Kyllä en varsinaisesti ilahtunut siinä huokaillessani ja ällistellessäni mihin kaikkeen mahdolliseen jotkut oikeat bloggaajat ja ahkerat käsityön ystävät ovat taas kyenneet.
Kyllä en itseäni selkään taputellut.
Jakkaraa, nojatuolia ja muita löhöjuttuja täällä vaan.
Kyllä en ala millekkään kun en pääse yhtään käyntiin käsityörintamalla!
( Muutkin rintamat aika hiljaisia...kaikissa ilmansuunnissa ja aselajeissa niinkuin vaikka siivous ja ne samat vanhat taistelut joita ei jaksa nyt edes mainita.)
Yksi inspiroiva ja huokailuttava käsityökerholauantai mahtuu tähän oloon, mutta siihen sekin jäi.
Se on niin kumma, kun ideaa pukkaa ja suunnitelmia, mutta ei sitten millään viitsi!!!!
Kaihoten luin ihania ompeluhaastejuttuja paristakin blogista..aivan mun juttuja ja ei vaan saa itsestään irti. Oijoi.
Yksi iso pala yhtä ihanaa Verson puodin kangasta olisi odottamassa...pieni mies on ihan ilman yöpukuja ja käsityökerhon työt ovat siinä mallissa että jälki-istuntoa on luvassa. Kaikki kesken.
Puhumattakaan suunnitelmista!!! Kyllä ei ihmisikä riitä niiden kaikkien toteuttamiseen.
Se on kuulemma tämä neljänkympin kriisi.Mikä-minusta-tulee-isona ja sitä rataa. Kauankohan se kestää? Meneeköhän se ohi ennenkuin alkaa seuraavan tasakymmenen kriisi? Toivotaan...
Kyllä olisi niin mukava saada inspiraatio kylään. Sen kanssa kaikki taistelut tiskipöydän ja pyykkipinon kanssa ovat paljon helpompia ja voitettavissa.
Neljäänkymppiin liittyy sekin inspiraatiota haittaava seikka että loppuu näkö. Ulkonäkökin, mutta ihan se näkö jolla saa langan neulansilmään näissä tammikuisissa valaistusolosuhteissa. Lisäbonuksena se, että keittiöön ei tule juuri nyt kattovaloja...kuva kertonee olennaisen..työvalosta ja uhrautuvasta aviomiehestä :D
:)
Täällä samat fiilikset :-P ! Ei saa mitään kivaa tehtyä ja pää sakkaa. Eikä ole kyllä tilaakaan omille rojekteille meillä. Mulla taitaa olla joku äitinä olemisen kriisi, joka pikkuvauva-vaiheessa tuppaa pukkaamaan päälle. Mie oon Kyrön ihailija ja mielensä pahoittajan ;-). Siinä on viisas mies monessa. Huomenna saan alun kolmatta kuukautta huollossa olleen ykkösompelukoneeni kotiin, jospa sitä sitte vaikka pääsis ompeloihteen.. Käsityö inspistä sinulle, Hanna <3!
VastaaPoistaKyröt on hyviä. Tykkään tyylilajista. Jotain tarkkanäköistä ironiansukuista pohdiskelua, huuomoripitoista mutta vakavaa.Äitinä olemisen kriisejä tuppaa olemaan joka vaiheessa! apua!
PoistaHuolletulla koneella on ilo päästä ompelemaan! Ihana. Kiitos, Sari. <3
Voi että näitä sinun maukkaita juttuja on mukava lukea. Lepyttävät minua. Kuva on osuva:) t. Pirta
VastaaPoistaihanaa, Pirta! Kiitos. lepyttävät. kuulostaa mukavalta :)
Poistano,sallittakoon kaikki joulun ja löhöilyn jälkeen,jospa se inspiraatio ja innostus sieltä ilmaantuisi :D
VastaaPoistahmm, missä vaiheessa menee se raja että ei enää sallita? :D
PoistaMeilläpäin on vilahtanut joku epämääräinen virtapiikki. Epäilen jopa, että kevättä olisi ilmassa. En tiedä pitäisikö huolestua. Mutta jos se jää tänne riesaksi asti pesimään, niin ilman muuta laitan siitä osan tulemaan sinnekin suuntaan. Äläkä välitä neulansilmistä, ne ovat vain ruvenneet tekemään niihin pienempiä silmiä. ;)
VastaaPoistaKevättä!! Ei täällä van näy...nytkin -25 astetta pakkasta. :) Mutta ehkä se on mielentilakin, se kevät. :) Ihanaa että siellä on!
PoistaAlankin tarkkailemaan josko sieltä tulisi..sitä riesaa. :) Neulansilmät mokomat kyllä ovat pienentyneet. Aijai miten se riepoo kun lanka ei vaan mene..ja klasitkin ovat hukassa. :D
Tein tässä välissä pientä käsinompelua ja piti palata tuohon neulansilmäasiaan. Ei se nimittäin ole vielä paha, jos ei näe neulasta silmää. Se on jo aika paha jos ei näe neulatyynystä neulaa. :)
VastaaPoistameidän neulatyynyt on kenties sukua toisilleen :D
Poista