanna sinun innostavat sanat mielessäni! Mielenkiintoista nähdä mitä noista kankaista jonain päivänä sukeutuu...
    t. TANIA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tarkoituksellinen eksyminen. :) kiva. mutta vielä kivempaa oli kuulla että olet onnistunut ajelemaan koukeroita!!!! huippu homma-siitä se lähtee...lapasesta. :)

      jospa noista edes jotakin saisi aikaiseksi...vuosikausien haave tilkkupeitoista ei ainakaan ole taustakankaista kiinni. :)

      Poista
  4. No huh huh tuota kankaan määrää. Mutta kyllähän sitä pitää olla ettei ideat ainakaan kankaan puutteeseen tyssää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on se onneksi muutamilla kymmenillä metreillä jo vähentynyt. :)

      Poista
  5. Onko sulla nyt sitte niinku kaks rullaa sitä kangasta? Vai myitkö kaikki sen priiman kankaan, kun meni jo vähä metrit sekasin, kun silmät haki kuvia alempaa, ennen kuin kaikki luettu oli rekisteröityny johonki. On nuo niin huippuja sun juttuja. Yleensä mikään mukava ei oo (kovin) järkevää.
    Minä oon kans kävelyttäny kankaita pitkin taloa, kun eivät kerran vaatteeksi päädy niin vein ne sentään vaatekaapin vieressä olevaan komeroon, niin ovat jo lähempänä. Aattelin tässä niitä järkätessä, että kovin on ollu suuret luulot ompelusaavutuksistaan.
    -anita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juujuu kaks rullaa...vaikka välivarasto onkin tuolla vähän pohjoisempana...
      tämä mukava on kuules hirmuisen järkevää! :D
      siinä ihan järkiintyy kun päivän tai pari, tai edes illan hypelöi silkkitilkkuja ja pyörittää koneella koukeroa...tai miettii että sitä, tätä vai tuota sittenkin. Saavat maailman murheet oikeat mittasuhteet. ja saattaapa sitä olla jonkunmoisen ajan paremmalla tuulellakin...vaikka sulla ei tietenkään semmoisia pahatuuliongelmia ookkaan. :)

      mullakin on ollu suuret luulot kyllä. kaameasti on kangasta...vaan jospa ne siitä...tilkku kerrallaan. :)



      Poista
  6. kiitos päivän piristystekstistä ! ihanan hersyvää tekstiä, tulee hyvälle tuulelle ihan =) hyvää jatkoa ja askartelun iloa sinulle ! t. askartelija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! ihanhan tässä minäkin tulin hyvälle tuulelle kommentistasi. :)

      Poista
  7. Tuohon uppoaa toinenkin tuokio:)Minä ihmettelen,että mihin kohti taloa sen kankaan levittää,kun alakaa värjäämään,onko joku erillinen pesutupa vai? Iliman tuollaista harrastustakin huuushollihommat odottavat aamulla mua... mutta oikeesti odotan,että pääsen taas enemmän ompelemaan. Hanna,kiitos taas!(ps.ampparissakin mahtu;)....)T.Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu hyvin uppoaa. :) tuokio ja jokin muukin ajan yksikkö. sinänsä ei niin tilaa vievää tää mun värjääminen...kun värjää semmoisia A4 tai pienempiä, tai muutaman arkin verran kerrallaan. :) ihan keittiöpuuhaa.

      ompelemisiin, siinä virkistyy...ja mahtuupa toki, sehän on vain asennekysymys. :)

      Poista