tuulen tuntua

Tuulee.

Istun pihalla 

ja katselen peltoja.

Louskutan vihreitä raitoja 

keltaiseen mattoon.

                              Risto Rasa

Tähän vuodenaikaan, tähän säähän sopii ns. kuin nenä päähän tämä Risto Rasan runo.Viime päivinä täällä Perämeren  rannalla on puhaltanut ja vonkunut  melkein myrskylukemissa. Lauantai-iltana kävin kesäisten uintiretkien rannalla ihailemassa valtavia aaltoja. Vaahtopäissä,meren äänessä,  tuulen ja laineiden jyminässä on jotain hyvin rauhoittavaa ja selkeyttävää.  Tarpeellista.

 Käsityökerhon runotyöprojektin satoa on tämä konekirjontatyö-jokin tässä runossa minua puhutteli. Ehkä se oli ennenkaikkea tuo mattojuttu... räsymatto ihanissa syksynkeltaisissa väreissä.  Ja tuuli. Tuulen tuntu, miten sen saisi kirjontatyöhön.

Tuulen tuntua tikkauksilla ja etupistonsukulaisilla. Vilene-kankaalle kirjottu lehti. Vilene on siis veteen liukenevaa kuitukangasta, vähän paperimaista jolle voi kirjoa  ja joka sitten tosiaan katoaa kun joutuu veden kanssa kosketuksiin ja jäljelle jää siis vain lanka. Vihreitä ja kellansävyisiä helmiäkin löytyi kätköistä.

Syksy on hienoa aikaa. Luonto on täynnä värejä. Yksi kauneimmista värimaisemista avautuu omasta keittiönikkunasta: puitu kaurapelto, tumman kullan väri korsissa ja lyhtyinä pellon reunalla loistavat haapapuut. 

Pihalla istuskelu on jäänyt kyllä vähemmälle. Paljon olisi syyspuuhaa, paljon kukkapenkkijuttuja jotka oli tarkoitus tänä syksynä saada edes alkuun. Onneksi pihapuuhat voi aina siirtää kevääseen.... :)

Yksi syksyn parhaista puolista on viritellä lyhtyjä tummuviin iltoihin. Rikkoutunut pihakeinumme sai uuden elämän pihapöytänä. Siihen on laitettu käsinojien päälle leveät lankut pöytälevyksi, ripusteltu erilaisia elämää nähneitä ja uusiakin lyhtyjä asetelmaksi. Ystävän opastuksella tehdyt betonilehdet, koristelaatat ja kauden kukat. Nyt tuohilaatikossa tummanpunaiset koristekanervat ja piharuusun kiulukat.

Lumi tuo sitten oman tunnelmansa tähän pöytään. 

Iloisia syksypäiviä!