sunnuntai 2. marraskuuta 2014

sata asiaa

On päiviä
 jolloin olisi sata  asiaa.  
Sata sanaa ihmisistä, 
sata välittämisestä, sata kuulluksi tulemisesta. 

Sata huutoa tuuleen
mereen, vuorille, laaksoihin 
ja kaikkiin ilmansuuntiin 
joissa ihminen asuu. 

Uutisotsikot vyöryvät silmille-- paha olo pakkautuu, asettuu möykyksi sydämen kohdalle. Minä luen, ja joku elää todeksi kaikkia näitä uutisia.

Välillä otsikointi ja uutisointi  oksettaa. Vie järkyttävältä tapahtumalta kärjen-muuttaa ihmisten hädän ja surun ylemmyydentuntoiseen tirkisteltävään muotoon.

---

Oma elämänpiiri on pientä ja pehmoista, vaalean hapsutukkaista,lämmintä.

Topakoiden pikkujalkojen töminää, 
 potkumoporemonttia.
 Sämpylätaikinaa,
 koulujuttuja. 
Pyykkitelineen vaaleanpunainen värisuora. 
Tiskiaineen vaahtoa ja uusi pyykinpesukone.
Kurakenkiä, parittomia sukkia.
 Ompelupäiviä, kynttilöitä. Mandariininkuoria. 

Eihän näistä voi puhua samana päivänä.


Elettävä omaa elämää, kuitenkin. Omien ilonaiheiden kanssa nauraa ja nauttia hetkestä. Välillä tarpoa ajatusten suota omien raskaiden ajatusten kanssa. Elämänpolkujen risteyskohdissa miettiä suuntia, vaihtoehtoja, ratkaisuja. Löytää ilo pienistä ja arkisista, lämpö olennaisesta, jättää turha huomiotta ja muistaa tärkein; toinen ihminen.

Tähän löysin kapsäkistäni yhden "julkaisemattoman"käsityökerhon runotehtävän- jälleen Risto Rasaa.






Lähdin rantaan
 hukuttaakseni ajatukseni mereen.
Horisontti keinahti
kuin aalloilla.

Hopeasolmuissa 
ne kimaltelivat
poijujen varjoissa
väreilivät.




   (Työssä käytetty kaikkia kummallisia tekniikoita joita ei kai ole olemassakaan, materiaaleina  maalattua pitsikaulusta,leimattuja puuvillakankaita ja tekstikin kirjoitettu tussilla käytetylle teepussille.  Joskus iskee tekemisen palo ja on tehtävä niistä mitä on käden ulottuvilla. )

Alkavaan viikkoon toivon teille kaikille  paljon iloa ja lämpimiä hetkiä, raikas tuuli puhaltakoon raskaimmat ajatukset pois ja marraskuun sää antakoon luvan istua iltaa kynttilänvalossa rakkaat kainalossa . 



Nähdään taas!

10 kommenttia:

  1. Voi Hanna, kiitos <3! Kiitos noista sanoista, ajatuksista. Joilla myös minun arkeani voisi sanoittaa.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että on arjen ilot. Kotoinen arki, jolla voi karistaa maailman murheet kannoiltaan. On niin paljon tekemistä ja menemistä oman kurkihirren alla, että ei kerkeä uutisiin kurkata. Eikä aina haluakaan! Hyvä, että omansa kerkeää pävittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kotoinen arki, tavallisimmillaan on parhainta. kaikki suuret mullistukset heittävät hetkeksi pois normista ja se aina vaatii töitä että niistä selviää. Se oma kotoisuus, oma elämä saa näitten uutisten myötä uusia ulottuvuuksia ja näkökulmia. vaikka omissa on kädet ja korvat joskus täynnä-sitä miettii miten joillakin on niin paha olla.

      Poista
  3. Hanna! Olet taiteilija tekemisissäsi ja kirjoittamisessa! Sun on pakko ruveta keräämään kirjoituksiasi ja ompelukuviasi kirjaksi. Tilaan nyt ensimmäisen otoksen. Niin mukava lukea postauksiasi!!!! Varasta useammin aikaa siihen. T.-Ride-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voiii.no huhhuh...ja kiitos kait kuuluu sanoa. :)kirjoittaminen on kyllä hirveän hyvä tapa mulle jäsentää päänsisäistä myllerrystä.Kun on se aika, sitä vain ottaa ja kirjoittaa ulos sen ajatuksen. Voi kirja. Siihen on matkaa. :) Lupaan sulle ensimmäisen uunituoreen omistuskirjoituksella. :D

      Poista
  4. Kirjoitit sanoiksi ajatukseni noista monista kauheuksista, mitä lehdet ja uutiset kertovat.

    Samaa mieltä kuin edellinen. Olet niin taitava kirjoittamaan ja tuottamaan eri tavoin tunteitasi ja ajatuksiasi. Ja saat aikaiseksi vielä niitä tehtyä, että noista kaikesta voisit todellakin saada leipätyön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti monilla näitä ajatuksia, tämä on niin pysäyttävä uutinen. Sitä joskus miettii näitä lukiessa että uutisointi ja kommentointi on niin kummallista, sensaatiohakuista, satuttavaa.ja miettii että miksi se tuntuu itsestä niin erilaiselta, oikeastaan vähän liian kamalalta.

      Työ ja kaikki siihen liittyvä on kyllä minulla nyt niin kriisin paikka. Jostain pitäisi löytää se oma paikka. Oma polku ja miten se risteäisi tämän muun joukon polkujen kanssa parhaiten. Leipätyö on haussa. :)

      Poista
  5. Meillä tuhisee käärö❤ Iloa tuonut paljon. Ensimmäinen isäinpäivä minulla ilman isää. Mukavasti kirjoitat. T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi onnea! <3 kääröllinen rakkautta...onnea ja iloa. sitä se on. kuulostanko vanhalta kun sanon että maailman parasta aikaa. :)
      isänpäivä on minullakin muistojen päivä. voimia sinulle siihenkin, suruun. elämän kaikki värit.

      Poista