sunnuntai 11. toukokuuta 2014

äitienpäivänä 2014

Elämä on pitänyt kiinni olennaisessa. 
Välillä tuntuu että omat tärkeät
ja vähemmän tärkeät
ovat kulkeutuneet sivuraiteelle
kun painavammat junat ovat tarvinneet pääradan.

Elämä on monenlaista.
Päivät kuluvat itsekseen-
ilta on tullut
ennen kuin ehti huomata sen kunnolla alkaneen.

Onhan se usein pientä ja arkista, elo.

Toiset säätävät lakeja, 
toiset valloittavat maailmaa-
toiset toteuttavat itseään ja kutsumustaan
(mikä se on?)
työssä, harrastuksissa
ja joillakuilla elämä soljuu säntillisesti,
käsikirjoituksen mukaan.

Minun elämäni, minun maailmani.
Mitä se on?
Mitä jää kun ilta pimenee
ja uuden päivän odotus on tässä?

Se on täyttä, välillä paljon työtä, 
arkista puuhaa
niin rakasta.
Samanlaisten ja erilaisten 
asioiden ja tavaroiden samanlaista ja erilaista 
siirtelyä, paikasta toiseen ja pois.

Se sisältää paljon tunteita,
ihmissuhteita,
helppoja ja vaikeita tilanteita,
ainutlaatuisia
joissa pitää ottaa huomioon 
sata ja yksi asiaa samanaikaisesti.
(tai ehkä tuhat)
Niinkuin vaikka vauvalehden artikkeli,
tai mitä Sinkkonen on sanonut
tai mitä kokemus on opettanut.

Aina ei tiedä mihin luottaa ja tukeutua.
Kokemukseen, intuitioon vai Sinkkoseen.

Elämää ohjaa paljous,rakkaudenkin.
Vaikka joskus tuskaantuu, ärsyyntyy,harmistuu ja väsyy
likapyykistä ja kaikesta nuhjusta
on illan pimetessä sylissä niin paljon.

---
Lapsi on pieni, 
tarvitsee minua ja on maailman ihanin, aina.
Se nukkuu vieressä yöt, sylissä päiväunet 
ja sitä voi suukottaa poskelle niin että se ei herää.
Kokemus.

Sen silkkitukka on jo karkeampaa, töyhtöhyyppä.
Sehän kasvaa aivan pian sylistä pois,
pois untuvistaan 
linnunpoikanen.
Parhaalta se tuntuu ja tuoksuu
posken ja kaulan rajakohdasta,
siihen kun painaa nenänsä
aika unohtuu.
Sitä ruokkiessa, lähellä
aina hämmästyy. 
Ihme se on, lapsi aina. 
Lahja.
Se tarttuu sormeen tiukasti, hymyilee, 
silmäkulmissa naururypyt
kunnes syli ja lämpöinen maito vievät mukanaan-
tulee uni, ihana.
Ei sitä lämpöä siitä halua mihinkään viedä.
Aamulämpimät kädet
 ja unen tuoksu.

Voi mitä päiviä nämä ovat-jalokiviä.
Saahan näistä näin nauttia!

Toisinaan hiipii tuska-
olisipa kaikilla näin-
rakkautta
lapsella 
ja äidillä.

Minä niin rakastan tätäkin pientä poikaa.
 Näitä kaikkia pieniäni 
tyttöjä ja poikia 
joista osa on venynyt minua pidemmäksi-
minulle aina lapsia.
Isoinakin.
Muistot ovat olemassa. 

---
Pahinta on riittämättömyys.
Sen tuntu jää päivästä liian usein.
Niin paljon tärkeää
jää liian usein sanomatta
liian paljon tekemättä.
Riittävästi sitä haluaisi olla äiti.

Jossain radio-ohjelmassa keskusteltiin tasa-arvosta  ja itsensä toteuttamisesta, perheen ja työn yhdistämisestä ja muusta tärkeästä. Haastattelija kysyi vieraaltaan millä tittelillä tämä haluaisi itsensä esiteltävän. Vaihtoehdot olivat suunnilleen  FM,yrittäjä, työyksikön esimies,nainen, vaimo ja äiti.

Minun olisi ainakin näin äitienpäivänä helppo esitellä itseni. Tosin en ole FM, esimiesasemassa enkä kaikkia muitakaan kriteerejä täytä mutta nyt päällimmäisenä minussa on olla äiti. 

Eikä se tunnu ollenkaan huonolta. Tämänaamuinen onnittelukuoro sängyn vieressä tuntui ja näytti niin rakkaalta. Ei sitä voi kertoa eikä kirjoittaa-ei riitä sanat. On tunne.
Tuntuu aika onnelliselta, ja ylpeältä. Ihanat lapset. Nämä kaikki. Minun. Meidän.


Onnea, kaikki äidit!



30 kommenttia:

  1. Kiitos tästä mahtavasta kirjoituksesta,joka pisti taas ajattelemaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Suvi! äitinä olo on semmoista, joutuu ajattelemaan joka puolelta ja nurkalta. :)

      Poista
  2. Näin se juuri on. Ihana tulkinta omasta rakkaasta perheestä. <3.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa Hanna, minulla kyyneleet silmissä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tuntuu uskomattomalle että oma juttu koskettaa. sitä aina ajattelee että muilla on erilaista, ehkä selkeämpää tai muuten tasaisempaa. tai helpompaa. Kiitos sinulle, tinttara. <3

      Poista
  4. Kaiken tärkeän puit kauniisti sanoiksi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi, kiitos! vrsinkin äitienpäivänä sitä niin muistaa nämä kaikkein tärkeimmät... <3 toivottavasti muistaisin muinakin päivinä. siinäpä sitä! haastetta.

      Poista
  5. Kynääsi ohjasi ymmärryksen, kokemuksen ja rehellisyyden ääni. Kiitos tästä! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi Maria, kiitos. kirjoittaessani mietin että on tämäkin, kun en osaa ihan ruusunpunaista tästä vääntää...että pitäisikö.
      välillä tuntuu että kokemus ei todellakaan aina auta...vaikka kokemusta on, niin on aivan kädetön, sanaton ja avuton monesti. on se semmoista, tämä äitinä olo. ei helppoa useinkaan, mutta niin suurta. <3

      Poista
  6. Kaunistelematta kauniiksi puit. Kiitos. (voi miten ihana blogiasi on lukea!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi, niin kauniisti sanottu. ihan piti monesti lukea kommenttisi, Jassu! kiitos, kiitos. Eihän se elämä ole aina kiiltokuvaa, mutta on siinä aika usein vähän kimalletta kun tarkasti katsoo, nytkin. <3

      Poista
  7. Kyyneleet nostatti tämä kirjoitus, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos sinulle kommentistasi. Minua aivan ihmetyttää että se on tuntutnut teistä, sinustakin jotenkin---en löydä sanaa. kun itse kirjoittelin vähän semmoisissa ristiriitaisissakin tunnelmissa.

      Poista
  8. Niin samanlaisia ajatuksia ja myöskin kokemuksia : )
    lämpöisin terveisin; anny

    VastaaPoista
  9. Oi hanna, kiitos ihanista sanoista. Nieleskellen, Katri

    VastaaPoista
  10. Niin ihanasti ja juuri noin.. Täällä kans herkin mielin luin. Ihania päiviä toivon sinulle, teille kaikille rakkaille sinne! ♥ *anna*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos...<3 sinne myös, lämpimiä terveisiä täältä ihan kaikilta!

      Poista
  11. Niin kauniisti kirjoitettu, puit sanoiksi silmien eteen ne omat tunteet ja ajatukset, joita en edes tiennyt ajatelleeni. Kyyneleitä nieleskellen luin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, kiitos sinulle kommentistasi..kyllä se tuntuu hyvältä, että joku on kokenut, ajatellut ja tuntenut samoja ajatuksia ja tunteita joiden kanssa itse välillä painii ja välillä hyppii kevein jaloin.vertaistukea <3

      Poista
  12. Kiitos tästä! Yhdyn edellisiin.

    VastaaPoista
  13. <3 me äidit taidamme olla aika samanlaisia joka paikassa :)

    VastaaPoista
  14. Piti ihan pysähdellen lukea tekstisi!! Niin paljon löytyi omia ajatuksia ja mietteitä tuosta!
    Ihana, pysähdyttävä kirjoitus <3

    VastaaPoista